Tehtyä ja nähtyä/Tehtud ja nähtud

Sain jonkun aikaa sitten 11 asian haasteen Riitulta Koti männkössä-blogista.
En laita sitä eteenpäin, koska olen saanut vastaavanlaisen ennenkin, mutta Riitulla oli haastetuille niin kivoja kysymyksiä, että vastailen niihin.

Riitu "Koti männikössä"-blogist saatis minu blogile mõni aeg tagasi toreda küsimustiku 11 küsimusega, vastan nüüd nendele.

1. Mistä lähtöisin, maalta vai kaupungista?
Kust oled pärit, maalt või linnast?

Maalta, Kaakkois-Viron pikkukylästä.
Elämä vei  pääkaupunkiin opiskelemaan ja yliopistokaupunkiin työskentelemaan, josta mieheni työ kuljetti meidät vuodeksi lahden toiselle puolelle.
Ja siitäkin on jo 23 vuotta!

Maalt, väikesest Kagu-Eesti külakesest.
Sealt viis elu pealinna õppima ja ülikoolilinna tööle. Mehe töö viis meid aastaks teisele poole lahte.
Ja siingi on oldud juba 23 aastat!

2. Puhutko murretta?
Kas räägid murret?

Kotiseudullani puhutaan tosiaankin murretta, vielä sellaista, jota ei muualla Virossa ymmärretä.
Itse en puhu sitä enää yhtä sujuvasti kuin lapsena, mutta ymmärrän kyllä täysin.

Minu kodukandis räägitakse tõepoolest murret, sellist, millest muud eestlased aru ei saa.
Mina ei oska seda enam nii hästi kui lapsena, aga aru saan küll kõigest.

3. Kuvaatko kaikki työsi blogiin?
Kas pildistad kõik oma tööd blogisse?

En kuvaa ihan kaikkea, pikkujutut ja esim. perussukat jäävät arkistoimatta.
Kõike ma ei pildista. Väiksemad tööd ja tavalised sokid jäävad blogiarhiivi kandmata.

4. Varhaisin muistosi, joka liittyy käsitöihin?
Kõige varasem mälestus, mis on seotud käsitööga?

Varhaisimmasta en ole varma, ehkä se on mummoni kutomassa kangaspuilla ja minä hinkumassa vieressään: "Anna minunkin kokeilla!".
 Mummoni olivat ahkeria kutomaan mattoja ja äitikin on aina tehnyt käsitöitä, mutta neulomaan minä opin koulussa. Sen kyllä muistan, miten ala-asteella hampaat ristissä yritin saada aikaiseksi jotain kaulaliinan tapaista. Pitkiä puikkoja oli niin vaikea pidellä käsissä, että puristin vasemman puikon tiukasti kainaloon ja tuhertelin tuskaisena silmukoita. Arvosana oli varmaankin heikosti tyydyttävä.
Ompelemaan opin samoihin aikoihin ja halu tehdä itse yksilöllisiä vaatteita oli niin suuri, etten antanut periksi.
Kun 14-15 vuotiaana opin käsityökirjan ohjeiden mukaan neulomaan palmikkoa ja tajusin, että minäkin osaan, se olikin siitä lähtien yhtä menoa!

Ma pole päris kindel, mis on olnud varaseim. Võib-olla see, kuidas vanaema kudus kangaspuudel ja mina vingusin kõrval:"Lase mul ka proovida!" Mu mõlemad vanaemad kudusid vaipu ja ema on ka alati teinud käsitöid, aga kuduma õppisin ma koolis.
Mäletan, kuidas algklassis proovisin hambad ristis saada hakkama millegi sallitaolisega. Pikad vardad olid nii tülikad, et ma hoidsin vasemat kõvasti kaenlas ja pusserdasin kuidagimoodi silmuseid. Sain vast ikka oma kolme miinuse kätte.
Umbes samal ajal õppisin õmblema ja soov teha endale ise riideid oli nii suur, et ma ei andnud järele. Kui umbes 14-15 aastaselt õppisin raamatu järgi palmikut kuduma ja sain aru, et minagi oskan, ei pidurdanud mind enam miski!

