Kohti haasteita/Uus väljakutse

Olen jo kertonut, että tähän syksyyn on kuulunut enimmäkseen raitojen neulomista ja virkkaamista, sellaista helppoa, joka sopii ottaa mukaan bussi- ja junamatkallekin.
Sukille on aina käyttäjiä ja joulukin on tulossa eli eikö niille omistaja löydy. Käytin varteen huivistä yli jäänyttä silkkisekoitelankaa ja pohjaan käyttöä kestävää villalankaa.

Käsityöpäiväkirjaani selailemalla tajusin, että olen neulonut tänä vuonna huomattavan vähemmän isoja vaatteita: takkeja ja puseroita. Niitä on joskus syntynyt kymmenkyntakin vuoden aikana (mikä on tietenkin aivan liian paljon).
Päätin haastaa itseni uudella kokeilulla - neulotaan nyt vaikka yksi mekko.

Olen juba maininud, et minu sõrmede vahelt tuleb viimasel ajal ainult triibulisi kudumeid, selliseid lihtsaid, mida võib bussi- ja rongireisile kaasa võtta.
Sokid leiavad tavaliselt ikka omaniku, jõulud kah tulemas, küllap kellelegi sobivad. Kudusin sääred siidisegulõngast, mida  ühest rätikust üle jäi. Põhi on tehtud vastupidavama villase lõngaga.

Oma käsitööpäevikut lehitsedes märkasin, et olen kudunud sel aastal eriliselt vähe suuremaid töid: kampsuneid ja džempreid. Mõnel aastal on neid lausa kümmekond valmis saanud ja see on teadagi mõtetult palju.
Otsustasin esitada endale uue väljakutse - kui kooks õige ühe kleidi!

Koko käsityöhistoriani aikana en ole neulonut vielä mekkoja! En tiedä, miksi. Olen varmaan kuvitellut, että niiden isotöisyys ei kannata, kun kohta kuitenkin peffanpuoli  venyy rumaksi. Tunikoita sen sijan olen neulonut aika montaa.

Nyt  löysin minulle riittävän vaikean ja keskittymiskykyä vaativan mallin. Neulon kahdella langalla ja pelkään jo nyt, että mekosta tulee liian lämmin. Lanka ei tietenkään ole sama mitä ohjeessa, joudun siis soveltamaan silmukkamääriä. On myös hienoinen epäily, että lanka ei tule riittämään ja se selviää varmaankin sellaisessa vaiheessa, kun suurin osuus on jo tehty. Ennen sitä on siis oikein mukava hermoiluvaihe.
Onpa kivaa - kerrankin kunnolla haasteita!

Minu käsitööde minevik ei sisalda ühtki kootud kleiti. Ei teagi, miks. Küllap  olen arvanud, et liiga suur ettevõtmine ja mis sest kasu, kui tagumik peagi kleidi inetuks venitab. See-eest olen kudunud küll üsna mitu tuunikat.

Leidsin enda jaoks piisavalt keerulise ja keskendumist nõudva mustri. Koon kahe lõngaga ja kahtlen juba praegu, kas kleidist mitte liiga soe ei tule. Lõng on muidugi midagi muud kui õpetuses mainitu, nii et olen pidanud silmuste arvu ümber rehkendama. Lisaks sellele on kerge ebakindlus lõnga piisavuse osas, aga see selgub teadagi alles siis, kui suurem osa tööst on valmis. Nii et kogu protsessi juurde kuulub kerge närvipinge.
Kas polegi tore endale väljakutse esitada!