Olin hiljattain käymässä Pohjois-Virossa Toila nimisessä pikkukaupungissa. Suomalaisille paikka saattaa olla tuttu hienosta kylpylästä, jossa minäkin vietin illan ja yön. En tosiaan ehtinyt hoitoihin, mutta tein pitkän kävelyn Orun puistossa, joka sijaitsee juuri kylpylän lähellä.
Minä olen kasvanut Etelä-Virossa ja vaikka välimatkat Virossa eivät ole pitkiä, lapsena tuntui, että pohjoisrannikko on jossain hyvin kaukana.
Olin seiskaluokalla, kun päiviä nähnyt neuvostoliittolaisella pikkubussilla teimme luokkaretken Pohjois-Viroon ja kävimme muun muassa tässä samaisessa puistossakin. Tuosta ajasta muistan vaan joitakin raunioita ja portaita. Olin todella yllättynyt nähdessäni puiston nyt kaikessa kauneudessaan.
Myöhäinen aika ei suosinut valokuvien ottamista, mutta laitan kuitenkin muutamia katsottavaksi.
Orun puisto on tunnettu siitä, että 1930-luvulla siinä sijaitsi upea linna, joka oli silloisen Viron presidentin Pätsin kesäasuntona, juuri niin kuin Kultaranta Naantalissa.
Mul oli hiljuti võimalus viibida üks õhtu ja öö Toila Spas. Saunad ja muud mõnusad protseduurid jäid seekord ajapuudusel proovimata, aga tegin pika jalutuskäigu Toila Oru pargis. Kui te pole käinud, siis soovitan soojalt, koht oli eriliselt võluv!
Tegelikult polnud see mul esimene kord Toilat külastada. Lõuna-Eestis kasvanuna on põhjarannik olnud üsna tundmatu piirkond, kuhu mõnikord suvel sai tehtud mõisatekülastusi. Toila Oru pargis aga olen käinud seitsmenda klassi klassiekskursioonil ja see oli väga-väga ammu. Mõned teist ehk mäletavad aegu, kus logiseva Paz-bussiga viidi koolilapsi mõneks päevaks kodust kaugemale. Põhja-Eesti tundus meile tollal oh kui eksootilisena! Mäletan Oru pargist treppe ja mingeid varemeid ja seetõttu praegune ilu ja eelkõige korrastatus jättis sügava mulje.
Õhtune aeg ei soosinud pildistamist, aga panen siia siiski mõned fotod vaatamiseks.
Saksa sõdurite kalmistu - kui palju noori mehi, kui paljude perede traagika!
Saksan sotilaiden hautausmaa - kuinka paljon nuoria miehiä, kuinka paljon traagisia kohtaloita!
Muhklike ja kelmikate puude allee.
Kokonainen puistokäytävä veikeitä muhkuraisia puita.
Park ja loss on rajatud juba 19.saj. lõpul ja kingitud 1935.aastal president Pätsile suveresidentsiks. Kahjuks on hooned sõjas täielikult hävinud, aga park oma rikkalike puuliikidega laiutab 75 hektaril.
Puisto on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Linna tuhoutui kokonaan II maailmansodassa, mutta puistosta pidetään hyvää huolta. Alue on laaja, 75 hehtaaria ja pitää sisällään erittäin monipuolisen valikoiman kasveja ja puulajia.
Kauniita kuvia, tuolla olisi kyllä mukava viettää kesäpäivää.
VastaaPoistaKauniita kuvia ja nuo muhkuraiset puiden rungot ovat todella upeita. Viro on kaunistunut vuosi vuodelta!
VastaaPoistaSuuri ja kaunis paikka.
VastaaPoista