5. Unelma-ammattisi?
Sinu unelmate töö?

Nykyinen työni on melkein unelmatyötä. Se on ihmiskeskeistä, luovaa ja motivoivaa sekä tarjoaa haasteita pakottaen minua jatkuvasti kehittämään itseäni.

Lapsena olin lukutoukka, kirjastonhoitajan tytär ja valitsin ammatin kirjojen parista. Minustakin tuli kirjastonhoitaja, mutta työ olikin kaikkea muuta kuin kirjojen lukemista. Se on nyt mennyttä aikaa, vaikka mukavaa työtä sekin oli.

Mu praegune töö on peaaegu unelmate töö. See on töö inimestega, mis pakub mulle piisavalt inspiratsiooni ja motivatsiooni ning sunnib mind kogu aeg õppima uut ja arendama ennast.

Lapsena  olin ma raamatukoi, raamatukogujuhataja tütar, kes kasvas seal riiulite vahel ja nii ma valisin ise ka sama ameti. See oli siiski hoopis midagi muud kui raamatute lugemine ja jäänud nüüd minevikku, kuigi ka sellest on head mälestused.

Ehkä yksi unelma-ammatti voisi olla lankakaupan myyjä. Olen jopa nähnyt, että he neulovat työaikanakin!

Võib-olla oleks unelmate amet lõngapoe müüja. Olen nimelt näinud, et nad isegi koovad töö ajal!

6. Jatka lausetta Jos voittaisin lotossa...
Jätka lause Kui võidaksin loteriil...

Jos voittaisin lotossa pienemmän summan, se olisi ok, käyttökohteita kyllä löytyisi.
Ison miljoonavoiton saaminen mullistaisi elämän täysin enkä ole varma, että parempaan suuntaan. Onneksi minun ei tarvitse murehtia sellaisia, en nimittäin pelaa lottoa.

Kui võidaksin loteriil väiksema summa, see oleks okei, paneksin selle kohe käiku. Miljoni võitmine ajaks elu nii sassi, et ma ei usu, et see oleks positiivne asi. Õnneks mul pole vaja selle pärast muret tunda, ma nimelt ei mängi loteriid.

7. Oletko tehnyt käsitöitä julkisella paikalla/onko kommentoitu?
Kas oled teinud käsitööd avalikes kohtades/kuidas on suhtutud?

Olen neulonut paljon julkisissa kulkuvälineissä, lentokentillä ym. En sanoisi, että olisin herättänyt sillä sen kummemmin huomiota. Itse olen kyllä kommentoinut joskus muita.

Ma olen kudunud tihti liiklusvahendites, lennuväljadel jm. Ei ütleks, et see on erilist tähelepanu äratanud. Olen ise küll mõnikord mõnele teisele kudujale midagi öelnud.

8. Mitä harrastat?
Sinu hobid?

Käsitöitä, joogaa, matkailua.
Niistä matkustaminen on mieheni ja minun yhteinen intohimo ja erityisesti ihastuneita olemme olleet Aasian maihin.
Olemme pienen budjetin matkailijoita. Yleensä se tapahtuu näin, että mies bongaa netistä edulliset lentoliput jonnekin ja ne ostettua, alamme katselemaan kartoista, mitä muuta on lähistöllä vai vähän kauempanakin, Aasiassa kun ovat paikalliset lennot aika halpoja. Edulliset hotellit kelpaavat mainiosti muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta. Mieheni viiskymppisiä vietimme Kiinassa viiden tähden hotellissa (se yksi yö) ja söimme ruhtinaallisen illallisen meriaiheisessa ravintolassa.
Euroopassakin on tullut reissattua ja kerran Pohjois-Amerikassa. Aasian maista olen vieraillut Intiassa, Kiinassa, Thaimaassa, Malesiassa, Indonesiassa, Hong Kongissa ja Singaporessa, niin ja joskus aikoinaan Uzbekistanissa.
Minne haluaisin mennä? Japaniin, mutta se on vasta haave.

