Huopatossuja/Vanutatud sussid

Olen kokenut villasukkien ohella myös villatossut hyvin käytännölliseksi joululahjaksi. Pidän itsekin niitä päivittäin enkä edes osaa olla kotona ilman huopatossuja.
Olen tehnyt parin viime vuoden aikana ainakin kymmenen paria tossuja. Lähipiiri on niillä lahjottu, mutta kun onneksi on uusiakin ystäviä, tehtailin kaksi paria lisää.
Neuloin toiset niistä omalla tutulla ohjeella ja käytin Novitan Huopanen-lankaa kaksinkertaisena kuten aina aikaisemminkin. Toisissa vaaleanvihreissä lankana on Hjertegarnin Natur Uld Spray yksinkertaisena. Kyseinen lanka on paksumpi kuin Novita. Siinä kokeilin Dropsin ohjetta 118-11.
Puikkokoko oli molemmissa nro 8.
Ennen huovutusta tossut ovat täysin erinäköiset ja -kokoiset.

Nii nagu villasokid on üks asjalik jõulukingitus, on minu kogemuse järgi ka villasussid. Kannan ise selliseid kodus iga päev ega oskagi  ilma olla.
Olen teinud viimase kahe-kolme aasta jooksul vähemalt kümme paari vanutatud susse. Kõik lähedased on sellised saanud, aga õnneks tekib ka uusi sõpru, nii et meisterdasin kaks paari juurde.
Ühed kudusin oma järgiproovitud õpetuse järgi ja  kasutasin nagu varemgi kahekordset Novita Huopanen-lõnga. Teised, helerohelised, tegin prooviks Dropsi õpetusel 118-11. Need sussid on kootud Hjertegarni lõngaga Natur Uld Spray, mis on jämedam kui Novita.
Mõlemais kasutasin vardaid nr 8.
Enne vanutamist oli pilt selline, täiesti erinev vorm ja suurus.

Seuraavaksi tossut pesukoneeseen, hiukan pesuainetta ja pari pyyhettä sekaan ja 40 asteeseen pyörimään.
Tulos näyttää kieltämättä huolestuttavalta.

Seejärel pistsin sussid pesumasinasse, veidi pulbrit ka ja paar käterätikut seltsiks ning 40 kraadise programmiga pöörlema.
Tulemus on vaidlematult murettekitav.

Mutta ei hätää, käsi- ja jalkavoimat avuksi, kyllä niistä hyvää tulee!

Aga pole häda, veidi käte- ja jalajõudu abiks ja pilt on parem!

Molemmat kutistuivat suurin-piirtein samankokoiseksi. Vihreissä on hiukan pitempi varsi, mikä on hyvä asia. Toisaalta niissä on kapeampi kärki.

Lopuksi paras työvaihe eli koristelu. Siinä en ollut erityisen luova, samoja klipsikoristeita olen käyttänyt aiemminkin. Vaaleanvihreissä tuli muuten niin paksu takasauma, että leikkasin sitä saksilla pois. Vahvistin sauman nauhalla, toivottavasti toimii.

Mõlemad paarid tulid enam-vähem sama suured. Helerohelised on veidi kõrgema säärega, see on hea, aga  nad on ka kitsama ninaga.
Lõpuks kõige meeldivam tööoperatsioon ehk kaunistamine. Siinjuures mul siiski fantaasiapuhangut ei tekkinud, heegeldasin selliseid purgiklõpsukaunistusi nagu ma olen varemgi teinud.
Helerohelistes sussides tekkis muide nii paks tagaõmblus, et lõikasin seda kitsamaks ja tugevdasin need kohad paelaga. Loodetavasti peavad vastu.

Sitten vielä yksi tärkeä asia: liukuesteet. Sellaiset pitää ehdottomasti olla, varsinkin, kun on kotona portaita kuten meillä.
Yleensä olen laittanut pohjaan nokkapullossa myytävää "jarrunestettä", joka kovettuu kumimaiseksi muutamassa tunnissa. Olen piirtänyt sillä pohjaan kuvioita ja ne ovat kestäneet käytössä noin vuoden, sen jälkeen on pitänyt laittaa aina lisää. Nyt kun kyseinen aine oli loppunut, ompelin pohjalle palaset liukuesteverkkoa. Minulla ei ole mitään kokemusta, kuinka kestävä se on, mutta laitoin samanlaiset pohjat omiin käyttötossuihinkin ja on niillä kyllä kiva astella. Voihan ne poista, jos hajoavat.

Veel üks väga tähtis asi: pidurid! Minu sussides peavad sellised kindlasti olema, meil on libedad põrandad ja mitu treppi.
Olen tavaliselt kasutanud pudelis müüdavat "pidurivedelikku", mis kuivab mõne tunniga kummitaoliseks. Olen joonistanud sellega sussi põhja kujundeid, need peavad umbes aastakese vastu ja siis olen uuendanud. Nüüd oli mul aine otsas ja õmblesin susside põhja libisemisvastast kummivõrku. Mul ei ole mingit kogemust, kui kaua see materjal vastu peab, aga panin seda ka oma igapäevaste susside põhjaks ja peab ütlema, et väga kindel on astuda. Pealegi võib selle eemaldada, kui ta ära kulub.