Kesän iloja/Suverõõmud

Odotetuin kesälomareissu tehtiin lapsuudenmaisemiin, äitini luokse.
Siellä sitten laiskoteltiin,

Suve kõige oodatuma reisi tegime lapsepõlvekoju, ema juurde.
Seal me loomulikult laisklesime,

ja tehtiin töitä,

ja tegime ka tööd,

vähän käsitöitäkin.

natuke isegi käsitööd.

Loppuhuipennukseksi tyttäreni päätti järjestää puutarhajuhlat ja lähetti kutsuja sukulaisille Virossa ja ystäville Suomessa.
Kehiteltiin lisää makuupaikkoja.

Kõige tipuks otsustas tütar korraldada aiapeo ja saatis laiali kutsed sugulastele Eestis ja sõpradele Soomes.
Tegime juurde magamiskohti.

Meitä oli yhteensä 17. Tytär miehensä kanssa hoiti ruokapuolen

Meid oli kokku 17. Tütar koos mehega hoolitses toidupoolise eest

ja koristelut ja tunnelmat

ja hubasuse ja meeleolu eest

ja jopa siivoukset.
Me vain nautiskeltiin ja seurusteltiin.
Mikä ihanuus!

ja isegi koristamise eest.
Meie ainult nautisime ja veetsime külalistega aega.
Võrratu!

Vähällä vaivalla/Väikese vaevaga

Kirpparilta löytyi kolmen euron mekko, tyypillistä 80.-90.luvun tyyliä olkatoppauksineen.
Muokkauksia ei tarvittu paljon: hihat ja toppaukset pois, hihansuiden kavennusta ja siinä se on!

Leidsin kaltsukast kolmeeurose suvekleidi tüüpilises 80.-90.aastate stiilis: patsokkide ja pikendatud õlajoonega.
Muutusi polnud vaja palju teha: varrukad ja õlakud ära, kaenla alt veidi väiksemaks ja valmis on!

Siinä on taskukin.

Kleidil on isegi tasku.

Olen joskus ennenkin tehnyt samanlaisen tuunauksen. Silloin lyhensin reilusti pituutta ja tein ylijääneestä kankaasta vyön. Nyt säilytin pituuden samana.

Olen varem ka teinud ühe kleidi samamoodi ümber. Tookord võtsin selle lühemaks ja tegin ülejäänud riidest vöö, nüüd jätsin pikkuse samaks.

Missä menee kompromissin raja?/Kus on kompromissi piir?

Tänään kerron remontista.
Asumme v. 1951 rakennetussa rintamamies(pari)talossa. Täällä on säilynyt paljon alkuperäistä: vaneeriovet, pinkopahvit, sahapurut seinissä ja lattian alla ja paljon puuta kaikkialla. Ikkunatkin ovat vanhat. Arvostan sitä kovasti.

Seekord kirjutan remondist.
Me elame 1951.a. ehitatud nö. "rindemees" -majas, mis on Soomes väga levinud sõjajärgne majatüüp. Need on väiksed kahekorruselised puumajad (meil on küll veidi suurem, kahepereelamu) saunaga keldris ja väikeste õuedega. Ehitusmaterjal oli tol ajal ökoloogiline ja hingav: saepuru seintes ja põranda all, puit, vineer, papp, paber.
Õnneks on meie elamises palju vana säilinud ja ma hindan seda kõrgelt.

