tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kodin käyntikortti/Kodu visiitkaart


Eteinen/kuisti/sisääntulo on kodin käyntikortti. Näinhän sanotaan. Astut sisään ja saat ensivaikutelman, millaisia ihmisiä täällä asuu.
Meille tullaan sisään pienen kuistin kautta. Tämä kuisti on ollut kotimme rumin paikka.
Minä säilytin siinä kukkapurkkeja ja puutarhavälineitä. Lattia oli täynnä miehen kenkiä ja työkaluja. Kuistille nostettiin roskat ja sanomalehtikassit odottamaan poisvientiä. Katto ja seinät olivat tummunutta mäntypaneelia, lattialla ikivanha muovimatto.
Puhuin jo monta vuotta remontista. Meillä se ei tapahdu näin, että tänään suunnitellaan ja huomenna aloitetaan. Ensin pitää murtaa vastustus: "ei siitä tule mitään, se on hyvä sellaisenaan, nyt on kesä ja pitää levähtää, katsotaan joskus..."
Sitten tuli päivä, kun mies oli kaksi peräkkäistä päivää pois kotoa. Nyt ei kannattanut enää viivytellä, siirsin äkkiä tavaroita pois tieltä ja maalasin katon. Tartuntamaalin olin viisaasti ostanut jo valmiiksi.

Esik/koridor/veranda on kodu visiitkaart. Niiviisi öeldakse. Astud uksest sisse ja esimene pilk ütleb, millised inimesed siin elavad.
Meie koju tullakse väikese veranda kaudu. See veranda on olnud kodu kõige koledam koht.
Mina säilitasin seal lillepotte ja aiatööriistu. Põrand oli täis mehe jalanõusid ja tööriistu. Praht ja vanad ajalehed toodi verandale äraviimist ootama. Lagi ja seinad olid kaetud tumedakstõmbunud männilaudadega, pvc põrandakate oli täis keemia.
Olin juba mitmel aastal remondi jutuks võtnud. Meil aga ei toimu asjad nii, et täna peame plaani ja homme hakkame pihta. Kõigepealt tuleb murda vastuseis: " sellest ei tule midagi, see on niigi hea, praegu on suvi ja peab puhkama, vaatame kunagi..."
Siis saabus päev, kui mees oli kaks päeva järjest kodunt ära. No nüüd ei saanud enam viivitada, tegin kiiresti verandale ruumi ja võõpasin lae üle. Olin alusvärvi ettenägelikult valmis ostnud.


Mies tajusi, että peli on menetetty. Sitten hän tajusi, että tästä voikin tulla hyvä. Ja sitten hän olikin täysillä mukana.
Kuten tiedätte, remonteilla on tapana riistäytyä käsistä. Maalaat seinät ja katon ja huomaat, että ikkunapokat näyttävät nyt likaisilta. Eikä vanha lattia kelpaa mihinkään. Ja sitten ne ovet!
Vaikka muovin alta paljastui lauttalattia, se oli pula-ajan tapaan aika huononnäköinen, siksi valitsimme laminaattiratkaisun. Ei ehkä järkevin materiaali eteiseen, mutta ainakin osasimme sen itse laittaa.

Mees sai aru, et mäng on mängitud. Leppis olukorraga. Ja kui nägi, et remondist võib lausa saada asjagi, lõi käed külge.
Nagu teate, kõik pole nii lihtne. Vähemalt remonti tehes. Värvid  lae ja seinad ära ja märkad, et aknaraamid on nüüd täitsa määrdunud ja põrand ei kõlba kuhugi. Ja need uksed, on heldeke!
Põrandakatte alt tuli välja vana puupõrand. Kahjuks siiski kehva väljanägemisega, ikkagi sõjajärgne maja ja materjalipuuduse aeg. Lahendasime asja laminaadiga. Pole küll kõige praktilisem lahendus esikusse, aga oskasime vähemalt ise selle  maha panna.




Askel askeleelta syntyi muutos.

Samm-sammult asjad muutusid.






Eilen illalla kilisteltiin laseja. Käyntikortin kunniaksi.

Eile õhtul lõime pokaale kokku. Visiitkaardi auks.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Vetoketjutakki/Lukuga kampsun


Vihdoin jotain valmista.
Tämä on se takki, jonka uuvuttavan hitaasta edistymisestä jossain vaiheessa valitin. En tiedä, mikä siinä tökkii, kuviohan on äärettömän helppo ja on sitä mallikin. Saattoi se tietenkin johtua 2,5 puikoista, minun käsialalle pitää valita aina suositusta ohuemmat puikot.
Takki on neulottu alhaalta ylös ja erikoisuutena vetoketju ja taskut. Jännitin langan loppumista kesken ja kun neuleen valmistuttua huojentuneena iloitsin, että lankaa jäikin vielä puolen metrin pätkä, muistin, että taskun reunathan ovat neulomatta!
Onneksi sattui kotona olemaan samansävyistä muliinilankaa, se sai nyt kelvata.

