maanantai 11. kesäkuuta 2018
Purppuranpunainen/Purpurpunane
Minun on helppo ihastua punaiseen väriin. Tämä Holst Garnin purppuranpunainen, jonka viime kesänä löysin Titityyn hyllyltä, oli kerrassaan vastustamaton.
Upean värin lisäksi lanka on pehmeää ja sileää, ei ollenkaan villan tuntuista. Langassa on pieniä värivaihteluja, jotka vain lisäävät sen viehättävyyttä.
Vartalo-osa on yksinkertaista laatikkomallia, neulottu ylhäältä alas - ja siihen kapeat hihat.
Punane värv on alati olnud üks mu lemmikuid. Seepärast ei suutnud ma teadagi vastu panna, kui eelmisel suvel nägin Jyväskyläs Titityy-lõngapoe riiulil neid säravpunaseid lõngavihte.
Lisaks kaunile värvile on lõng ka pehme ja sile, mitte üldsegi villase moodi. Tegelikult kannangi seda kudumit just praegu jahedatel suvepäevadel.
Kudusin sirgelt ülevalt alla, kaelus on eespool veidi sügavam - ja lisasin kitsad varrukad.
Malli/Muster: oma
Lanka/Lõng: Holst Garn Highland (80 % wool 20 % nylon)
Puikot/Vardad: 3,0
Menekki/Kulus: 260 gr
perjantai 4. toukokuuta 2018
Harmaan monet sävyt/Halli mitmed varjundid
En ole ehtinyt päivittämään blogia enkä pysty aktivoitumaan ehkä jatkossakaan, mutta koska sain valmis tyttäreni neulepuseron ja hänellä oli se päällä hiljattaisella Lontoon-matkallamme, niin on ollut monta syytä laittaa uusia kuvia koneelle.
Kuvia on tietenkin runsaasti, mutta valitsin tänne vain muutaman. Ensinnäkin reissumme syy oli vierailu poikani luona, joka on tällä hetkellä vaihto-oppilaana Canterburyssä. Harmaasta ja sateisestakin säästä huolimatta meillä oli iki-ihana tapaaminen ja kauniita muistoja kotiin vietäväksi. Perheemme opaskin oli jo hyvin asiantunteva.
Olen olnud laisk blogikirjutaja ja jätkan sellisena ilmselt ka lähitulevikus, aga nüüd sain aega ja põhjust hetkeks arvuti taha istuda. Nimelt sain valmis tütre kampsuni ja mis veel tähtsam, tal oli see seljas meie hiljutisel Londoni reisil.
Reisifotosid on muidugi palju, valisin siia ainult mõne. Meie sõidu peapõhjuseks oli külaskäik mu poja juurde, kes on praegu pool aastat Canterburys vahetusõpilasena. Kuigi ilmad olid hallid ja vihmased, tegime meeletult mõnusa koosviibimise igasugu kihvtide meenutustega. Ega ma polegi oma täiskasvanud lastega nõnda kolmekesi reisinud. Seekord oli meil asjatundev giid lausa omast käest võtta.
Canterburyn ilo ja ylpeys on sen hieno katedraali, joka on yksi Englannin vanhimpia kirkkoja.
Huomatteko katosta ripustetun installaation? Kyseessä on "Suspended" niminen taideteos, joka on koottu turvapaikanhakijoiden ja venepakolaisten vaatteista ja jalkineista. On sydäntäsärkevän vaikuttavaa katsella sen yksityiskohtia, pieniä lenkkareita ja kaikkea muuta.
Canterbury au ja uhkus on ta võimas katedraal. See on ka üks Inglise vanemaid kirikuid.
Kas märkate, milline installatsioon laes ripub? See "Suspended"-nimeline kunstiteos koosneb pagulaste ja turvapaigataotlejate riietest ja jalanõudest. Südames torkab valusasti, kui vaatan neid paljunäinud riideesemeid ja väikesi kingakesi...
