Vielä on tätä vuotta monta päivää jäljellä, mutta minun neulomukseni vuodelle 2015 ovat tehdyt. On siis yhteenvedon aika.
Tapani mukaan teen katsauksen isommista 2015 aikana valmistuneista töistä eli puseroista-takeista. Pystyin vähentämään lukumäärä, mikä oli tavoitteenakin, ovat ne 5 kappalettakin vähän liikaa neulevarastoani ajatellen.
Ensin kaksi alkuvuodesta valmistunutta lempineuletta:
Aastavahetuseni on veel päris mitu päeva, aga minu kudumised aastal 2015 on lõpule viidud. On aeg teha kokkuvõte.
Teen kombe kohaselt ülevaate ainult suurematest kudumitest ehk siis kampsunitest. Neid sündis sel aastal 5 tükki. Plaanis oligi teha vähem kui mõnel eelneval aastal ja seegi kogus on minu kampsunivarudele mõeldes paljuvõitu.
Kõigepealt paar aasta alguses valminud lemmikut:
Kesätakkikin pysyy vihreällä linjalla.
Suvekampsun jätkab roheliste rida.
Syksyllä sävy vaihtui hempeämmäksi.
Sügis tõi kaasa mahedamad värvid.
Lankaa tuli käytettyä noin puolitoista kiloa enemmän kuin ostettua. Siitä olen hyvin iloinen, vaikka ennen laskelmia olin melko varma, että ero on vielä suurempi. Siinä on tavoitteita ensi vuodelle.
Kaikkein painavin neulomus näyttää olevan tämä väreissä aaltoileva peitto.
Lõnga kulus umbes poolteist kilo rohkem kui juurde ostsin. Selle üle on muidugi hea meel, kuigi enne rehkendusi lootsin vaikselt, et vahe on veel suurem. Tuleb järgmisel aastal veel tõrksamalt lõngapoodidesse suhtuda.
Kaalult on kõige raskem see värvides lainetav tekk.
Neulevuosi on ollut minulle villasukkavuosi - ainakin 13 paria, ehkä 1-2 perussukat lisäksi, saavutus minulle! Puolet niistä on jaettu jo hyväntekeväisyyteen ja loputkin melkein annettu pois, jatketaan siis samalla linjalla ensi vuonna.
See kudumisaasta on minu jaoks olnud sokiaasta. Neid kudusin vähemalt 13 paari, võib-olla 1-2 paari rohkem, kõige tavalisemaid ma ei pane alati kirja. Pooled neist on läinud heategevuseks, ülejäänud ära kingitud. Ma pole varem sokikudumisest suurt huvitunud, nii et mulle oli see saavutus! Proovin tuleval aastal sama tubli olla.
Nyt pakkaan kuumeisesti matkalaukkua, on aika siirtyä joulun alta pois. Matka tulee olemaan pitkä ja paikkaan, jossa internet ei ole yhtä tavallinen kuin meillä, wifi jopa melkein tuntematon. Toivottavasti on parin-kolmen viikon päästä jotain kerrottavaa.
Nüüd pakin palavikuliselt kohvrit, on aeg lasta jõulu eest jalga. Reis tuleb olema pikk ja viib sellisele maale, kus internet pole kuigi tuttav asi ja wifist ei teata suurt midagi. Räägin paari-kolme nädala pärast, kuidas läks.
OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE, NAUTTIKAA JA LEVÄHTÄKÄÄ! LEPPOISAA LOPPUVUOTTA!
RÕÕMSAID JÕULE KÕIGILE LUGEJATELE, NAUTIGE JA PUHAKE! MÕNUSAT AASTAVAHETUST!
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
maanantai 14. joulukuuta 2015
Lisää lämmikkeitä/Veel soojendajaid
Tuli neulottua lisää säärystimiä. Nämäkin menevät lahjaksi.
Helppo palmikkokuvio löytyi jostain vanhemmasta Verena-lehdestä.
Kudusin veel paari sääriseid. Need on ka kingituseks. Lihtsa palmikutega mustri leidsin ühest vanemast "Verenast".
Siinä sitten aloin miettimään, että itse käytän säärystimiä todella harvoin. En osaa selittää, miksi. Minulla on tietääkseni kahdet säärystimet, toiset niistä ikivanhat.
Oli siis aika neuloa yhdet sellaiset itsellekin ja opetella niitä käyttämään. Käytin samaa kuviota, johon tein vaihtelun vuoksi pieniä muutoksia: muutaman oikean silmukan vaihdoin nurjaksi ja pistin nyppyjä sekaan. Kuvat ovat tässä valossa hävyttämän huonot, tuskin saa mitään selvää koko kuviosta.
Kududes hakkasin mõtlema, et ma ise ei kasuta sääriseid peaaegu kunagi. Pole lihtsalt sellist harjumust. Mul peaks neid olema kaks paari, ühed neist küll igivanad.
Niisiis oli aeg kududa ka endale uued ja õppida neid kasutama.
Kasutasin sama mustrit, millele tegin vahelduse mõttes väikseid muutusi: mõned parempidi silmad vahetasin pahempidisteks ja kudusin nuppe sekka.
Valgus on praegu nii lootusetult kehv, et vaevalt siin üldse mingit mustrit näha on.
Molemmissa käytin Nalle-lankaa. Puikot 3,0. Joustin 60 silmukalla ja kuviossa 66. Helppo ja nopea.
Mõlemad on kootud Novita Nalle-lõngaga ja varrastega nr 3. Soonikus on 60 silma ja mustris 66. Lihtne ja kiire.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Minimuutto/Minikolimine
Kuten ihmisten maailmassa, niin myös minimaailmassa tapahtuu joskus isompia mullistuksia. Tästä talosta on isoäiti päättänyt muuttaa pois.