Lõpuks ometi midagi ka valmis.
Kurtsin mõni aeg tagasi selle kampsuni aeglase edenemise üle. Muster on ju tegelikult  ülilihtne ja tegumood kah. Peenikesed vardad 2,5 aitasid muidugi aeglusele kaasa, mul on lõtv kude ja valin alati peenemad vardad kui soovitatakse.
Kudusin altpoolt üles ja lihtsat mustrit on jumestamas taskud ja tõmblukk. Muretsesin kogu aeg, kas lõngast ikka piisab ja kui lõpuks kergendusega nentisin, et pool meetrit  jäi ülegi, tuli meelde, et taskuliistud on ju kudumata!
Õnneks sattus mul olema samas toonis mulineed, see ajas kuidagimoodi asja ära.



Taskupussit olen muuten ommellut verkkokankaasta, tein, kuten ohjeessa suositeltiin.
Vetoketjun kiinnitän aina käsin. Olen tehnyt muutamia vetoketjutakkeja ja minusta niitä kahta, joustavaa materiaalia ja joustamatonta vetoketjua voi rohkeasti yhdistää, sitäpaitsi se tuo kivaa vaihtelua.
Lanka oli miellyttävää, minulle uutta Holst Garnia, Titityystä hankittua Highland nimistä villalankaa, joka näytti pikemminkin merseroitulta puuvillalta, oli vain pehmeämpi ja oikein helppo neuloa.

Õmblesin taskukotid võrkjast kangast., nii oli ka õpetuses soovitatud.
Tõmbluku olen alati õmmelnud käsitsi külge ja minu kogemuse põhjal võib venivat materjali ja venimatut tõmblukku julgelt koos kasutada. See toimib kenasti ja on ka vaheldus.
Lõng oli päris omapärane, tegelikult vill, aga  nägi välja ja tundus nagu mersereeritud puuvill, veidikene pehmem küll ja mõnus kududa.

Malli/Mudel: Designer Knitting spring/summere 2014 "Mesh Bomber Jacket"

Lanka/Lõng: Holst Garn Highland (80% superwash wool 20% nylon)

Puikot/Vardad: 2,5            Menekki/Kulus: 250 gr






sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Pieni haaste/Väike väljakutse

Sain taannoin 11 kysymyksen haasteen Johannalta Kerroksia-blogista.
Haaste on kiertänyt blogeissa jo ilmeisesti aika pitkään ja otan nyt itselleni vapauden muunnella sitä tavallani ja laittaa sellaisenaan eteenpäin.
Nimittäin yksi kysymys siinä herätti erityisesti kiinnostusta: Paras lapsuusmuistosi?
Mieleeni alkoi spontaanisti nousta pieniä kuvia:
Lapsuudenajan tärkein paikka oli mummola. Minun molemmat mummolat olivat onneksi niin lähellä, että niissä olisi voinut käydä vaikka päivittäin.

Käsitööblogides liigub ringi väljakutse11 küsimusega, millele oodatakse vastuseid ja uusi küsimusi, mis läheksid ringlema. Sain nüüd ise sellise, aga kuna olen selle varemgi saanud ja see on olnud kaua ringluses, võtan endale vabaduse teha mõningaid muutusi ja saata ringlema kolm oma küsimust.
Sain küsimused Johannalt "Kerroksia"-blogist ja üks neist äratas kohe mu mõtteid, nimelt: Parim lapsepõlvemälestus?
Oma lapsepõlvest meenus spontaanselt mitmesuguseid killukesi. Lapsepõlve lemmikkoht oli vanaemade juures. Minu kõik vanavanemad elasid õnneks nii lähedal, et oleksin võinud kasvõi iga päev  seal käia.


Mummolassa paistoi aina aurinko. Mummolassa sai nukkua heinäladossa, paimentaa lehmiä, silitellä karitsoja ja juottaa kissanpentuja lämpimällä lehmänmaidolla.
Keväisin kinuttiin papalta pajupilliä, kesällä tarkistettiin päivittäin mansikkapaikat, syksy oli omena-aika ja talvisin uuni aina lämpimänä ja tähtitaivas niin kirkas, niin kirkas.
Mummolassa olivat melkein koko makuuhuoneen täyttävät kangaspuut ja peräkammarin komuutissa oli karamellien piilopaikka.
Muistan molemman mummolan jok'ikisen omenapuun paikan ja maun.

