Siitä on aikaa, kun olen viimeksi neulonut tai virkannut leluja. Nyt kun oli mahdollisuus osallistua eräseen hyväntekeväisyysprojektiin, lähdin mielelläni mukaan.
Sellest on väga palju aega, kui olen ise teinud mänguasju. Märkasin hiljuti üleskutset teha kaisuloomi turvakodu lastele ja see pani muidugi mõtted keerlema ja sõrmed sügelema.
Selailin vanhoja käsityölehtiä ja valitsin niistä hiiriohjeen. Isomman hiiren virkkasin osittain ohjetta seuraten ja pienemmän tein ns. tunteen mukaan.
Lehitsesin vanu käsitööajakirju ja leidsin heegeldatud hiire õpetuse. Suurema hiire tegin enam-vähem juhiste järgi ja väiksema omast peast talle seltsiks.
Viimeksi neuloin leluja monta vuotta sitten. Ne kirjavat kaverit on neulottu virolaisen neuletaiteilijan Anu Raudin ohjeiden mukaan. Hän on kehottanut neulomaan leluihin mm. kotipaikan lapaskirjoja tai muita perinteisia neulekuvioita, mikä on mielestäni aivan upea idea!
Näitä leluja olen jakanut ystäväpiirissäni ja annan tästäkin kokoelmasta osan eteenpäin - varmasti tulen neulomaan uusiakin.
Anu Raua nimi on igale eestlasele tuttav. Olin kunagi nii vaimustatud tema loomakestest, et kudusin neid suure portsu ja jagasin sõpradele-tuttavatele laiali. Mõned on jäänud veel enda sahtlitesse ja annan neistki nüüd osa edasi. Selliseid värvilisi tegelasi on nii tore kududa, et küllap neid tekib aja jooksul jälle juurde.