Sitten on jotain, johon on ollut mahdoton tottua: tummuneet lakatut helmi-ja sormipaneelit seinissä ja katossa. Niitä oli ihan kaikissa huoneissa melkein kaikissa seinissä. Olen ne maalannut heti muuton jälkeen, vain keittiön ja eteisen katto ovat alkuperäisiä.
Murheenkryyni on ollut kahden kerroksen välinen portaikko. Tumma sormipaneeli ja samanväriset portaat tekivät tilasta synkän ja pimeän, lisäksi se oli hyvin kylmä ja vetoisa.
Päätimme eristää yhden ulkoseinän sisältäpäin: paneeli pois, huokolevy tilalle ja vaalea tapetti päälle. Tasapuolisuuden vuoksi päällystetään toinenkin seinä.
Kuulostaa yksinkertaiselta.
Menimme huokolevyä ostamaan. Selvisi, että sitä vahvuutta meidän kaupungissa ei ole. Ei ole kysyntää. Ei se mitään, tilataan muualta.
Sitten oli tapetin vuoro. Kuinkas kävikin, meidän isoissa rakennustarvikeliikkeissä EI MYYDÄ PAPERITAPETTIA, sitä löytyy vain lastenhuoneisiin. Ei ole kuulemma kysyntää!
Ei hätää, tilataan.
Sitten tarvitsin makulatuuripaperia. Pelkäsin, että sanomalehti tapetin alla kuultaa läpi. Sitä paperiakaan ei pysty noin vaan ostamaan, pitää tilata. Myyjä väitti, ettei kukaan viitsi käyttää niin työläistä tapaa ja pyöritti silmiä, kun mainitsin, että keitän liisterin itse, vehnäjauhoista ja vedestä. Ja minä kyllä tiedän, että hyvin moni vanhan talon asukas käyttää samoja ja jopa paljon työläämpiäkin remonttitapoja.
Aikaa kului, mutta nyt on kaikki seinässä. Ensimmäisen seinän päällystimme lokakuussa, vielä ainakin tapetti pysyy.
Seuraava ongelma: mitä teemme muille sormipaneeleille. Nykytrendi sanoo: kaikki valkoiseksi! Minä vaan olen vanhanaikainen ja väririippuvainen. Mieskin vastusti maalamista jyrkästi. Sitäpaitsi sormipaneelihan on tämän talotyypin erikoispiirre.

On ka üht-teist, millega ei taha leppida. Näiteks olid tubade seinad ja laed kaetud lakitud ja tumedaks tõmbunud laudadega. Olen need kõik üle värvinud, ainult köögi ja koridori laes on algupärane näha.
Minu murelaps on olnud kahe korruse vaheline trepikoda. Tume puit muudab selle pimedaks ja süngeks, lisaks oli see ruum talvel väga külm ja tuul tõmbas.
Otsustasime soojustada ühe välisseina seestpoolt: laud maha, hingav puitplaat asemele ja hele tapeet peale. Tasakaalu mõttes teeksime ühe teisegi seina samamoodi.
Midagi ülejõukäivat ei paistnud olevat, läksime ehituspoodi seinaplaate ostma. Selgus, et selle paksusega meie linnas ei müüda, on nö. haruldus, mida vähe kasutatakse. (Ütlen veel, et meie linn on üsna suur, 200 000 elanikku). Ega midagi, tellisime mujalt.
Siis läksime tapeeti ostma. Meie suurtes ehituspoodides (neis, mis Eestiski on vaata et igasse väikelinna end sisse seadnud) öeldi, et PABERTAPEETI EI MÜÜDA, on ainult lastetubade jaoks. Polevat nimelt tänapäeval nõudlust. Egas midagi, tellisime selle ka mujalt.
Siis oli vaja tapeedi alla makulatuurpaberit. Ajalehti ei julgenud liimida, kartsin, et paistab heledast tapeedist läbi.
Läksin seda rulli ostma. Ei müüda meie linnas.Pole nõudlust, keegi ei viitsivat nii keerulise tapeedipanekuga tegeleda. Kui mainisin, et keedan kliistri ka ise nisujahust ja veest, käisid müüjal silmad peas ringi, kuigi ma tõepoolest tean, et seda meetodit ja palju keerulisemaidki kasutavad paljud-paljud vanade majade remontijad.
Ega midagi, see telliti ka mujalt.
Aega läks, aga kõik on nüüd seinas. Tuleproov on tehtud, esimese seina liimisin oktoobris ja maha pole tulnud.
Aga edasi: mida teha ülejäänud seinte ja trepiga, tume puu ju ikkagi. Tänapäeva trend ütleb: kõik valgeks! Mina aga olen vanamoodne värvisõltlane.Mees kah kategooriliselt seinte värvimise vastu. Pealegi on see kitsas laud  selle majatüübi oluline iseärasus.

