perjantai 28. elokuuta 2015

Värikylpy/Värvisuplus


Voi sitä riemua, kun saa isomman työn valmiiksi!
Peitto on kuvattu aurinkoisena päivänä. Tänään on koko päivä satanut kaatamalla ja tuntuu ihanalta kääriytyä nyt väreihin.

Oh seda rõõmu, kui suurem töö saab valmis!
Pildid on tehtud päikselisel päeval. Täna on sadanud hommikust peale oavarrest, nüüd on mõnus end värvide sisse kerida.




Ohje oli selkeä ja antoi neulomiseen pari mahdollisuutta. Nimittäin sen olisi voinut tehdä joko palasia yhdistämällä tai neuloa peiton yhtenä kappaleena. Minä neuloin neljä kaitaletta ja yhdistin ompelemalla. Kaikki reunat on neulottu eri väreillä silmukoita poimimalla.

Õpetus oli selge ja pakkus välja erinevaid võimalusi. Nimelt oleks võinud  kõigepealt ruudud kududa ja õmmeldes ühendada või siis oleks võinud ka kogu teki ühes tükis kududa. Mina otsustasin kududa neli pikka riba ja need  kokku õmmelda. Kõik servad on eri värvidega, korjasin lõpuks servadest silmad vardale.


Lankoja ei tarvinnut käydä ostamassa, kaikki löytyi kotoa, enimmäkseen villaa, jotain alpakkaa ja silkkisekoitetta seassa.
Alkuperäinen ehdotus oli Noro Kureyon langalle. Olisihän siitä upea tullut, mutta hinta olisi noussut niin korkeaksi, että tuskin olisin raaskinut peittoa edes käyttää.
Ennen kastelua pinta oli lyhennettyjen kerrosten ansiosta kivasti kupliva, mutta tykkään siitä sellaisenakin.

Lõnga ei pidanud juurde ostma, kodus olid kõik varud olemas, peamiselt villast, natuke alpakat ja siidisegu hulgas.
Algne õpetus oli Noro Kureyon lõngale. No oleks uhke küll, aga hind oleks tõusnud selliseks, et vaevalt ma oleks raatsinud tekki puudutadagi.
Pind oli enne leotamist kihvtilt mullitav, tänu lühendatud ridadele. Mulle meeldib ka tasasem tulemus.




Siitäkin olen iloinen, että lankavarasto hupeni. Tänä vuonna on jopa toivoa, että lankakulutus ylittää ostetun määrän (jos en syksymmällä saa mitään ostovimmaa!).

Hea meel on selle üle, et lõngavarud vähenesid. Sel aastal on lausa lootust, et kulutus ületab ostetud lõnga hulga (kui ma nüüd sügisel ei komista soodsate pakkumiste otsa!).

Ohje/Õpetus: Lizard Ridge Afgan by Laura Aylor

Mitat/Mõõdud: 86 x 168

Puikot/Vardad: 3,5

Menekki/Kulus: 477 gr

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tilkuista/Lappidest


Ikeassa ei tule käytyä kovin usein, korkeintaan kerran vuodessa.
Kuten tiedämme, se on paikka, josta niiden tuiki tarpeellisten ostosten mukana lähtee kylkiäisinä muutakin yhtä tarpeellista. Esimerkiksi tilkkurulla valmiiksi leikatuista palasista. Oikeastaan kaksi rullaa.
Kääröistä ei saanut selvää tilkkujen kuvioinnista, näin siis kotona syntyi jännitysmomentti rullia avatessa. Osa 20x20 tilkuista oli hiukan vinoon leikattuja eli siistimiseen meni jonkun verran aikaa, mutta ihan kivannäköinen saalis kuitenkin.

Ma ei käi kuigi tihti Ikeas, umbes korra aastas võtame selle reisi ette. Nagu teada,   on see koht, kust kõige vajalikuga läheb kui iseenesest kaasa palju muudki, nii öelda ka vajalikku. Näiteks valmislõigatud riidelappide rull. Õieti kaks rulli.
Pakendist ei saanud täit selgust, milliseid lappe see sisaldab. Kodus tekkis avades see lõplik põnevusmoment. Mõned lapid olid veidi viltuselt lõigatud ja korrastamiseks kulus omajagu aega, aga saak oli siiski täitsa huvitav.




