Barbeja pelastamassa/Barbie-nukke päästmas

Oletteko nähneet joskus sellaista kuvaa?
Kirpputoreja kierellessä näkee usein, että nuket on heitetty sikin-sokin hyllylle tai laatikkoon, ilman mitään kunnioituksen häivää!
Siinä sitten käy joskus näin, että sydän heltyy ja "pelastan" jonkun niistä parempaan kotiin.
Minä en tajuaa Barbeista paljon mitään. Tiedän kyllä, että niiden selässä lukee Mattel ja patenttivuosi, mutta niiden mielenlaatua ja luonnetta en tunne. Minä olen neuvostoajan lapsi ja nukkeni olivat ihan erinäköisiä eikä niillä yleensä ollut kammattavia hiuksia. Sitäpaitsi ne  näyttivät samanikäiseltä kuin omistajakin.
Minun elämääni Barbiet tulivat, kun tyttäreni alkoi niillä leikkimään. Silloin sain harjoitella Barbie-vaatteiden ompelua. Harmiksemme yhtään senaikaista nukkea ei ole enää tallessa. Ehkä ne jaettiin sukulaislapsille tai joutuivat kirpputorin hyllylle  odottamaan pelastajaa...

Kas olete juhtunud  nägema sellist pilti? 
Soome taaskasutuskeskustes ringi vaadates näeb sageli, kuidas Barbied on ilma mingi lugupidamiseta lihtsalt visatud riiulile või kasti sisse. Kuna nad ei maksa palju, läheb mul vahel süda härdaks ja võtan mõne kaasa, et annan talle õige parema kodu.
Tegelikult ei tea ma Barbiedest suurt midagi. Tean küll, et selja peale on trükitud Mattel ja patenteerimisaasta, aga nende hingeelu ma ei tunne. Mina olen nõukogudeaja laps, minu nukud olid hoopis teistsugused, kõvast plastmassist ja nende juukseid ei saanud kammida. Lisaks nägid nad välja samaealised nagu nende omanikudki.

Hienoimmat nukkeni olivat nimeltään Kristiina ja Grete ja koska sain ne vasta kymmenen vuotiaana, kun kiinnostus leluihin oli jo lopahtamassa, ovat ne säilyneet hyvin alkuperäisissä vaatteissaan.

Minu kõige uhkemad nukud olid Kristiina ja Grete. Kuna sain nad alles kümne-aastaselt, vanuses, kus huvi nukkude vastu on nõrgenemas, on nad säilinud tänapäevani kenasti ja kannavad endiselt originaalrõivaid. Need nukud olid juba pehmemast materjalist, silmad käisid kinni-lahti ja mis kõige tähtsam - juukseid sai kammida. Neid kutsuti saksa nukkudeks (eks nad DDR-ist tulid) ja nemad olid meil defitsiit. Minu onunaine töötas kaubabaasis, eks ma sealtkaudu selle suure mustade juustega Kristiina sain. (Selle lõigu jätan soome keelde tõlkimata, liiga keeruline seletada!)
Barbied tulid mu ellu, kui tütar hakkas nukkude vastu huvi tundma ja mina sain nende peal oma õmblusoskusi proovida. Kahju, et ühtki tolleaegset nukku alles pole, eks nad said tasapisi  sugulastele jagatud või siis läks mõni taaskasutuskeskuse riiulile päästjat ootama...

Mutta ne Barbiet. Ne kaipaavat vaatteita.
Olen näperrellyt jo muutaman vuoden 1:12 miniatyyreja ja kuvittelin, että siihen verrattuna Barbien vaatteiden ompelu on leikkiä. Kuinkas ollakaan, yhden vaatesetin tekoon meni pari päivää, tuntikaupalla hermojen kiristystä, enkä ole vieläkään tyytyväinen! Eikä niiden raukkojen epämuodostuneet vyötäröt ja törröttävät tissit mitenkään edesauttaneet työtä.

Aga tagasi Barbiede juurde. Neile oli riideid vaja.
Ma olen tegelenud mitu aastat 1:12 miniatuuride nikerdamisega ja selline näputöö peaks mul käpas olema, aga võta näpust: mässasin kaks päeva, närvid pingul, ja rahul pole veelgi. Ja kuna neil vaesekestel on täiesti väljakujunemata taljekohad ja ebaloomulikult esileulatuvad tissid, siis on väga raske saada riideid normaalselt istuma.

Ensimmäinen nukke on bisnesnainen ja hän tarvitsi jakkupukua. Vaaleanpunainen (keino)nahkableiseri ja vanhasta solmiosta ommeltu silkkihousut ovat riittävän edustavia.

Esimene nukk on bisnesleedi ja tema soovis pükse ja bleiserit. Roosa (kunst)nahast pintsak ja vanast lipsust õmmeldud siidpüksid peaksid olema küllalt esinduslikud.

Taustoilla voi leikkiä ja kokeilla erilaisia.
Hiuksille täytyy tehdä jotain, miten onkin antanut kasvaa näin pitkäksi!

Taustadega saab mängida, proovida erinevaid.
Juustega peab midagi ette võtma, kuidas ta nad nii pikaks on lasknud kasvada?

Toisen kanssa oli helpompaa. Hän toivoi juhlamekkoa ja juhlapukeutumiseen löytyy kaavoja kätevämmin.

Teisega läks lihtsamalt. Tema soovis õhtukleiti ja neid lõikeid onn kergem leida.

 Ovat näköjään pastellisävyjen ystäviä.

Nagu näha, armastavad mõlemad pastellvärve.