Portaat olivat vuosien saatossa sen verran kärsineet, että niitä en säälinyt. Tulos on tässä.

Trepp oli aastatega nii kulunud, et sellest mul kahju polnud. Nüüd on pilt selline.

Ennen                                               Jälkeen/pärast

Pientä viimeistelyä vailla.
Auringonvalossa puu on kaunis. Olen tyytyväinen ja helpottunut.
Tosiaan, voi käydä näinkin, että syyspimeydessä näitä seiniä tuijottaen mietin, että missä minulla se valkoinen väripurkki nyt onkin...

Väiksed viimistlused tuleb veel teha. Suvepäike annab valgust ja puit näeb välja päris meeldiv. Olen hetkel rahul.
Võib-olla, et sügispimeduses silmitsen neid seinu kriitiliselt ja mõtlen, et valget värvi peaks kusagil olema...

Fuksiaa - mitäs muutakaan/Fuksia - ikka jälle

Siitä pitäisi tulla tunika.
On pieni epäilyksen häivä, että lanka ei ihan riitä.
Siinä tapauksessa täytyy ottaa käyttöön yksi näistä suunnitelmista:
1. jatketaan jossain vaiheessa toisella langalla
2. jatketaan toisella langalla, virkkaamalla
3. yläosa olisikin kankaasta. Tai ainakin hihat.

Kiva, kun on monta tietä.

Sellest peaks saama tuunika.
On pisike kahtlusekübe, et lõngast ei tule välja.
Sel juhul tuleb valida üks kolmest võimalusest:
1. vahetan lõnga ja värvi
2. vahetan lõnga ja jätkan heegeldades
3. teengi ülaosa riidest. Või vähemalt varrukad.

Hea, kui on mitu teed.

En voi olla esittelemättä kaunista laukkukorua/avaimenperää, jonka tilasin Peikkokukkulan Mialta.

Lõpuks tahan teile  näidata ilusat ehet/võtmehoidjat, mille tellisin endale Peikkokukkulalta-blogi Mialt.

Eikös olekin minun värinen?

Kas polegi minu värvi?

Aaltojen armoilla/Lainete keskel

Pitsiranteiset sormikkaat jäivät mieleen erästä virolaisesta Käsityö-lehdestä. Jo silloin ajattelin, että joku päivä neulon ne.
Nyt kun edellisen postauksen huivista jäi sopiva määrä ihanantuntuista lankaa ja säät pysyivät viileinä, oli oikea hetki luoda silmukat puikoille.
Kyseessä on vanha sormikaskuvio, jonka alkuperää ei tiedetä.

Pitsilise randmeosaga sõrmikud jäid meelde ühest Käsitöö-ajakirjast. Juba siis otsustasin, et kunagi ma need koon. Eelmises kirjutises esitletust rätikust jäi sobivasti lõnga üle ja ilmad olid ka endiselt jahedad, nii et igatpidi sobiv aeg pihta hakata.
Tegemist on siin vana kindamustriga, mille algupära ja omanikku ei teata.

Reunus on kaunis, mutta jää helposti piiloon.Tein siksi yksinkertaisen reikäkuvion myös kämmenselälle.
Knitpron hiilikuitupuikot ovat olleet tässä työssä korvaamattomat!

Randmeosa on kaunis, aga jääb tavaliselt varruka sisse peitu. Tegin sellepärast veidi omaloomingut ja lisasin mustrit ka käeseljale.
Knitpro süsinikkiust sukavardad on sellise töö jaoks ideaalsed!

