Pyöreä kuin sitrus/Ümar nagu tsitrus

Pieni virkkaustyö, yksinkertainen istuintyyny matalalle korituolille.
Yksi isompikin virkkaus on valmistunut, en vaan ole ehtinyt vielä kuvata.

Oikeastaan halusin arkistoida blogiin kuvia toisesta oranssista ilonaiheesta. Miten ihminen voikin iloita niin pienestä asiasta!

Üks lihtne heegeldatud padi, madalale korvtaburetile.
Suurem heegeldusprojekt on ka valmis, aga pole jõudnud veel pildistada.

Tegelikult tahtsin jätta blogisse mälestuseks ühe teise oranži saavutuse. Vahel pakuvad pisiasjad nii suurt rõõmu!

Olisiko siitä pari vuotta, kun ostimme marketista sitruspuun. Sellainen se oli kaikessaan upeudessaan! Hinta oli muistaakseni vain 8 euron paikkeilla ja se vaikutti ostopäätökseen: ei ole paljon menetettävää, kun  kasvi  tuskin menestyy pitkään.

Sellaisenaan se riemastutti meitä muutaman kuukauden. Kirpeät hedelmät ovat syötäviä ja napsin niitä pikkuhilja pois ja käytin ruuassa kuin sitruunamehua.

Sellest on vast paar aastat, kui ostsime marketist tsitruspuu. Nii uhke nägi ta tookord välja! Hind oli vist 8 euro ringis ja mõtlesin, et pole väga suur kaotus, kui taim peakski varsti otsad andma.

Selline välimus püsis tal mitu kuud. Vahel naksasin mõne vilja küljest, need on nimelt söödavad. Hapud küll, aga sidrunimahla asemel võib julgelt kasutada.

Ja sitten kävikin näin! Kukissa on muuten taivaallinen tuoksu.

Ja siis juhtuski nii! Õied on muideks lummava lõhnaga.

Seurasin sen kehittymistä onnellisena kuin pikkulapsi uutta lelua. Kaikkia pallukoita se ei jaksanut ruokkia, siitä huolimatta annan sille kunnon kehut.

Jälgisin puukese kasvamist õnnelikuna nagu laps uut mänguasja imetledes. Ega ta kõiki pallikesi ei jaksanud suureks kasvatada, neid leidus ikka aeg-ajalt vaiba pealt. Sellegipoolest ütlen talle suured kiitused.

Tällä hetkellä sitrus on hyvinvoivana kuistilla. Siinä on myös pari uutta kukkaa ja se tässä kasvissa on viehättävää, että se kasvattaa yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä.
En ole selvittänyt, miten sitä oikeaoppisesti hoidetaan. Vettä annan riittävästi ja kahviporoja sirottelen aina joskus mausteeksi. Ja tietenkin jutella sille pitää!

Praegu olen tõstnud ta verandale, paistab  end hästi tundvat. Lehtede vahele on ilmunud ka paar uut õit. See on selle taime puhul nii kena, et samaaegselt on nii õisi kui vilju.
Ega ma polegi uurinud, kuidas tema eest peaks hoolitsema. Juua annan piisavalt ja vahel riputan mulla peale magustoiduks kohvipuru. Ja lausun talle muidugi meelitusi!