Romudesignia/Disain või vanaraud

Kun siivosimme veljeni kanssa kesällä isäni varastoja ja autotalleja, huomasin, kuinka veljeni kantoi ulos ämpärillisen kiiltävää rojua. Poisheitettäväksi. Minussa heräsi heti sisäinen harakkani ja kiirehdin pelastamaan hienoa designia romukauppiailta.
Veljeni ei tajunut yhtään, miksi olen niin innoissani, mutta minä tiesin heti, mihin näitä kaunismuotoisia esineitä, mitä lie laakereita, voisi käyttää.

Koristasime suvel koos vennaga isa garaaže ja ühel hetkel märkasin, kuidas vend kandis välja ämbritäie läikivaid vidinaid. Vanametalliks. Minus peituv harakas muutus kohe uudishimulikuks ning kiirustasin muidugi päästma, mida päästa annab.
Vend ei jaganud üldse, miks ma nii õhinas olen, aga ma teadsin kohe, milleks neid imeilusaid jublakaid, ilmselt mingeid laagreid, võiks kasutada.

Nyt kun kynttiläkausi on alkanut, muistin aarteeni.
Pesin ne öljystä ja kokeilin erilaisia sommitteluja. Ovat muuten älyttömän painavat. Olisi niistä romuliikkeessä jokusen sentin saanut.

Nüüd kui küünlavalgusaeg on saabunud, meenusid mulle mu aarded. Pesin nad õlist puhtaks ja katsetasin erinevaid paigutusviise. Te ei kujuta ette, kui rasked nad on! Küllap nende eest oleks vanametallipunktis mõne sendi saanud.

Miten ne miehet eivät ymmärrä kauneuden päälle?

Kuidas küll mehed  ei oska ilu näha?

Huomatteko, mitä on tapahtunut minun sitruspuulle? Se kukkii! Vuoden joutenolon jälkeen!

Kas märkate, mis minu tsitruspuuga toimub? Ta õitseb! Pärast aastast laisklemist!