Maal paistis alati päike. Vanavanemate juures sai heinaküünis magada, käia karjas, silitada lambatallesid ja joota kassipoegadele sooja värsket piima.
Kevaditi kauplesime vanaisalt pajupilli, suvel kontrollisime iga päev maasikapaigad järgi, sügis oli õunaaeg ja talvel soojendasime end suure kuuma ahju ääres ja öötaevas oli alati kirgas ja tähti täis.
Vanaemal võtsid magamistoas kangasteljed peaaegu kogu ruumi ja tagatoa kummutis oli karamellide peidukoht.
Aiad olid täis õunapuid ja mul on meeles iga õunapuu koht ja maitse.




Näissä tunnelmissa lähden liikkeelle kolmella kysymyksellä.

1. Paras lapsuusmuistosi?
Kerro, mitä spontaanisti tulee mieleen.

2. Harrastettiinko perheessäsi/suvussasi käsitöitä?

3. Onko kodissasi vanhempiesi/ mummojen-vaarien käsin tekemiä esineitä? Laita muutama kuva.

Itselläni ei ole täällä Suomessa paljonkaan vanhempien tai isovanhempien tekemiä töitä, mutta jotain kuitenkin. Esimerkiksi

Sellises meeleolus saadan ringlema kolm küsimust.

1. Parim lapsepõlvemälestus?
Räägi, mis spontaanselt tuleb meelde.

2. Kas sinu lapsepõlvekodus või suguvõsas tehti käsitöid?

3. Kas sinu praeguses kodus on vanemate/vanavanemate valmistatud esemeid? Lisa mõni foto.

Mina pole siia Soome suurt midagi toonud, aga mõned asjad ikka on, näiteks


jotain mummon tekemää

midagi vanaemalt


ja äidin.

ja emalt.


Isä on tehnyt pienet penkit.

Isa on teinud väiksed pingid.


Miehen isovanhempien kylvövakka. Kuinka vanha se onkin!

Külvivakk on mehe vanavanematelt, kes teab kui vana!


Taulu mieheni toiselta vaarilta, joka oli taidemaalari.

Maal on mehe kunstnikust vanaisalt.

Laitan ne kolme kysymystä eteenpäin muutamalle blogille. Laittakaa omia muistoja ja viekää halutessanne haaste eteenpäin. Tosiaan, kaikki halukkaat voivat napata kysymykset blogiinsa.

Haaste lähtee Päivikille Piironki-blogiin ja Annikaiselle Annikainen puikoissa-blogiin. He jos ketkä osaavat kertoa perinteista ja vanhoista käsitöistä.
Lähetän haasteen myös Riitta-Sinikalle iloiseen Romulyyli-blogiin.http://romulyyli.blogspot.fi/ Hän olisi oikeastaan ansainnut värikkäimmän blogin kunniamerkin!
Laitan vielä kahdelle monipuoliselle ja inspiroivalle blogille Viroon: Yllep's handicrafts ja Martaberta keskpärane käsitööblogi.
Kannattaa tutustua!

Saadan need küsimused mõnele blogile. Kirjutage oma meenutustest ja kui soovite, saatke küsimused edasi. Muidugi kõik teisedki, kes tahavad, võivad võtta need küsimused vastu.

Küsimused lähevad kahele blogile, kes oskavad traditsioonidest ja vanadest esemetest paljugi rääkida: Päivikki ja "Piironki"-blogi ning "Annikainen puikoissa".
Saadan küsimused ka blogisse, mis alati tuju rõõmsaks teeb: Riitta-Sinikka "Romulyyli". Temale peaks tegelikult andma kõige värvikirevama blogi aunimetuse!
Veel saadan küsimused kahele mitmekülgsele ja inspireerivale blogile Eestis: "Yllep's handicrafts" ja "Martaberta keskpärane käsitööblogi".
Tasub tutvuda!


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Mansikkarasia/Maasikakast


Tuttava tuli käymään ja toi tuliaisiksi pienen laatikollisen mansikoita. Pahoitteli, että ulkolaisia ja että maistuvatko edes.
Mansikoissa ei ollut mitään vikaa ja lisäksi hoksasin heti, että puisen rasian voi helposti tuunata jatkokäyttöön.

Tuttav käis külas ja tõi kingiks väikse kastitäie maasikaid. Vabandas veel ette ja taha, et välismaised ja kas üldse maitsevad. Maasikatel polnud viga midagi ja lisaks märkasin kohe, et vineerist kastile võib teha väikse uuenduskuuri.


Liimasin paperia sivuihin. Pohjapaperin päällystin muovilla. Kaiken varalta sivelin vielä kerroksen askartelulakkaa.
Paikka löytyi sille kuistilta.

Küljed ja põhja katsin paberiga, põhjapaberi kiletasin ja pintseldasin lõpuks kõik igaks juhuks mattlakiga üle.
Verandale kõlbab küll.