Lyhyellä vierailulla täytyy tehdä valintoja ja me valitsimme vierailukohteiksi meitä kaikkia kiinnostavia paikkoja.
Tässä on muutama kuva Hyde Parkista.
Lühikesel reisil palju ei näe, tuleb teha valikuid. Meie valisime külastamiseks sellised kohad, mis kõigile huvi pakkusid.
Nendel fotodel on Hyde Park.
Niin, se harmaa pusero.
Neuloin viime vuonna itselleni samanlaisen puseron erivärisenä ja eri langasta. Tyttäreni pitää lyhyemmästä mallista ja sai toiveidensa mukaan sellaisen.
Lanka on Onion Mohair + Wool, puolet ja puolet kumpaakin. Puikkokoko oli 4,5.
Mallin idea on jostain lehdestä, mutta periaatteessa itse kehitelty yksinkertainen ylhäältä alas neule.
Nii ja see hall kampsun.
Kudusin eelmisel aastal endale samasuguse kampsuni, teist värvi ja teise lõngaga. Tütrele meeldivad lühemad kampsid ja sellise ta nüüd sai.
Lõng oli Onion Mohair + Wool, mõlemat pooleks. Vardad 4,5.
Mudel jäi kunagi silma mingit ajakirja lehitsedes. Põhimõtteliselt tegin omast peast, on teine täiesti lihtne ülevalt alla kootud kudum.
Victoria and Albert Museum
Tower of London
sunnuntai 22. huhtikuuta 2018
Leluja/Mänguasjad
Siitä on aikaa, kun olen viimeksi neulonut tai virkannut leluja. Nyt kun oli mahdollisuus osallistua eräseen hyväntekeväisyysprojektiin, lähdin mielelläni mukaan.
Sellest on väga palju aega, kui olen ise teinud mänguasju. Märkasin hiljuti üleskutset teha kaisuloomi turvakodu lastele ja see pani muidugi mõtted keerlema ja sõrmed sügelema.
Selailin vanhoja käsityölehtiä ja valitsin niistä hiiriohjeen. Isomman hiiren virkkasin osittain ohjetta seuraten ja pienemmän tein ns. tunteen mukaan.
Lehitsesin vanu käsitööajakirju ja leidsin heegeldatud hiire õpetuse. Suurema hiire tegin enam-vähem juhiste järgi ja väiksema omast peast talle seltsiks.
Viimeksi neuloin leluja monta vuotta sitten. Ne kirjavat kaverit on neulottu virolaisen neuletaiteilijan Anu Raudin ohjeiden mukaan. Hän on kehottanut neulomaan leluihin mm. kotipaikan lapaskirjoja tai muita perinteisia neulekuvioita, mikä on mielestäni aivan upea idea!
Näitä leluja olen jakanut ystäväpiirissäni ja annan tästäkin kokoelmasta osan eteenpäin - varmasti tulen neulomaan uusiakin.
Anu Raua nimi on igale eestlasele tuttav. Olin kunagi nii vaimustatud tema loomakestest, et kudusin neid suure portsu ja jagasin sõpradele-tuttavatele laiali. Mõned on jäänud veel enda sahtlitesse ja annan neistki nüüd osa edasi. Selliseid värvilisi tegelasi on nii tore kududa, et küllap neid tekib aja jooksul jälle juurde.
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Levottomat värit/Rahutud värvid
Jokaisella meistä on värimieltymyksemme ja omat mielipitemme siitä, mitkä värit natsaavat yhteen ja mitkä ei.
Ostin kerran Regian sitä kuuluisaa Arnen ja Carlosin sukkalankaa. Tarjolla oli kolmea vaihtoehtoa ja valitsin epäilevin mielin sini-punasävyiset kerät, hyvä tarjous kun sattui silloin olemaan. En ymmärtänyt alkuunkaan, miksi niihin ihan kivoihin sinivihreän sävyihin on yhdistetty punaista, mutta neuloessa sen vasta näkee, miten ne keskenään toimivat.