Malli/Muster: Käsityö/Käsitöö syksy/sügis 2010

Lanka/Lõng: Seehawer & Siebert "Pisa" (60 % wool 20 % silk 20% bamboo)

Puikot/Vardad: 1,5             Menekki/Kulus 55 gr

Kuvauspuitteet olivat niin upeat, että tässä vielä tunnelmakuvia:

Pildistamistingimused olid suurepärased, tõestuseks veel mõned fotod:

Matkalla Kellosta Kattilankallaan, Perämeri

Paadisõit Põhjalahel, sihtkohaks Kattilankalla saareke.

Laivakoira

Laevakoer

ottaa ilon irti.

naudib iga hetke.

Perillä.

Oleme kohal.

Kesäiltojen lämmittäjä/Suveõhtute soojendaja

Sää ei ole hyvä eikä huono, sää vain ON. Näin on parasta suhtautua viileisiin kesäpäiviin, turha valittaa siitä, mitä ei voi muuttaa.
Yleensä kesällä ei tee mieli käsitellä villalankaa, mutta tänä kesänä ei tunnu yhtään kummalliselta neuloa lapasia tai villapaitaa.

Ilm ei ole hea ega halb, ilm lihtsalt ON. Ilmselt on nõnda kõige õigem suhtuda sellesse, mida ei saa muuta. 
Tavaliselt ei tule suvel meeldegi käsitseda villast lõnga (higiste sõrmede vahel), aga sellel jahedal suvel ei pea sind keegi imelikuks, kui kood kindaid või villakampsunit.

Minä sain valmiiksi villahuivin.
Kiva vaihteleva kuvio teki neulomisesta mielenkiintoisen. Jossain ilmeisesti mokasin, koska oma huivini tuntui jäävän paljon pienemmäksi, mitä ohjeessa luvattiin. Kerroksia oli onneksi jokaiseen sektoriin helppo lisätä, näin siis huivini näyttää hiukan erilaiselta kuin Knittyn alkuperäinen.
Käytin kolmea erilaista lankaa, keskiosaan meni koko kerä (50 gr) Araucania Ranco Multy villalankaa.

Mina sain valmis villase rätiku.
Muster oli mõnusalt vahelduv, nii et igav ei hakanud. Mingis kohas lugesin juhist ilmselt valesti, sest minu rätik tundus jäävat palju väiksemaks kui lubati. Õnneks on muster  selline, et sektoritesse on lihtne ridu juurde kududa, nõnda on siis minu rätik  veidi teistsugune kui originaal, mida Knitty esitleb.
Kasutasin kolme erinevat lõnga, keskosale kulus kogu kera 50 gr Araucania Ranco Multy lõnga.

Miten päin sitä nyt kuvaisi?

Mis pidi seda pildistada?

Tai miten päin pitäisi?

Ja mis pidi seda kanda?

Malli/Mudel: Now in a Minute        Knitty Spring+Summer 2013

Lanka/Lõngad: Gründl Hot Socks Luxor
                        Araucania Ranco Multy
                        Seehawer Siebert Pisa

Puikot/Vardad: 3,0

Nappilistat/Nööbiliistud

AlleRaa kirjoittaa blogissaan Needles & Pins tavasta neuloa napituskaitaleet yhtä aikaa etukappaleiden kanssa ja pohtii, miten ne voisi neuloa niin, ettei niistä tulisi liian tiukkoja tai löysiä.
Aihe alkoi mua sen verran kiinnostamaan, että kaivelin esiin muutamia sillä metodilla neulottuja ja paljon pidettyjä takkejani. Täytyy sanoa, että kokemukseni mukaan sellaisetkin nappilistat pysyvät hyvin kuosissaan.
Esimerkiksi näissä takeissa on nappilistat ainaoikein neuletta. Koska neulomiskäsialani on aika löysä, joudun kiinnittämään erityistä huomiota ensimmäiseen silmukkaan, siitä tahtoo helposti tulla liian löysä.
AlleRaalla on tähänkin hätään hyvä vinkki.