Käsitöö, jooga, reisimine.
Nendest reisimine on mu mehe ja minu ühine kirg, viimasel ajal eriti Aasia-reisid.
Katsume alati hakkama saada väikese eelarvega. Tavaliselt läheb nii, et mees leiab netist odavad lennupiletid ja kui ostame need ära, hakkame otsima kaartidelt, mida selles piirkonnas vaadata on, või siis ka veidi kaugemal, sest kohalikud lennud on Aasias suhteliselt odavad.
Meile kõlbab ka lihtsam majutus, mõni üksik erand välja arvatud. Näiteks veetsime mehe viiekümnendat sünnipäeva Hiinas viie tärni hotellis (see üks öö) ja sõime luksusliku õhtusöögi merelises restoranis. Korra ju võib!
Euroopas olen reisinud üsna palju ja korra Põhja-Ameerikas. Aasia maadest olen käinud Indias, Hiinas, Tais, Malaisias, Indoneesias, Hong Kongis ja Singapuris, ah jaa, kunagi ammu ka Usbekis.
Kuhu tahaksin sõita? Jaapanisse, aga see on vaid unistus.

Siellä se häämöttää - Taj Mahal.
Agra, Intia

Seal ta paistab - Taj Mahal.
Agra, India

On valinnanvaraa!
Chongqing, Kiina

Igaühele midagi!
Chongqing, Hiina

Hong Kong, Lantau

 Thaimaa, Krabi

9. Oletko matkustanut muualla kuin Suomessa?
Kas oled reisinud mujal kui Soomes?

Siihen juuri vastasin ja häpeäkseni tunnustan, että olen matkustanut nimenomaan Suomessa valitettavan vähän. Lapissa olen vaeltanut monena syksynä, Kuusamon ja Oulun alueen tunnen, mutta en ole käynyt Itä-Suomessa ja Etelä-Suomessakin on paljon näkemättä. Sitä vaan kuvittelee, että kyllä ehti. Tutuin paikka on nelostie Oulu-Helsinki!

Vastasin sellele küsimusele ja pean nüüd piinlikkusega tunnistama, et olen just nimelt Soomes reisinud vähe. Olen käinud mitmeid kordi Lapimaal rändamas ja tunnen Kuusamo ja Oulu piirkondi, aga ma pole kunagi käinud Ida-Soomes ja Lõuna-Soomet tunnen ka kehvasti. Alati mõtlen, et küll jõuab. Kõige tuttavam koht on maantee Oulust Helsingisse.

Kebnekaisen valloituksella, Pohjois-Ruotsi.

Kebnekaise mäge vallutamas, Põhja-Rootsi.

10. Miksi kirjoitat blogia?
Miks kirjutad blogi?

Lyhkäisesti sanottuna teemablogi on yhteisöllisyyttä ja ajatustenvaihtoa, se on myös omien töiden arkistointia ja esittelyä.

Lühidalt öelduna teemablogi on mõtete vahetamiseks, see on ühtsustunne hingelt samasuguste inimestega, see on oma tööde jäädvustamiseks ja näitamiseks.

11. Motto tai sanonta joka kuvaa sinua?
Moto või aforism, mis sind iseloomustab?

Se on vaikea, en ole ajatellut. Ehkä sentapainen: "Vaikka emme voi hallita sitä, mitä meille tapahtuu, voimme itse päättää, miten suhtautua siihen."

See on raske küsimus, pole mõelnud sellele. Võib-olla niisugune mõte: "Elu pole võimalik hoida kontrolli all, aga me võime valida, kuidas me sellesse suhtume."

