Tänään kerron remontista.
Asumme v. 1951 rakennetussa rintamamies(pari)talossa. Täällä on säilynyt paljon alkuperäistä: vaneeriovet, pinkopahvit, sahapurut seinissä ja lattian alla ja paljon puuta kaikkialla. Ikkunatkin ovat vanhat. Arvostan sitä kovasti.
Seekord kirjutan remondist.
Me elame 1951.a. ehitatud nö. "rindemees" -majas, mis on Soomes väga levinud sõjajärgne majatüüp. Need on väiksed kahekorruselised puumajad (meil on küll veidi suurem, kahepereelamu) saunaga keldris ja väikeste õuedega. Ehitusmaterjal oli tol ajal ökoloogiline ja hingav: saepuru seintes ja põranda all, puit, vineer, papp, paber.
Õnneks on meie elamises palju vana säilinud ja ma hindan seda kõrgelt.
Sitten on jotain, johon on ollut mahdoton tottua: tummuneet lakatut helmi-ja sormipaneelit seinissä ja katossa. Niitä oli ihan kaikissa huoneissa melkein kaikissa seinissä. Olen ne maalannut heti muuton jälkeen, vain keittiön ja eteisen katto ovat alkuperäisiä.
Murheenkryyni on ollut kahden kerroksen välinen portaikko. Tumma sormipaneeli ja samanväriset portaat tekivät tilasta synkän ja pimeän, lisäksi se oli hyvin kylmä ja vetoisa.
Päätimme eristää yhden ulkoseinän sisältäpäin: paneeli pois, huokolevy tilalle ja vaalea tapetti päälle. Tasapuolisuuden vuoksi päällystetään toinenkin seinä.
Kuulostaa yksinkertaiselta.
Menimme huokolevyä ostamaan. Selvisi, että sitä vahvuutta meidän kaupungissa ei ole. Ei ole kysyntää. Ei se mitään, tilataan muualta.
Sitten oli tapetin vuoro. Kuinkas kävikin, meidän isoissa rakennustarvikeliikkeissä EI MYYDÄ PAPERITAPETTIA, sitä löytyy vain lastenhuoneisiin. Ei ole kuulemma kysyntää!
Ei hätää, tilataan.
Sitten tarvitsin makulatuuripaperia. Pelkäsin, että sanomalehti tapetin alla kuultaa läpi. Sitä paperiakaan ei pysty noin vaan ostamaan, pitää tilata. Myyjä väitti, ettei kukaan viitsi käyttää niin työläistä tapaa ja pyöritti silmiä, kun mainitsin, että keitän liisterin itse, vehnäjauhoista ja vedestä. Ja minä kyllä tiedän, että hyvin moni vanhan talon asukas käyttää samoja ja jopa paljon työläämpiäkin remonttitapoja.
Aikaa kului, mutta nyt on kaikki seinässä. Ensimmäisen seinän päällystimme lokakuussa, vielä ainakin tapetti pysyy.
Seuraava ongelma: mitä teemme muille sormipaneeleille. Nykytrendi sanoo: kaikki valkoiseksi! Minä vaan olen vanhanaikainen ja väririippuvainen. Mieskin vastusti maalamista jyrkästi. Sitäpaitsi sormipaneelihan on tämän talotyypin erikoispiirre.
On ka üht-teist, millega ei taha leppida. Näiteks olid tubade seinad ja laed kaetud lakitud ja tumedaks tõmbunud laudadega. Olen need kõik üle värvinud, ainult köögi ja koridori laes on algupärane näha.
Minu murelaps on olnud kahe korruse vaheline trepikoda. Tume puit muudab selle pimedaks ja süngeks, lisaks oli see ruum talvel väga külm ja tuul tõmbas.
Otsustasime soojustada ühe välisseina seestpoolt: laud maha, hingav puitplaat asemele ja hele tapeet peale. Tasakaalu mõttes teeksime ühe teisegi seina samamoodi.
Midagi ülejõukäivat ei paistnud olevat, läksime ehituspoodi seinaplaate ostma. Selgus, et selle paksusega meie linnas ei müüda, on nö. haruldus, mida vähe kasutatakse. (Ütlen veel, et meie linn on üsna suur, 200 000 elanikku). Ega midagi, tellisime mujalt.
Siis läksime tapeeti ostma. Meie suurtes ehituspoodides (neis, mis Eestiski on vaata et igasse väikelinna end sisse seadnud) öeldi, et PABERTAPEETI EI MÜÜDA, on ainult lastetubade jaoks. Polevat nimelt tänapäeval nõudlust. Egas midagi, tellisime selle ka mujalt.
Siis oli vaja tapeedi alla makulatuurpaberit. Ajalehti ei julgenud liimida, kartsin, et paistab heledast tapeedist läbi.
Läksin seda rulli ostma. Ei müüda meie linnas.Pole nõudlust, keegi ei viitsivat nii keerulise tapeedipanekuga tegeleda. Kui mainisin, et keedan kliistri ka ise nisujahust ja veest, käisid müüjal silmad peas ringi, kuigi ma tõepoolest tean, et seda meetodit ja palju keerulisemaidki kasutavad paljud-paljud vanade majade remontijad.
Ega midagi, see telliti ka mujalt.
Aega läks, aga kõik on nüüd seinas. Tuleproov on tehtud, esimese seina liimisin oktoobris ja maha pole tulnud.
Aga edasi: mida teha ülejäänud seinte ja trepiga, tume puu ju ikkagi. Tänapäeva trend ütleb: kõik valgeks! Mina aga olen vanamoodne värvisõltlane.Mees kah kategooriliselt seinte värvimise vastu. Pealegi on see kitsas laud selle majatüübi oluline iseärasus.
Portaat olivat vuosien saatossa sen verran kärsineet, että niitä en säälinyt. Tulos on tässä.
Trepp oli aastatega nii kulunud, et sellest mul kahju polnud. Nüüd on pilt selline.
Ennen Jälkeen/pärast
Pientä viimeistelyä vailla.
Auringonvalossa puu on kaunis. Olen tyytyväinen ja helpottunut.
Tosiaan, voi käydä näinkin, että syyspimeydessä näitä seiniä tuijottaen mietin, että missä minulla se valkoinen väripurkki nyt onkin...
Väiksed viimistlused tuleb veel teha. Suvepäike annab valgust ja puit näeb välja päris meeldiv. Olen hetkel rahul.
Võib-olla, et sügispimeduses silmitsen neid seinu kriitiliselt ja mõtlen, et valget värvi peaks kusagil olema...