Pakkanen on pysynyt visusti parissakympissä. Jo muutaman päivän. Väitettävästi muutosta ei ole vielä luvassa.
Hyvä puoli on se, että pääsee tuulettamaan (lue: käyttämään) villavaatteita. Huono puoli on, että minulla on kaksikin punasävyistä villahuivia, muttei yhtään samanväristä pipoa.
Ja sellainen ei käy.
Pipon neulominen on tiettävästi pikkujuttu. Ilta tai kaksi ja valmista on. Lankaakin sen verran on aina. Palmikkomalli löytyy mallikirjasta saman tien. Helppoa.
Mutta ei olekaan.
Kun joustinreuna on valmis, ensimmäinen lankakerä on käytetty. Minulla on vielä yksi. Eikä kiinnosta eikä ole aikaa selvittää, saako sitä jostain lisää. Haluan niin kovasti kaksinkertaisen joustimen korvia lämmittämään.
Jatkan neulomista ja pohdiskelen vaihtoehtoja, mitä teen, kun lanka loppuu kesken. Tällä kertaa ei voi puhua neulomisen ilosta. Tiedättehän sen kalvavan tunteen: riittää - ei riitä?
No riitti nipin-napin. Puolta senttiäkään ei olisi saanut olla lyhyempi.
Huomenna testaan, pysyykö korvillani.
Ainakaan ei tarvitse pähkäillä, mihin langanjämät käyttäisin.
Malli: oma säätö
Kuvio mallikirjasta "The essential stitch collection"
Lanka: Drops You4 (55 % alpaca 40 % wool 5 % linen)
Puikot: 3,5 Menekki 100 gr
HÄDAVAJALIK
Termomeeter näitab miinus kahtkümmet kraadi. Juba mitu päeva. Kergendust pole lähipäevil lubatud.
Olukorra hea pool on see, et nüüd on suurepärane võimalus tuulutada (loe: kanda) kõikvõimalikke villaseid asju, halb on see, et minul on küll kaks sooja punasetoonilist villast rätikut, aga mitte ühtki sama värvi mütsi.
Ja see ei lähe.
Mütsikudumine on teadupärast imelihtne. Õhtu või paar ja valmis ta on. Nii palju satub ikka lõnga kodus olema. Muster leidub ka kiire lehitsemise järel mustriraamatust. Lihtne.
Aga võta näpust!
Kui servasoonik saab valmis, on üks lõngakera otsas. Minul on teine veel. Pole aega ega huvi hakata selgitama, kust lõnga juurde võiks saada. Kiire on, külm ju.
Tahan nii väga teha kahekordse serva kõrvade soojendamiseks.
Jätkan kudumist ja käin läbi erinevaid variante, mida teen, kui lõng otsa lõpeb. Seekord ei saa küll rääkida kudumisrõõmust. Vastupidi, teate küll selle ärritava tunde: piisab - ei piisa?
No piisas piiri pealt. Poolt sentimeetrit ka poleks saanud lühem olla.
Homme testin, kas püsib kõrvade peal.
Vähemalt pole vaja nuputada, mida lõngajääkidega teha.
On kaikkein inhottavinta pohtia riittääkö! Toisaalta huippua kun ei jää pikkunöttöstä josta ei saa mitään. Näpsäkkä lopputulos kuitenkin, toivottavasti toimii käytössä!
VastaaPoistaHauskasti kävi - uskomatonta. Tosi kaunis pipo tuli!
VastaaPoistaKaunis kuvio ja ihanan näköinen päässäsi.
VastaaPoistaVärikin kivan pirteä ♥
Heh, sinäkin olet yhtä tarkka tuossa jämälankojen jäämisessä, että mielummin ei yhtään. Niin nätti on myssysi, kun on vielä punainen.
VastaaPoistaPoistin sun kaksi kommenttia kun niitä oli samoja kolme peräkkäin. Muistaisin että viimeksikin poistin kahdesta samanlaisesta toisen. Sulla taitaa olla nopeat sormet.
Näyttää ihanan lämpimältä. :) Langan riittävyyden jännittäminen on välillä kyllä raastavaa...
VastaaPoistaHieno pipo! :) Minä kyllä säästäisin tuon langanpätkän ja käyttäisin sen värjätessä vyyhdin pasmalangaksi... ;)
VastaaPoistaNätti pipo!
VastaaPoistaSattusin oma blogi jälgijate kaudu sinu blogisse ja olen juba tunnikese imetlenud su kaunist käsitööd. Väga ilusad kudumid ja kui palju! Hoian edaspidi kindlasti silma peal!
VastaaPoistaNätti pipo, pitäähän sen pipon sopia huivin kanssa yhteen :)
VastaaPoistaMeillä on jo vähän lauhtumisen merkkejä, vain -14 mittarissa :)
Tuttu tilanne! Kaunis hattu joka tapauksessa, toivottavasti tarkenet.
VastaaPoistaMinä teen niin sekalaisista langoista että en taida tietää ;) mutta joskus voi joku tietty väri olla kadoksissa. Hyvä että pipo valmistui!
VastaaPoistaNainen! Ei mitään puolinaista, vaan täydellisyyttä.
VastaaPoistaHieno pipa.
Tuohan juuri parasta, kun ei jää jämälankoja. Jämälankojen kanssa saa aina pähkäillä että mitä niistä tekisi, vai tekisikö mitään. Tosi kiva pipo!
VastaaPoista