Koiran iloja/Koera rõõmud

Kiitos teille edellisen postauksen kommenteista!
Viikko on vierähtänyt ja vaihdan ilomielin puheenaihetta.

Aitäh teile eelmise postituse kommentaaride eest!
Nädal on möödunud ja vahetan suurima heameelega teemat.

Tälle suloiselle kaverille ja sen uudelle paidalle on vaikea olla hymyilemättä.
Olen neulonut sille/hänelle villapuseron kerran aikaisemminkin, mutta yleisesti ottaen olen hyvin kokenematon sellaisen kohderyhmän vaatettamisessa.
Selän pituus oli tiedossa - 40 cm. Ohjeen nappasin Dropsin sivuilta, omistaja itse oli satojen kilometrien päässä ja sovitukset jäivät siis tekemättä. Ihan yhteen mittasuhteet Dropsin suositusten kanssa eivät menneet. Kuvastakin näkee, että paita sopisi paremmin pulskeamalle hauvalle.
Se oli onneksi pieni ongelma, taitoin reunuksen kaksinkerroin ja laitoin siihen kuminauhan. Eikä tarvi murehtia, kerääkö etuhelma pissat itseensä.
Tyttäreni koiran emäntänä oli hyvin tyytyväinen ja yritti kovastikin vakuuttaa, kuinka ihastunut omistaja on puseroon.
Mutta mistä sen tietää? Tarvitseeko koira vaatteita tai tarvitseko omistaja, että lemmikillä on jotain päällä?
Miten ne koirat ennen vanhaan pärjäsivät? Minunkin mummoilla olivat lyhytkarvaiset koirat ulkona kesät-talvet, pieni koppi vain suojana. Nyt se koettaisi eläinrääkkäyksenä ja ilmoitettaisi, mihin pitää. Kun olin lapsi,  meillä maalla ei päästetty koiria sisälle.

Olen ihan varma, että koirat tuntevat iloa ja surua, tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä. Koira osaa ilmaista, haluako se mennä ulos tai ei, onko sillä kuuma tai kylmä, sillä on valtavasti erilaisia taitoja. Koira on viisas ja älykäs. Mutta mitä mieltä se on villapuserostaan, sen mukavuudesta, istuvuudesta ja materiaalista?
Voi kun osaisi koirien kieltä!

See armas kutsu ja tema uus kampsun teevad vägisi tuju rõõmsaks.
Olen kudunud talle varemgi ühe kampsuni, aga tegelikult olen täiesti kogenematu selliste olendite riietamisel. Mul oli teada seljapikkus - 40 cm. Selle järgi otsisin Dropsi lehekülgedelt õpetuse. Kuna omanik asub sadade kilomeetrite kaugusel, siis vahepealne proovimine jäi tegemata. Ja ega Dropsile päris loota ei saanud, pildilt on näha, et ümbermõõt sobiks tugevamalt toidetud pontule.
See oli õnneks kergesti lahendatav probleem, keerasin serva kahekorra ja ajasin kummi sisse. Pole vaja enam muretseda, et pissi koguneb hõlma alla.
Minu tütar, kes on koera omanik, on tulemusega väga rahul ja proovib mind veenda, et ka kandja on kampsunist suures vaimustuses.
Aga kust ta teab? Kas koer vajab riideid või vajab koeraomanik, et lemmikloom oleks riietatud?
Kuidas küll koerad ennevanasti hakkama said? Minu vanaemadel olid lühikesekarvalised koerad suved-talved õues, ainult väike kuut  kaitset ja sooja andmas. Tänapäeval oleks see loomapiinamine ja teatataks, kuhu vaja. Aga tõesti, kui ma laps olin, meil maal koeri tuppa ei lastud.

Olen täiesti kindel, et koerad oskavad tunda rõõmu ja muret, rahulolu ja rahulolematust. Koer oskab väljendada, kui ta tahab õue või kui ta ei taha, oskab näidata, kas tal on soe või külm, oskab näidata lugematuid oskusi. Koerad on targad ja taibukad.
Aga mida ta arvab oma villasest kampsunist ja sellest, kas see on mugav ja pehme ja sobivast materjalist?
Oh kui oskaks koerte keelt!

Ohje/Õpetus: Drops Extra 0-836 oma säätö/mõningate muudatustega

Erilaisia jämälankoja, puikot 3,5            Erinevad lõngajäägid, vardad 3,5