Raitojen pauloissa/Triibusõltlane

Kun kesäloma alkoi, kuvittelin, että nyt on aikaa päivittää blogia useammin. Toisin kävi: on ollut matkoja, harrastuksia, pihatöitä, remonttia jne., jne.
Lämpimät säät olivat syynä siihen, ettei millään tehnyt mieli vetää kuvausta varten uutta raitapaitaa päälle.
Tämän illan sateenjälkeinen raikas kosteus ja sopivan viileähkö lämpötila mahdollistivat luonnollisemmat olosuhteet kuville, tässä ne ovat:

Kui puhkus algas, arvasin, et nüüd on mul aega kirjutada siia tihedamini. Läkski teisiti: on olnud reise ja harrastusi, aiatöid ja remonti jne., jne.
Palavad ilmad olid põhjuseks, miks ma kuidagimoodi ei saanud seda tuunikat pildistatud, kuidas sa ikka kuumaga sellise selga vead.
Täna on vihmajärgselt värske ja veidi jahedam õhtu, täitsa sobiv pildistamiseks, olge head:

Ei  voi  olla hehkuttamatta, että meidän pieni kääpiöomena komeilee kukkasillaan. (Viime syksyn saalis oli 12 omenaa.)

Selle pildiga tahan kiidelda, et meie kääbusõunapuu näitab oma parimaid külgi. (Eelmisel sügisel kinkis meile 12 õuna.)

Paita-tunikan idea ja kuvio on sieltä sun täältä. Halusin vähentää jämälankavarastoa ja neuloa jotain rentoa ja helppoa. Kapeat hihat ovat tarkoituksella sellaiset. Vaihtelun vuoksi.

Tuunika idee ja muster on siit ja sealt. Tahtsin vähendada oma lõngajääkide kollektsiooni ja kududa midagi mugavat ja lihtsat. Varrukad on teadlikult kitsad. Vahelduse mõttes.

Monen vuoden odotuksen jälkeen tämäkin pienilehtinen alppiruusu kukkii.

Selle väikselehelise rododendroni õitsemist on oodatud mitu aastat.

Eihän raitapaitoja voi koskaan olla liikaa?

Triibulistest riietest ei saa kunagi isu täis.
Ega ju?

Työ tekijäänsä kiittää/Töö kiidab tegijat

Italian reissun jälkeen suuntasimme energiamme aivan toisenlaisiin tehtäviin: anopin talo oli tyhjennettävää muutamassa päivässä viidenkymmenen vuoden tavaramäärästä. Jokainen, joka on vastaavaa joutunut tekemään, tietää, kuinka hurjasta urakasta on kyse, henkisesti ja fyysisesti raskaasta.
Kun ulkona oli kolmenkymmenen asteen helle, vietin minä päivän pölyn alle unohdettujen tavaroiden hautausmaalla eli saunarakennuksen ullakolla.  95 % oli täysin tarpeetonta roinaa, mutta muutaman aarteenkin löysin, esim. viisikymentäluvun käsityölehtiä.

Pärast Itaalia-reisi keskendasime oma energia täiesti teistsugustele ülesannetele. Pidime tühjendama mõne päevaga ämma maja  ja varandust oli seal viiekümne aasta jagu. Igaüks, kes on pidanud midagi sarnast oma elus tegema, saab aru, kui raske jõuproov selline on, nii füüsiliselt kui hingeliselt.

Kui väljas kõrvetas kolmekümnekraadine päike, olin mina sukeldunud saunapööningul unustatud asjade surnuaeda. Temperatuur oli vähemalt sama kõrge kui õues, aastakümnete tolmukiht sellele lisaks. 95 % kraamist oli puhas rämps, aga kaevasin välja ka mõned aarded, näiteks need viiekümnendate aastate käsitööajakirjad.

Ma olen alati imetlenud selle ajastu moodi ja neid kauneid detaile, mida rõivastes kasutati. Lõikelehed on ka alles, eii tea, kas õnnestuks mõnda mudelit  tänapäeva naisele sobitada või on kohustuslik omada sellist piitspeent vööjoont nagu igal pildil näha. Seda mul poleks kahjuks välja pakkuda.

Ompelumallit ovat upeat, olen aina ihaillut sen aikakauden vaatteiden kauniita yksityiskohtia. Pystyisikö kaavoja muokkaamaan nykynaiselle tai tarvitaanko kuvissa näkyvää ampiaisvyötäröä (jota en kyllä omista)?

