Tuubihuivi/Torusall

Näin pitkälle piti päästä, ennen kuin suostuin uskomaan, että ne väriyhdistelmät eivät toimi.
Tykkään kovasti molemmasta langasta (merinoa ja silkkiä), tykkään väreistä ja kuviosta.
Mutta mitäs teet! Tässä salamakuvassa kaikki näyttää kivalta, mutta se on hämäystä. Luonnonvalossa värit eli siis myös kuvio ei erotu ollenkaan niin hyvin, että työtä kannattaisi jatkaa.
Aion neuloa tuubimaisen kaulahuivin, joka kietaistaan kaksi kertaa kaulan ympäri. Kuvio on sen verran nätti ja työläskin, ettei ole järkeä jatkaa väreillä, jotka eivät erotu toisistaan. En myöskään halua mennä lankaostoksille, vaan pärjätä omalla varastolla.

Nii palju pidin ära kuduma, enne kui hakkasin uskuma, et see värvikombinatsioon ei toimi.
Mõlemad lõngad on mõnusad (meriino ja siid), värvid sada protsenti minu maitse ja mustergi meeldib.
Aga mis parata! Pildi peal on kõik ilus, aga see on välguga võetud ja täiesti petlik. Loomulikus valguses sulavad värvid teineteise sisse ja muster on nii häguselt näha, et pole mõtet jätkata.
Kavatsen kududa torukujulise salli, mille võib kaks korda ümber kaela mähkida. Muster on kena ja tahaks muidugi, et see ka näha oleks. Lõngapoodi ei taha aga minna, vaid kindel plaan on tulla toime koduste varudega.

Tämä näyttää paremmalta, jatkan sillä. Vaalea lanka on villaa eli ei yhtä pehmoinen kuin tuo violetti Malabrigo, mutta  vihreän pehmeys korvatkoon sen.

See on parem. Heledam lõng on villane ega üldse mitte nii pehme kui lilla Malabrigo, aga usun, et rohelise pehmus saab võidu.