perjantai 7. helmikuuta 2014

Helpoimmasta helpoin


Edellisen postauksen kuvissa näkyy vilaukseltaan toinenkin tammikuussa valmistunut työ. Mistään nopeasta saavutuksesta ei ole kyse, kässäpäiväkirjani mukaan tämä jämälankapeitto on aloitettu lokakuussa 2012.

Silti kyseessä on helpoimmasta helpoin peitto!
Neulotaan aina kaksi tai neljä kerrosta ainaoikeaa ja langanpäät solmitaan hapsuiksi.
Olen nähnyt sentapaisia peittoja monissakin nettikuvissa, sekä virkattuna että neulottuna. Omani inspiraatio löytyi Ilukuduja-blogista.

Ensin sille ei ollut sen kummempaa käyttösuunnitelmaa, kun vaan saan langanjämille järkevää käyttöä. Matkan varrella huomasin, että leveys riittää juuri ja juuri peittämään sohvan ja pituus muotoutui sitten sen mukaan. Minä käytin pääasiassa kaksinkertaisia villalankoja ja vitosen pyöröpuikkoja 150 cm kaapelilla.



Harmittaa kovasti, etten pysty katsomaan peittoa samansävyisen seinän taustalla. "Maiseman" sotkevat sohvan taakse laitetut huokolevyt, jotka odottavat lämpimämpiä säitä, vapaapäiviä ja erästä remonttikohdetta. Ainoa sopiva säilytyspaikka on olohuone, jossa ne ovat kuin ärsyttävä muistutus keskeneräisestä seinäremontista.

Yhtä en tajua: minulla oli laatikollinen lankoja, kun aloitin.
Niitä on edelleen laatikollinen!


LIHTSAMAST LIHTSAM
Eelmise kirjutise piltidel paistab teinegi jaanuaris valminud käsitöö. Selle puhul ei saa rääkida nobedatest näppudest ja kiiretest tulemustest, sest minu käsitööpäevik ütleb, et selle triibulise teki olen alustanud 2012. aasta oktoobris.
Sellest hoolimata on tegemist lihtsamast lihtsama tööga. Kootakse ühe värviga kaks või neli rida ripskudet ja otsad sõlmitakse narmasteks. Mina kasutasin kahekordset lõnga, sageli erinevat värvi, see teeb asja veel kirjumaks.
Netis on selliseid tekke tulnud vastu nii kootuna kui heegeldatuna. Mina sain enda oma jaoks inspiratsiooni Ilukuduja blogist.
Kasutasin peamiselt villast lõnga ja ringvardaid nr 5, 150 cm kaabliga.
Algul polnud tekiga mingit plaani, peaasi, et saaks lõngajääke vähemaks. Kui mingil hetkel märkasin, et laius piisab enam-vähem diivanikatteks, kudusin nii pika kui vaja.
Kahjuks ei saa ma veel näha tekki sama tooni seina taustal, sest "maastiku" rikuvad ära diivani taga olevad seinaplaadid, mis ootavad remondipisikut, soojemaid ilmu ja puhkepäevi. Praegu tuletavad nad ärritavalt meelde, et üks teatud seinaprojekt on ikka veel pooleli.

Ühest asjast ma ei saa aru: mul oli kastitäis lõnga, kui alustasin.
Seda on endiselt kastitäis!



14 kommenttia:

  1. Onpas ihana peitto! Hieno idea! Tuohon on saanut neuloa kyllä monen monta lankaa, hieno on :)

    VastaaPoista
  2. Ihana peitto! Niin kauniit värit!

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno peitto ja tosi kiva idea. Lopussa varmaan ollut lämmintä hommaa neuloa, kun on ollut iso työ sylissä :)

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä hyvä tapa tuhota jämälankoja. Pitää laittaa korvan taakse.

    VastaaPoista
  5. Komppaan edellisiä: tosi kaunis peitto, upeat värit!

    VastaaPoista
  6. Onpa kaunis! Ja varsinkin sitten tuon ihanan värisen seinän kanssa, kun saat sen esiin :) Terveisin, Anna

    VastaaPoista
  7. No jopas on kaunis ja pirteä ja noin helpontuntuinen... kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  8. Uhke tekk! Lõngakastiga on küll ime juhtunud ;) Ma ainult unistan sellisest pleedist.

    VastaaPoista
  9. Peitto on tosi hieno, vaikka idea onkin yksinkertainen. Kumma juttu tosiaan, kuinka langat (ja muutkin tavarat) tuntuvat aina vaan lisääntyvän, vaikka kuinka niitä yrittää käyttää pois...

    VastaaPoista
  10. Onpa se söötti! :)) Keränloput taitavat jakaantua käsityöpusseissa ja -koreissa... ;)

    VastaaPoista
  11. Täälläkin jämälankoja kertynyt, kiitos vinkistä, tällaisen soman peiton vois joskus värkkäillä:)

    VastaaPoista
  12. Lüngal on jah komme kastis omaette paljuneda

    VastaaPoista
  13. Teen juba kolmandat või neljandat aastat sama pleedi :) Ikka veel pooleli. Kas tuleb padi ka?

    VastaaPoista
  14. Ihana peitto! Onpa kätevä ja ennen kaikkea helppo tapa päästä jämälangoista eroon :)

    VastaaPoista