Neulelehdissäkin on ajattomia malleja.
Kootud esemete hulgas leidub ka ajatuid kampsuneid.

Vaikka matkustelua on ollut paljon, käsitöille ei oikein löytynyt aikaa. Talontyhjennyshaaste imi kaikki voimat ja iltaisin olimme aivan naatteja, hyvä, jos puhumaan pystyi.
Yhdet vaivaiset rannekkeet ovat valmistunut, kylläkin tarpeelliset aamuviileydessä pyöräillessä.

Keskeneräisenä on muutakin, nyt pitää vaan osata tasapainottaa piha- ja käsitöiden välillä.

Kuigi reisidel teen tavaliselt palju käsitöid, kulus seekord aeg mujale. Majatühjendamiskatsumus võttis nii võhmale, et õhtuti olime nagu laibad, hea kui jaksas mõne sõna rääkida.
Ühed randmesoojendajad jõudsin teha, neid läheb isegi rattasõidul vaja, hommikud on veel jahedad.
Pooleliolevaid projekte on küll, aga aia-ja õuetööd suruvad peale.

Kotiin tullessani näky kuistilla oli sellainen:

Kasvien kastelija oli tehnyt työnsä hyvin, kasvit itse vaan olivat liian innokkaita.
Osaako joku sanoa, onnistuuko yli puolen metrin korkuisten ruusupapujen istutus ulos (turveruukussa ovat) tai olenko auttamattomasti myöhässä? Voiko ne täällä Oulun korkeudella edes viedä vielä ulos?

Koju tulles vaatas verandal vastu selline pilt. Minu lillekastja oli küll ülesannete kõrgusel, aga taimed ise liiga innukad. Nüüd ma ei teagi, kas üle poole meetri pikkuseid aedube saab veel välja istutada või olen lootuseltult hiljaks jäänud. Nad on ju külmakartlikud ka ja arvan, et siin Oulu kandis peaks nädalakese veel ootama.

E vissero felici e contenti...

Meillä on juhlittu.
Tyttäreni meni naimisiin ja nuoripari halusi järjestää itsensä näköisen tilaisuuden: tunnelmallisen juhlan kauniissa maisemissa läheisimpien ihmisten ympäröiminä.

Näin me, perheet ja parhaat ystävät, saimme kutsun viettää yhdessä 4 ikimuistoista päivää Italiassa upeassa linnassa ja nauttia yhdessäolosta, auringosta, häävalssista, laulusta ja tanssista sekä maittavista herkuista, viiniä unohdamatta.
 Virolais-suomalainen morsian ja supisuomalainen sulho, kaksikielinen juhla, jossa kenelläkään ei kuulemma ollut kieliongelmia. Jopa morsiamen mummo ja sulhasen ukki keskustelivat sujuvasti maidensa poliittisesta historiasta, kumpikin omalla kielellään ja täydessä yhteisymmärryksessä.

Meil peeti pidu.
Tütar abiellus ja noorpaar tahtis korraldada omanäolise sündmuse: meeleolukas pulmapidu kaunis ümbruses kõige lähedasemate inimeste seltsis.

Nõnda siis said pered ja parimad sõbrad kutse veeta ühiselt 4 unustamatut päeva Itaalias uhkes lossis ja nautida mõnusat seltskonda ja päikselisi päevi, pulmavalssi ja muusikat, veini ja hõrgutisi.

Eestlannast mõrsja ja soomlasest peig, kahekeelne pidu, kus kuuldavasti keegi ei jäänud sõnadega hätta. Kuulsin, kuidas mõrsja vanaema ja peigmehe vanaisa vestlesid sujuvalt oma maade poliitikast, mõlemad omas keeles ja täielikus teineteisemõistmises.

Etu- ja takapiha.
Eest- ja tagantvaade.

Ruusutarha.
Roosiaed.

Paikka: Villa la Zambonina

Yhtenä ohjemanumerona oli opaskierros ja lounas läheisessä Veronan kaupungissa.
Programmi kuulus ka lõunasöök  lähedalasuvas Verona linnas ning tutvumine kesklinnaga giidi saatel.