Tilkuista syntyi nopeita projekteja.

Mõned kiireltvalminud tööd.









Kauppakassin tuunasin tarpeettomasta laukkupussista. Tilkkuja yhdistämällä kerrostalosta kasvoi pilvenpiirtäjä.

Kandekoti tuunisin mittevajalikust kotist. Lappe üksteise peale ladudes tuli korrusmajast pilvelõhkuja.


Seuraava työ on vielä toteuttamisvaiheessa.

Siin on üks pooleliolev töö.



perjantai 21. elokuuta 2015

Maailmankansalaisen haaveilua/Maailmakodaniku unistused


Sellainen se on - kotimme. Ihmeellinen paikka nimeltään Maa. Missään ei näy viivoja eikä rajoja.

Selline ta on - meie kodu, mille nimi on Maa. Kusagil pole näha pealejoonistatud piire.

En ole ehtinyt vielä vastaamaan kahteen Liebster Award haasteeseen.
Kiitos teille tunnustuksesta, Saturnina Tuluskukkaro-blogista ja Heidi H Keskeneräisiä neuleita-blogista!
Koska kyseinen haaste on pyörinyt blogeissa pitkään, ratkaisen omalla kohdallani tehtävän näin, että nappaan molemmalta yhden itselleni mielenkiintoisen kysymyksen.
Saturnina: Oletko asunut jossain muualla kuin Suomessa ja jos, niin missä?
Heidi: Parasta Suomessa?

Aihe lähtee ilmeisesti rönsyilemään, mutta olkoon näin.
Olen syntynyt ja koulut käynyt Virossa. Suomessa on asuttu jo yli 20 vuotta. Tulimme tänne aikoinaan vuodeksi, kun miehelleni tarjottiin mahdollisuutta kokeilla työskentelyä suomalaisessa koulussa eräässä Pohjois-Pohjanmaan kunnassa. Hän olisi ehkä tullut yksin, mutta kun olin juuri hoitovapaalla, päätimme tehdä sen  seikkailun koko perhe yhdessä.
 Olemme ilmeisesti sopeutunut hyvin, kun yhdestä vuodesta on tullut 24. Syitä on monia: hyvä koulujärjestelmä, toimiva yhteiskunta, mukavan ystäväpiirin rakentuminen, turvallisuus, rehellisyys ja paljon muuta. Synnyinmaa on lähellä eikä tarvi potea koti-ikävää. Rakastan työtäni, jota en sellaisessa muodossa voisi tehdä Virossa.
Minua ei haittaisi muuten yhtään, jos elämä tarjoaisi vielä mahdollisuuden muuttaa uuteen maahan. Lähtisin innolla, tutkisin ja tutustuisin, opettelisin kieltä...

Olen saanud jälle kaks korda Liebster Award tähelepanuavalduse, mille juurde kuulub 11 küsimustele vastamine. 
Kõigepealt tänan Saturninat blogist "Tuluskukkaro" ja Heidit blogist "Keskeneräisiä neuleita"!
Teen seekord sellise valiku, et võtan mõlemalt ainult ühe küsimuse.
Saturnina: Kas oled elanud kusagil mujal kui Soomes, ja kus?
Heidi: Parim Soomes?

Kipun ilmselt teemast kõrvale kalduma, aga olgu peale.
Olen sündinud ja koolis käinud Eestis. Oleme elanud Soomes üle 20 aasta. Tulime siia üheks aastaks, kui mu mehele anti võimalus töötada ühes Soome koolis Põhja-Soome väikses vallas. Ta oleks tulnud üksi, aga kuna ma olin just lapsepuhkusel, otsustasime teha selle seikluse koos.
Ühest aastast on saanud 24, nii et oleme ilmselt kohanenud hästi. Põhjuseid on palju: hea koolisüsteem, hästitöötav ühiskond, toreda sõprusringkonna kujunemine, turvalisus, ausus ja palju muud. Sünnimaa on nii lähedal, et koduigatsuse all pole vaja kannatada. Üks oluline põhjus on mu töö, mida ma ei saaks Eestis päris sellisel kujul teha.
Tegelikult poleks mul midagi selle vastu, kui elu pakuks veel võimalusi kolida uude maasse. Läheksin rõõmuga, tutvuksin uue kultuuriga, õpiksin keelt...