Varmuuden vuoksi sekoitin sen langan kanssa yhteen vielä toisen pätkävärjätyn langan, aikoja sitten ostetun Tico-ticon.
Igaühel meist on oma maitse ja arusaam sellest, millised värvid sobivad kokku ja millised mitte.
Ostsin kord Regia sokilõnga, seda kuulsat Arne ja Carlosi nimelist. Valida oli kolm varianti ja võtsin veidi kõhklevalt need sinipunased kerad, kuidas sa ikka mööda kõnnid kui hea allahindlus vastu vaatab. Siniste toonide vastu polnud mul midagi, aga punased jooned häirisid algusest peale.
Noh, eks me näe, kui kuduma hakkame. Olin siiski nii ebakindel, et otsustasin võtta selle lõnga kõrvale veel teise kirju, kunagi ammu ostetud Novita Tico-tico.
Ei olisi kannattanut. Sukista tuli aivan karmean sävyiset, mutta tyhmyydessäni neuloin ne kuitenkin valmiiksi. Kuvittelin piilottavani ne kumisaappaisiin marjametsäsukiksi.
Värisotkua hetken aikaa katsellessani tein nopean ja helpon päätöksen: kaikki purkuun!
Ei oleks tasunud! Tulemus oli absoluutselt jube, aga mina rumal kudusin sokid ikka valmis. Mõtlesin võtta metsasokkideks, kummiku sees ju keegi ei näe. Kui ma olin neid natuke aega käes keerutanud, sündis väga kiire otsus: üles harutada!
Jätin Tico-ticot sivuun ja otin Regian kaveriksi punaisen Fabelin. Tällaisen tuloksen silmä suostuu hyväksymään.
Jätsin Tico-tico kõrvale ja sobitasin Regiaga kokku Dropsi punase sokilõnga Fabeli. Kohe teine lugu, sellega silm juba lepib.
Tico-ticotkin pääsivät seuraavalle kierrokselle, tällä kertaa sinisten Fabeleiden kanssa.
Kyllä sukille pitää olla muutakin käyttöä, kuin laittaa ne häpeämään marjametsäkumisaappaisiin.
Tico-tico pääses ka uuele ringile, nüüd koos siniste Fabelitega.
Pole ju mõtet selleks sokke kududa, et nad siis marjametsa kummikutesse häbenema peita.
lauantai 31. maaliskuuta 2018
Pyöreitä muotoja/Ümmargused
Tupsuja on ollut niin mukava tehdä, että värkkäsin niitä lisää, varsinkin kun sopivat oikein hyvin tähän ajankohtaan.
Tutikesi on olnud nii lihtne teha, et meisterdasin mõned juurde - sobivad pühadekaunistuseks.
Hortensia on talvehtinut hyvin ja kurkistaa ikkunasta ulos. Turha toivo - et pääse vielä tuulettumaan!
Toas on soe ja päikseline. Õues on päikseline ja meeletult lund.
Hortensia on kenasti talve üle elanud ja piilub aknast välja. Ära looda, et pääsed niipea õueõhku nuusutama!
Virolaisen tavan mukaan kananmunat joko keitetään väriliemessä tai maalataan tai koristellaan keittämisen jälkeen. Sunnuntaina sitten syödään niitä yhdessä, lyödään yhteen ja katsotaan, kenen kananmuna on vahvin. Munien puhaltamista ja kuorien maalamista koristeeksi käytetään mielestäni paljon vähemmän, ainakin sillä alueella, missä itse olen kasvanut.
Turkoosinväriset munat ovat muovia.
Värvisin eesti kombekohaselt veidi mune, seekord toiduvärviga. Siin Põhja-Soomes pole see komme kuigi tuntud. Munade kaunistamisel puhutakse koored enne tühjaks ja seejärel värvitakse või kaunistatakse muud moodi. Munadekoksimist ei tunta minu tutvusringkonnas üldse.
Türkiismunad on plastmassist. Vana armas nõukaaegne linik on igal aastal korra laual.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)