Menimme Italiaan päivää aikaisemmin ja majoituimme yhden yön Bergamossa mielenkiintoisessa vanhassa linnassa, itse asiassa ylhäisessä yksinäisyydessä, koska sinä iltana ei ollutkaan muita vieraita.
Lendasime Itaaliasse üks päev varem ja veetsime esimese öö Bergamos põnevas vanas kindluses, luksuslikult omas rahus, sest sel õhtul muid külalisi seal polnud.

B&B Castello Presati

Niin, ja mitä tämä otsikko tarkoittaa?
"Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti..."

Ah mida selle kirjutise pealkiri tähendab?
"Ja nad elasid õnnelikult elu lõpuni..."

Vilai-sukat/Sokid Vilai

Olen aloittanud näiden sukkien neulomisen tammikuun toinen päivä, vuoden ensimmäinen neuletyö. Valmistuivat juuri. Ei se ainakaan mistään intohimosta kerro.
Malli on mielestäni kaunis ja sopivasti keskittymistä vaativa.
Ehkä olen tehnyt samantyyppisiä sukkia jo sen verran, että yllätyksettömyys teki prosessista hieman tylsän, varsinkin kun tiedän, etten raaski niitä kuitenkaan käyttösukkina pitää. En raaski pitää enkä lahjoittaa pois - älytöntä!

Käytin ensimmäistä kertaa sukissa villa-puuvillasekoitelankaa. Onko teillä kokemusta sellaisen käytännöllisyydestä? Ainakin sitä oli mukava neuloa, tiukkakierteistä lankaa, jossa on vähän venyvyyttä eli elastaania.

Hakkasin neid sokke kuduma teisel jaanuaril: aasta esimene kudumistöö. Sain nüüd valmis. Suurest kudumisrõõmust see ilmselt ei räägi.
Muster on minu arust kaunis ja piisavalt keskendumist nõudev. Olen lihtsalt teinud sedasorti sokke varemgi, neis polnud üllatusi ja kogu aeg teadsin, et ega ma neid  kuigi palju kanda ei raatsi (ikkagi omajagu nikerdamist). Ise ei raatsi kanda ja edasi kinkida on ka kahju - täitsa mõtetu!

Kasutasin esimest korda sokkide puhul villa-puuvillalõnga. Kui kellelgi on  kogemust, kui vastupidav selline on, andke kuulda. Kududa oli seda igatahes mõnus, veidi veniv lõng elastaani sisalduse tõttu.

Malli/Muster: Vilai  (Cookie A. Suloisimmat sukat)

Lanka/Lõng: Lana Grossa Meilenweit, Cotton Stretch (45 % Virgin Wool 35 % Cotton 13 % Polyamid 7 % Elastaan)

Puikot/Vardad: 2,5        Menekki/Kulus 81 gr

Kurpitsa/Kõrvits

Sellaisia me nyt olemme - Kurpitsa ja minä.
Kun piirsin mallin paperille, en ajatellut paljonkaan sen istuvuutta, tämähän on jokakoon vaate. Kuviosta johtuen siitä tuli epäsymmetrisempi kuin osasin kuvitella ja olkoon näin.
Epäsymmetrinen kaulus on suunniteltu juttu, mutta sitä en etukäteen miettinyt, että reikäneule eli toinen puoli tulee laskeutumaan eri lailla ja on pitempi kuin toinen.
Olenko siis kerrankin muodissa mukana?

Siin me nüüd oleme - Kõrvits ja mina.
Kui nuputasin mudeli kallal ja joonistasin variante paberile, ei vaevanud ma eriti pead, mismoodi see istuma hakkab: lohvakas riie sobib igale suurusele.
Mustrist tingituna tuligi sellest ebasümmeetrilisem kui arvasin. See (kurikuulsate) aukudega pool langeb rohkem kui teine ja tegelikult mulle see isegi meeldib. Ebasümmeetriline kaelaava oli küll ettekavatsetud mõte.
Käin niisiis kordki moega kaasas?