Maapallo on mielenkiintoinen paikka

Maakera on huvitav koht



ja maailmankartalla on paljon tutkittavaa.

ja maailmakaart on uurimist väärt.

Haaveilen maailmankartasta ilman rajoja. On yksi maapallo ja yksi ihmiskunta. Piste. On paljon kieliä ja kulttuureja, muttei "sinä vastaan minä" - vastakkainasettelua. On "me kaikki"-ajattelu.
Joku voisi epäillä, olemmeko silloin juurettomia?

Minu unistustes on maakera ilma piirideta. Üks maakera, üks inimkond. Ja punkt: On palju keeli ja kultuure, aga puudub "mina-sina" vastandamine. On "me kõik"-mõttelaad.
Mõni võib kahelda: kas oleme siis ilma juurteta?
Kus on maailmakodaniku juured?
Võib-olla pigem peas kui konkreetses kohas. Maakera mullas.
Minu lapsed väidavad, et nad ei ole juurteta, kuigi emakeel ja kodumaa on eri mõisted. Nad ei vaeva oma pead sellisega. See on pigem vabastav rikkus, et on mitmeid tähtsaid kohti sind kujundamas ja arendamas.
Inimene võib olla ka sünnimaal ilma juurteta. Suurem osa meist kisub end lahti sünnikodu mullast ja proovib juurduda kusagil mujal. Ja nõnda mitmeidki kordi.


Missä ovat maailmankansalaisen juuret?
Ehkä ne ovat enemmän pään sisällä kuin konkreettisessa paikassa. Maapallon mullassa.
Lapseni väittävät, etteivät koe juurettomuutta, vaikka äidinkieli on eri kuin kotimaa. Se on pikemminkin vapauttavaa rikkautta. Tärkeitä paikkoja kasvamisen ja kehittymisen kannalta on enemmän kuin yksi.
Sitä paitsi ihminen voi olla juureton myös synnyinmaassa. Revimme elämämme aikana useita kertoja juuret irti muuttaessamme uuteen paikkaan.

Asko Valtaoja osaa laittaa parhaiten sanoihin sen, mitä tarkoitan.



Soome täheteadlane Asko Valtaoja on osanud selle kenasti sõnadesse panna. Minu kohmakas tõlge võiks olla selline:
"Pikapeale võib maailmas olla ainult üks kultuur, inimese kultuur. Sellesse on koondunud eelnevate kultuuride parimad omadused, ja selle rohkusest võib igaüks valida elemendid oma elu jaoks".


On synnyinmaa ja juuret siellä.

On sünnimaa ja juured selle mullas.


On maa, missä asut ja juuret sielläkin.

On maa, kus sa elad ja juured ka seal.

Kunnioitetaan sitä, mistä olemme tulleet, missä olemme ja mitä olemme. On yhteys ja suhde kaikkeen olemassaolevaan.
Luonto ei toimi vastakkainasettelun tai kilpailumentaliteetilla emmekä me pääse kovin pitkälle jos väheksymme  yhteistyötä ja yhteyttä. Loppujen lopuksi kaikki on yhtä.

Kõige tähtsam on lugupidamine selle vastu kust oled tulnud, kus sa oled ja kes sa oled. Side ja suhe kõige olemasolevaga. Põimumine.
Looduses ei ole vastandamist ja võistlusmentaliteeti. Meie edasiminek ei õnnestu, kui alahindame  koostööd ja seda, et kõik on lõppude lõpuks üks.







lauantai 15. elokuuta 2015

Nymphalidea



Suunnittelija on nimennyt sen huivin perhosten mukaan. Nymphalidae on täpläperhosten heimo, johon kuuluu esimerkiksi koko maailmassa niin hyvin tunnettuja perhosia, kuten nokkosperhonen ja amiraali.
Huivini ei tee kyllä kunniaa näiden perhosten upeille väreille, mutta aikomukseni olikin pysyä hillityissä sävyissä.