AlleRaa kirjutab Needles & Pins-blogis nööbiliistudest, mis kootakse samaaegselt esitükiga ja arutleb selle üle, milline on õige viis teha liistud nii, et nad kiskuma või venima ei hakkaks.
Mind hakkas see teema seevõrd huvitama, et otsisin välja mõned omad enamkasutatud kampsunid ja uurisin neid selle pilguga, kuidas nööbiliist on vastu pidanud.
Minu kogemuse põhjal pole erilist muutust märgata.

Siin on paar ripskoes liistuga kampsunit. Kuna minu kudumisviis on lõdvavõitu, pean tähelepanu pöörama esimesele silmusele, see ei saa lõdvaks jääda. AlleRaal ongi selle kohta hea nõuanne.

Jokaisella on oma tapansa tehdä napinläpeä, minä teen yleensä näin: jos nappilistassa on 8 s, neulon 3 s, päätän 2 s, neulon 3 s. Seuraavalla kerroksella luon napinläpisilmukat uudelleen. Jos käytän pieniä nappeja, yksi päätetty silmukka riittää.
Vihren takin painavat metallinapit ovat venyttäneet napinlävet isoiksi, ne menevätkin vaihtoon. Vihreä on neulottu alhaalta ylös ja ruskea ylhäältä alas.

Igaühel on oma meetodid nööbiaukude tegemiseks, mia teen tavaliselt nii: kui nööbiliistus on 8 s, koon 3 s, kahandan ületõstmisega 2 s, koon 3 s. Järgmisel real kasvatan need 2 s tagasi. Kui on väiksed nööbid, piisab ka ühe silmuse kahandamisest.
Rohelisel kampsunil on näha, et rasked metallnööbid on venitanud nööbiaugud suureks, need ongi kavatsus ära vahetada. Roheline kampsun on kootud alt üles ja pruun ülevalt alla.

Näissäkin takeissa on napituskaitale neulottu yhdessä etukappaleen kanssa, tällä kertaa 1 o 1 n silmukoilla. Vaaleanvihreän kaitaleessa on vain viisi silmukkaa ja napinläpeä varten on molemmassa päätetty 1 silmukka. Joustimen nurjan silmukan kohdalle asettuva napinläpi on melkein näkymätön.

Nende kampsunite nööbiliistud on kootud sooniku põhimõttel. Helerohelises on nööbiliist näiteks 5 s laiune, nööbiaugu jaoks olen kahandanud ühe silma ja kuna see tuleb pahempidise silma kohale, jääb ta praktiliselt peitu.

Tästä takista puuttuu varsinainen nappilista kokonaan. Tein etukappaleista napituskaitaleen verran eli 9 s verran leveämmät, mitä ne olisivat, jos nappilistat neulottaisi erikseen. Taitettu reunus antaa napakkuutta. Kaikki on siis neulottu yhdessä ja napinläven kohdalla näin: neulo 3 s o, päätä 3 s (napinläpi), neulo 3 s o ja 1 s n (taitekohta), sitten 3 s etukappaleen kuvion mukaan, päätä 3 s, 3 s kuvion mukaan, kuvio jatkuu. Seuraavalla rivillä on napinläpisilmukat luotu uudelleen. Reunuksen olen kiinnittänyt käsin ompelemalla.
Mahdollisuuksia on todennäköisesti loputtomasti.

Sellel kampsunil polegi nähaolevat nööbiliistu. Esitükid on nööbiliistu võrra ehk 9 s laiemad, mida nad muidu oleksid. Äär on tugevuse andmiseks sissepoole keeratud. Kõik on niisiis kootud korraga, nääbiaugu kohal sedaviisi.  3 s par 3 s kahand. nööbiauguks, 3 s par, 1 s pah keeramiskoht, 3 s mustri järgi, 3 s kahand, 3 s mustrit ja jätka mustri järgi. Järgmise real loon nööbiaugu silmad uuesti. Serv on lõpuks käsitsi kinnitatud.
Võimalusi on ilmselt lõpmatult.