Pusero on neulottu alhaalta ylöspäin, etu-ja takakappale erikseen. Langoista olen kertonut jo aiemmin.

Ehkä voin joku päivä laittaa sen päällekin. Juuri satoi lumihiutaleita, ei siis mitään kiirettä.

Pluus on kootud alt üles kahes tükis. Lõngadest olen juba varem kirjutanud.

Võib-olla panen selle mõnikord selgagi. Kiiret pole, just sadas lumehelbeid.

Malli/Mudel: oma

Lanka/Lõng: Wendy Happy (75 % Bamboo 25 % Nylon)
                    Rosarios4 Popcorn, Popcorn Print (100 % Corn Fibre)

Puikot/Vardad: 3,5                        Menekki/Lõngakulu: 367 gr

Olen viihtynyt aika hyvin täällä Pohjois-Pohjanmaalla, mutta keväisin tulen aina levottomaksi, kun tiedän, kuinka paljon aikaisemmin kevät herää lapsuudenmaisemissani.
Kun äiti luettelee puhelimessa, mikä kaikki jo kukkii: narsissit ja tulppaanit ja kevätesikot, voin minä vain todeta, että joo, tänään on kuusi astetta plussalla ja sinivuokot kukkii meillä.
- Ai jaa, niin, ovat ne kukkineet täälläkin, siitä on kylläkin jo kuukausi...

Toinen kausi, kun voisin olla jossain muualla, on marraskuu, sen pimeys ennen lumen tuloa.
Vielä ei tarvitse onneksi asennoitua siihen, kesä tekee tuloa. Ei kun kevät, täällä pohjoisessa.

Meidän pihalla.

Selline  on pilt õues.

Ne kuvat ovat valitettavasti sisätiloista.

Need pildid on tehtud kahjuks toas.

Kuigi olen  siin Põhjamaal hästi kohanenud, muutun kevaditi alati rahutuks, teades, kui palju varem tuleb kevad minu lapsepõlve mängumaadel.
Kui ema loetleb telefonis, mis kõik juba õitseb: nartsissid ja tulbid ja nurmenukud, siis mina tõden, et nojah, meil on täna kuus kraadi sooja ja sinililled on lahti.
- Ah nii, meil nad kah õitsesid. Sellest on küll juba kuu aega...

Teine selline periood, kui võiksin olla kusagil mujal, on november oma pimedusega enne lumetulekut. Õnneks pole vaja end veel sellega  ärritada, suvi on tulemas. Ah ei, kevad muidugi. Siin Põhjamaal.

Räiskyvää ja kasvipitoista

Siitä pitäisi jotain tulla.

LÕÕSKAV JA TAIMNE
Sellest peaks midagi tulema.

Yhteen on sekoitettu maissia ja bambua.

Pääväri on Kurpitsa.                            

Kokku on segatud maisi ja bambust.

Peavärvi nimi on Kõrvits.      

             

Enteileekö se sitä, miltä tulen näyttämään?

Kas see ennustab, mismoodi hakkan välja nägema?

Reikäkuvio muuttaa raidat kummasti vinoraidoiksi.

Labase koe triibud kisuvad augulises mustris kiiva.

Miehenikin kohdisti katseensa tekeleeni. Vakiokysymyksen sijasta: "monesko se sinulla jo on?" kyseli hän nyt: "Miten sä osaat tehdä juuri samankokoisia reikiä? Mittaatko sä ne jotenkin?"

Niin, mitä siihen sanoisi.

Minu mees viskas  ka mu tööle korraks pilgu peale. Tavaliselt esitab ta ohates sama küsimuse: "mitmes see sul juba on?", aga täna oli huvi suurem: "Kuidas sa oskad  täpselt samasuuruseid auke teha? Kas sa mõõdad neid kuidagi?"

No mis sa selle peale kostad?

Jos projektini onnistuu, laitan kuvia.

Jos ei, niin... voin minä sen purkulankakasankin kuvata.

Kui midagi välja tuleb, näitan pilte.

Kui ei, siis... võin ma ju ülesharutatud lõngahunnikust ka pildi teha.