Disainer on andnud rätikule nime liblikate järgi. Nymphalidae on koerlibliklaste sugukond, kuhu kuuluvad sellised kogu maailmas tuntud  liigid nagu koerliblikas ja admiral.
Minu rätik ei tee küll au nende liblikate uhketele värvidele, aga tahtsingi püsida veidi tagasihoidlikemas toonides.




Tumma raita on ehkä liiankin hallitseva ja mietin tässä jo seuraavaa huivia, jossa kapeat raidat olisivat liukuvärjättyä lankaa ja reikäneuleosuus yksivärinen.
Ohje on helppo ja antaa vapauksia tehdä huivista isompi vai pienempi.
Molemman langan ihanan pehmeyden ansiosta tämä huivi pääsee varmasti ahkeraan käyttöön.

Tumedad triibud on võib-olla liigagi määravad. Tegelikult on mõttes kududa teinegi rätik, milles kitsad triibud võiksid olla sujuvate üleminekutega lõngast ja augupits ühevärviline.
Õpetus on lihtne ja annab oma soovi kohaselt võimaluse rätikut  suurendada.
Mõlemad lõngad on nii kutsuvalt pehmed, et see rätik ei jää kindlasti kappi seisma.

Malli/Mudel: Nymphalidea Shawl Knitty Deep Fall 2013

Lanka/Lõngad: Noro Taiyo Sock Yarn (50%cotton 17%wool 17%polyamid 16%silk)
                        Drops Alpaca (100%alpaca)

Puikot/Vardad: 3,5            Menekki/Kulus: 147 gr








keskiviikko 12. elokuuta 2015

Muodonmuutos/Ümber tehtud



Ensin olivat farkut. Loppuunkäytetyt.
Sitten syntyi hame, jota kuitenkaan ei tullut pidettyä. Kaappeja siivotessa sen huomasin ja epäilevänä hypistelin: roskiin tai käyttöön? Näin syntyi koristeluidea.

Kõigepealt olid teksad. Ärapeetud.
Siis tekkis neist seelik, mida kordagi ei kantud. Kappe koristades takseerisin seda kriitiliselt: visata minema või panna selga? Nõnda tekkis kaunistamisidee.



Olen joskus Intia-matkaltani ostanut kivoja puuleimoja, käyttämättömiä vielä nekin.
Kangasväreistä oranssi on peittävämpi eli tummalle kankaalle sopiva, mutta aika hyvin peitti myös valkoinen helmiäisväri, mitä nyt kangastussilla vähän avitin.

Ostisn kunagi India reisilt toredaid puutempleid, mis olid senimaani kasutamata.
Oranž tekstiilivärv on peitvam ja sobib hästi tumedale riidele, aga valge pärlmuttervärv toimis ka täitsa rahuldavalt, natuke viimistlesin tekstiilipliiatsiga.


Sellainen se.

Selline tuli.




perjantai 7. elokuuta 2015

Kuinka pieni on pienen pieni?/Kui tilluke on pisitilluke?

Vauvanvaatteiden neulominen on helppoa, nopeaa ja ihanaa. Ainakin blogeissa neulojat käyttävät juuri sellaisia ilmaisuja.
Lähisukuun syntyi suloinen poikavauva. Halusin neuloa lahjaksi jotain kivaa ja tarpeellista. Yllättäen se ei ollutkaan helppo.
Minkä kokoiset ovat 3-viikkoisen vauvan sukat? Montako silmukkaa? Mutta pään ympärys? Miten osaan laskea pipon oikean koon? Kuinka leveä nuttu? Kuinka pitkät hihat? Entäpä sitten kasvuvara?
Tuli selattua aika monta Moda-lehteä, ennen kuin uskalsin tarttua puikkoihin.

