Hempeitä värejä/Mahedad värvid

Japanilaiskuvioinen neuletakki edistyy verkkaisesti. Kuvio ei ole varsinaisesti haastava, mutta pystyn mieleen painamaan vain yhden rivin kerrallaan.
Kuvio on myös aikamoinen lankasyöppö. Takakappaleeseen on mennyt 2 kerää, 5 on jäljellä, niiden on pakko riittää.

Jaapani mustriga kampsun edeneb tasapisi. Muster pole küll keeruline, aga meelde jääb ainult üks rida korraga.
Lisaks neelab see muster üsna reipalt lõnga. Seljatükile on kulunud 2 kera, 5 on mul veel ja sellest peab piisama.

Leipätyössäni on yksi kausi taas päättynyt ja koti on täyttynyt hempeillä väreillä. Mielenkiintoisin tulokas on tämä kukka. En ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt moista. Kukka on isompi kuin nyrkki. Medinillan tietoja googlamalla luin, että kyseessä on aika vaativa kasvi, jota on kotioloissa melkein mahdoton saada uudestaan kukkimaan ja joka tarvitsee  lisävaloa talvella. Näin on vaara, ettei raukka selviä meillä talven yli, me kun olemme silloin usein pitemmällä matkalla. Pitää ottaa siitä nyt ilo irti ja ikuistaa ainakin kameralla.

Sellaisia tilannekuvia on syntynyt eikä se ole vielä ilmeisesti täydessä loistossaan.

Minu põhitöös on üks periood jälle lõppenud ja seetõttu on kodu täitunud mahedate värvidega.

Kõige põnevam uustulnuk on see lill, millesarnast ma pole varem kunagi isegi näinud. Õied on rusikast suuremad. Kui otsisin Googlest selle Medinilla kohta teavet, selgus, et tegemist on nõudliku ja tujuka taimega, kes naljalt juba uuesti õitsema ei hakka. Talvel vajab ta lisavalgust, nii et on karta, et meie tingimustes see vaeseke vastu ei pea.                 

Peab nüüd isu täis imetlema  ja jäädvustama kaunitari iga nurga alt. 

Selline protsess on toimunud ja ilmselt on tal veel mõndagi pakkuda.

Olen hurjan kiitollinen kukkien antajille ja toivottavasti saan ne viihtymään meillä mahdollisimman pitkään.

Olen kinkijatele ääretult tänulik, loodetavasti rõõmustavad need lilled meid kaua.