Viikon väri/Selle nädala värv

Kun eilen kuvasin alppiruusuja, ajattelin, että viikon väri on tämä: pinkki ja fuksia.

Tänä aamuna kun heräsin, satoi lunta!
Kauhea, onko tämän viikon väri sittenkin valkoinen?
Lumihiutaleet sulivat kyllä ennen kuin osuivat maahan, mutta tähän aikaan vuodesta sellaista ei todellakaan tarvittu. Lämpöasteita oli vain kolme ja kesäkurpitsat ja ruusupavut ovat juuri tekemässä kukkia.

Kui pildistasin eile rododendroneid, tundus, et selle nädala värvid on fuksia ja tumeroosa - neid näeb nüüd kõikjal.
Täna hommikul ärgates sadas lund! 
Hirmus, kas tõesti  saab selle nädala värv olema valge? Lumehelbed sulasid küll enne mahalangemist, aga temperatuur oli vaid kolm kraadi ja suvekõrvitsad ja oad on just õitsema hakkamas.

Ensisilmäys todisti, että kurpitsat voivat hyvin, mutta pavuille on pienoista vahinkoa tapahtunut, katsotaan, miten selviävät tällaisesta yllätyksestä.

Esimesel pilgul paistab, et kõrvitsad on täie tervise juures, oad on küll veidi kannatada saanud, eks näe, kuidas nad sellise ehmatuse üle elavad.

Olen tuonut vuosia sitten Virosta kolme alppiruusua ja yhden atsaleapensaan. Sain ne kyllä kasvamaan, mutta kukkia on tehnyt vain yksi kolmesta ja sekin alkuvuosina. Tiedän, että ne eivät tykkää seurustella koivun kanssa ja täällä juuri sellainen seuralainen on. Pienellä pihalla ei oikein ole vaihtoehtoja. Toissa syksynä lisäsin niille uutta multaa, vaikka ne kasvoivat ennenkin turvemullassa. Atsalea vaihtoi paikkaa, sai aluskankaan turvepaakun alle ja ilmeisesti se toimii, koska nyt sekin kukkii ja vielä tuoksuukin ihanasti!
Kolmesta isosta alppiruususta kukkii edelleen vain yksi, mutta hyväksytään se ja jatketaan huolenpitoa.

Tõin aastaid tagasi Eestist kolm rododendronit ja ühe asaleapõõsa. Sain nad küll kasvama, aga õitsenud on ainult üks kolmest ja seegi algaastatel. Tean , et rododendronid ei armasta kaske ja siin on neil just selline kaaslane, väikesel õuel pole lihtsalt muid võimalusi.
Üleelmisel sügisel lisasin kõigile uut turbamulda, vahetasin asaleal kohta, panin katteriide alla ja ilmselt see aitas, sest tänavu õitseb ta esimest korda ja lõhnab kenasti!
Suurtest rododendronitest õitseb endiselt vaid üks, aga hea seegi, jätkan hoolitsust.

Kävin pitkästä aikaa kirpputorilla ja löysin pitkästä aikaa lankaa. Viikon väriä.
Siitä syntyy kivaa epätasaista pintaa.
Kun tähän yhdistää toista yhtä epätasaista lankaa, tulisiko siitä jotain kesäistä päällepantavaa?

Käisin üle pika aja kaltsukas ja leidsin üle pika aja lõnga. Nädala värvi.
Kududes tuleb vahva ebaühtlane pind. Paneks õige juurde teistki samamoodi ebaühtlast lõnga, võib-olla sünnib neist mingi suvine ürp.

Vaikka valkoista väliin.

Valge triip võiks vahel olla.

Joulukaktus onkin juhannuskaktus.

Jõulukaktus ongi jaanikaktus.

Kuten huomatte, olen lempivärialueellaani.

Nagu märkate, räägin oma lemmikvärvidest.

Olisiko ensi viikon väri valkoinen?
Ainakin näissä nupuissa.

Järgmise nädala värv võiks olla valge.
Vähemalt nendes nuppudes.