Beebiriideid on mõnus kududa: lihtne tegumood ja saavad ruttu valmis. Selliseid kirjeldusi võib paljudest blogidest leida.
Meie suguvõsas sündis armas poisslaps. Tahtsin kududa kingituseks midagi vajalikku. Üllatudes pidin tõdema, et see pole üldsegi nii lihtne.
Kui suured on kolmenädalase beebi sokid? Mitu silma peab looma? Aga pea ümbermõõt? Kuidas võiks teada mütsi suurust? Ja kampsun, kui lai? Kui pikad varrukad? Millise varuga kududa?
Lehitsesin läbi suure hunniku Moda-ajakirju, enne kui vardad kätte võtsin.



Nuttu on luultavasti puolivuotiaan kokoa, toivottavasti sopiva juuri kun säät viilenevät. Pipomallista tykkään kovasti, muokkasin sen Moda 2/2014 löytyneestä mallista.

Kampsun on arvatavasti pooleaastasele paras, nii et  kui ilmad külmenevad peaks sobiv olema. Müts on minu arust kõige lahedam, leidsin õpetuse ajakirjast Moda 2/2014. Õigemini küll tegin selle enda järgi, aga tutisõlme idee sain sealt.


Sukista tuli pienen pienet, puikoilla 2,5 ja 32 silmukalla.
Kaikki langat ovat merinoa, sinisen päävärin lanka on Trysilgarn Babygarn.

Sokid on pisitillukesed, kootud 2,5 varrastega ja 32 silmaga.
Kõik lõngad on meriinolõngad, sinine põhivärv on Trysilgarn Babygarn lõngast.



Olen minä ennenkin neulonut vauvanvaatteita ja joskus jopa tiheään tahtiin, mutta taidot ovat pahasti ruostuneet. Tällä puserolla on ikää parikymmentä vuotta.

Omal ajal olen hulgimgi beebiriideid  kudunud, aga need oskused on olnud kaua roostes. See kampsun on näiteks paarikümne aastane.

tiistai 4. elokuuta 2015

Kuvia Setunmaalta/Pildikesi Setomaalt


Kun matkustimme tyttäreni kanssa pariksi viikoksi Setunmaalle, Kaakkois-Viroon äitini luokse, kuvittelin tekeväni siellä paljon käsitöitä ja lukevani paljon kirjoja - onhan kesä kylmä ja sateinen.
Aivan toisin kävi. Tehtiin kaikkea muuta: maalattiin taloa, kuljeskeltiin sieni- ja marjametsissä, syötiin hurjasti vadelmia ja herukoita, herkuteltiin muutenkin, ajeltiin ympäri Etelä-Viroa ja ihailtiin haikaranpesiä.
Vierailtiin Võrun ja Viljandin kaupungeissa.
Kyläiltiin ja otettiin vastaan vieraita.
Meidän kylässämme järjestettiin isompiakin tapahtumia, jossa kävi tuhansia vieraita. Mekin olimme mukana.

Kui sõitsime tütrega paariks nädalaks emale külla, arvasin, et nüüd on aega teha käsitööd ja lugeda raamatuid - ikkagi külm ja vihmane suvi.
Läks teisiti. Tegin kõike muud - värvisime maja, kondasime marja-ja seenemetsades, sõime peotäite kaupa vaarikaid ja sõstraid, sõitsime Lõuna-Eestis ringi ja imetlesime kurepesasid.
Tegime ringi peale Võrule ja Viljandile.
Käisime külas ja võtsime külalisi vastu.
Meie külakeses toimus suurematki sorti pidustusi, lausa tuhandete külalistega. Ega meiegi koju jäänud.


















Järvelle on pihaltamme muutama sataa metriä..

Järv on mõnesaja meetri kaugusel.






Juhlavalmisteluja.

Ettevalmistused peoks.



Olisin voinut olla paljon pitempään, mutta loma on päättymässä ja kotiaskareet odottavat. Lämpimämpää säätäkin on luvassa. 
Kohta saapuvat pimeät syysillat ja on käsitöiden ja lukemattomien kirjojen aika.

Oleksin võinud palju kauemgi olla, aga puhkuse lõpp läheneb ja kodus ootavad tegemata toimetused. Soojemat ilmagi lubatakse.
Veel jõuab veidi ringi sõita ja sõpru-tuttavaid näha.
Peagi saabuvad pimedad sügisõhtud ja siis on aega käsitöödele ja lugemata raamatutele.