Voisi kuvitella, että mummo on kyllästynyt lasten meluun, mutta todellinen syy on aivan toinen. Isoäiti nimittäin on löytänyt kumppanin: isoisän!
Nii nagu inimeste maailmas, tehakse ka minimaailmas vahel suuremaid muutusi. Nimelt on selle nukupere vanaema otsustanud ära kolida.
Võiks ju arvata, et laste kära on ta ära tüüdanud, aga põhjus on siiski hoopis muus. Vanaema on leidnud endale kaaslase: vanaisa!
Isoäidillä oli poikansa talossa pieni huone, jossa hän juuri ja juuri mahtui kulkemaan.
Vanaemal oli poja majas väike toakene, kus tal oli hädavaevu ruumi ümber pöörata.
Hänen huoneestaan tehtiin nyt makuuhuone.
Tema tuba sai nüüd magamistoaks.
Entinen makuuhuone sekin oli ahdas, kun siihen piti mahtua iso pianokin. Sitäpaitsi nukkuminen ja pianonsoitto - miten niitä nyt yhdistäisi!
Endine magamistuba oli ka üsna kitsas, sest suure osa võttis enda alla klaver. Pealegi magamine ja klaver - need ju ei käi kuidagi kokku.
Makuuhuoneesta tuli musiikkisalonki. Äiti iloitsee siitä kovasti, hän on nimittäin harpunsoittaja.
Magamistoast sai muusikasalong. Emal on selle üle väga hea meel, tema on nimelt harfimängija.
Huoneeseen mahtuu nyt uutta rekvisiittaa. Teinkin jo löhöilysohvan ja nuottitelineen. Sohvan kangas on entisestä silkkisolmiosta. Niissä on usein nukkekotiin sopivaa pientä kaunista kuviota eikä kirpparisolmiosta tarvitse pulittaa paljon.
Toas on nüüd nii palju ruumi, et sinna võib uusi asju muretseda. Tegingi väikese diivani ja noodipuldi. Diivaniriie on muide endine siidlips. Lipsud ei maksa teise ringi poodides suurt midagi ja neis on sageli just nukumööblile sobivalt väike muster.
Isä ei anna naisväen äänien häiritä, hän rentoutuu kerros alempana lempiasennossaan lempipaikassaan.
No miten isoäidille on käynyt?
Isa ei lase end naispere häältest häirida. Tema on võtnud korrus allpool sisse oma lemmikasendi ja süvenenud lehelugemisse.
Ja kuidas vanaemal läheb?
Hän on vähän ihmeissään.
Isoisä ei ole juuri parhaissa voimissaan, mutta kun hän kerää itsensä kasaan, luulen, että heitä odottaa onnellinen tulevaisuus. Jospa vaikka rakentaisivat oman talon!
Ta on veidi segaduses.
Vanaisa ei ole just kõige paremas vormis, aga kui ta end ühel päeval kokku võtab, arvan, et neid ootab õnnelik tulevik.
Äkki hakkavad isegi maja ehitama!
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Kaapin kätköistä/Kapist leidunud
Kun Neulova Narttu esitteli blogissaan vanhoja kirjoneuleitaan, aloin minäkin miettimään, miksi ne 90-luvun neuleet ovat hautautuneet kaappien kätköihin, olivathan ne aika isotöisiä, huolella ja rakkaudella tehty.
Otin saman tien tämän puseron käyttöön.
Kui Neulova Narttu näitas oma blogis vanu kirjusid kampsuneid, hakkasin minagi mõtlema, et tõepoolest, miks neid kapis peidus hoida. Suur töö ära tehtud, hoole ja armastusega.
Võtsin samal päeval selle kampsuni kasutusele.
Olen neulonud puseron joskus 90-luvun puolivälissä, kun olin kolmen pienen lapsen nuori äiti, aika väsynyt ja yksinäinen. Työnsaantimahdollisuudetkin näyttivät siihen aikaan kurjalta. Tähän puseroon on siis neulottu paljon tunteita, muistan sen hyvin. Todellinen terapianeule.
Langat olivat enimmäkseen jämälankoja, lempivärejäni vielä vanhemmista töistä. Mallin suunnittelin itse, se on neulottu intarsiana aika monelta pikkukerältä. Näyttää olevan kimallelankaakin seassa.
Olkatoppaukset poistin, niiden paluuta en todellakaan kaipaa.
Olen kudunud selle 90-ndate aastate keskel, kui olin kolme väikse lapsega kodus, üsna väsinud ja üksildane noor ema. Töösaamisvõimalused olid tol ajal üsna lootusetud. Kampsunisse on kootud palju tundeid, mäletan seda aega selgesti. Tõeline teraapiakudum.
Lõngad on olnud kõiksugu jäägid, minu lemmikvärvid varasematest töödest. Mustri mõtlesin ise välja, kudusin intarsiatehnikas, samal real jooksis kaasa mitu väikest kerakest. Mingit sädelevat lõngagi on hulgas.
Patšokid lõikasin küljest ära, neid ma, tänan väga, sellest ajastust taga ei igatse.
Oletteko säilyttäneet parikymmentä vuotta vanhoja neuleita? Käytättekö?
Kas teil on alles paarkümmend aastat vanu kampsuneid? Kannate?
Ohut lumipeite on tehnyt iltahämärästä kauniin sinisen. Kiva kun saatiin vähän lumen valoa.
Õhuke lumekirme on muutnud hämarduva õhtu ilusaks sinakaks. Tore, et saime veidi lumevalgust.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)