lauantai 6. tammikuuta 2018

Dusty pink


Tässä neulemallissa minua viehätti esimerkiksi kaulus, mutta sitten en tehnytkään ihan samanlaista. Kohokuviostakin tykkäsin eikä siitäkään  tullut ihan ohjeen mukaista. Pienten pettymysten jälkeen hyväksyin, että kuitenkin ihan kelpo takki.

Ensin oli huoli oikeasta silmukkamäärästä, ihan aiheellinen, koska takki olisi saanut olla leveämpi. Kunnon kastelu venytti sen sellaiseksi kuin tarvitsin, mutta kuvio ei ole enää yhtä muhkea. Ennen kaikkea jäi harmittamaan se, että lankaa oli paljon, siitä ei olisi tarvinnut pihistää, mutta laiskuuttani en viitsinyt purkaa melkein valmista vartalo-osaa.

Tilasin alpakkalangat Adlibriksen kautta kahdessa eräässä puolen vuoden välein. Värierä ei tietenkään ollut enää sama, mutta onneksi sävyero näkyi vain silloin, kun neule oli märkä. Yllätys oli se, että langan laatu ja jopa paksuus poikkesivat toisessa erässä - onneksi senkin huomaa vain tarkkasilmäinen.
Väri näyttää kuvissa harmaalta, mutta siinä on vaaleanvioletti/roosa vivahde.


See kampsunimuster jäi mulle ühes käsitööajakirjas silma ilusa kahekordse krae tõttu, aga lõpuks ma ei kudunudki sellist. Kohev palmik oli teine põhjus, miks ma kudumise ette võtsin, aga sellest ei tulnud ka päris samasugust. Väikesed pettumused kuuluvad mõnikord asja juurde, lõppude lõpuks olen enam-vähem rahul.

Esimene pettumus tekkis, kui märkasin, et silmuseid oleks pidanud ikka rohkem olema. Lõnga oli seekord palju, nii et kokku hoida poleks olnud vaja. Kootud oli aga nii suur jupp, et ei raatsinud enam harutama hakata. Kampsuni leotamine venitas ta sobivasse mõõtu, aga selle all kannatas muster - ega ta enam nii kohev pole.

Ostsin alpakalõnga netipoest kahes osas umbes pooleaastase vahega. Muidugi ei saanud enam sama värvipartiid, aga õnneks on toonivahe nii väike, et seda märkab ainult kui kampsun on märg. Suurem üllatus oli see, et lõnga jämedus ja isegi kvaliteet olid teises saadetises veidi erinevad. Kui väga terava pilguga vaadata, siis ehk märkab, et vöökohal on kude veidi ühtlasem.
Piltidel on värv muutunud halliks, tegelikult  on see kergelt lillakasroosa.



Neule valmistui vuoden ensimmäisenä päivänä, mutta ulkona on ollut niin pimeä, että ihan turhaa yrittää valokuvaamista. Tänään sitten yritettiin - yhtä harmaassa säässä ja lumisateessa.

Sain kampsuni valmis aasta esimesel päeval, aga päev on nii pime, et pole mõtetki pildistamist proovida. Täna lõpuks proovisime, hämaras ja lumesajus.



Ohjeen mukainen kaulus olisi kaksinkertainen. Ainakin tässä vaiheessa yksinkertainen asettuu hyvin, muokkaan, jos alkaa venymään liikaa. Napitusta mietin pitkään ja sellaiseen ratkaisuun päätyin - kolme pienempää helmiäisnappia kauluksessa ja loput isompia.
Tästä tulee käyttöneule, se on lämmin, muttei liian paksu. Pituus tai oikeastaan lyhyys on ollut harkittu päätös.
Saumoja välttääkseni neuloin takin alaosan alhaalta ylös yhtenä kappaleena. Hihat neuloin pyörönä ja ompelin paikoilleen.

Krae oleks tegelikult pidanud olema kahekordne. Mulle tundus, et tuleb liiga paks. Praegu istub see ühekordnegi hästi, eks ma võin ta ümber teha kui venima hakkab.
Kaalusin mitmeid nööbivariante ja lõpuks valisin kraele kolm väikest pärlmutternööpi ja ülejäänud on veidi suuremad.
Kampsun on soe, aga mitte liiga paks, nii et mahub kenasti jope alla. Pikkus või õieti lühidus on just see, mida taotlesin.
Kampsun on kootud alt üles ühes tükis. Varrukad kudusin ringselt ja õmblesin külge.

Malli/Muster: Kotiliesi käsityö 7/2015

Lanka/Lõng: Adlibris Alpaca (100 % Alpaca), color A008 Dusty Pink

Puikot/Vardad: 3,0 ja 4,0

Menekki/Kulus: 325 gr


tiistai 2. tammikuuta 2018

Lyhyt katsaus vuoteen 2017/Põgus tagasivaade aastale 2017



Katsaukseni vuoteen 2017 kertoo selkeästi, etten ollut yhtä aktiivinen neuloja kun muutamana aikaisempana vuonna. Tärkein syy siihen on käytännöllinen - en tarvitse lisää sukkia tai takkeja eikä kyllä  muutakaan. Toinen syy saattaa olla toinen käsityöharrastukseni - nukkekodit. Nukkekotipuuhastelu vaan vei enemmän vapaa-aikaani kuin neulepuikot.

Olen minä jotain tehnytkin. Tässä on kooste isommista käsitöistäni, puseroista-takeista:

Minu tagasivaade läinud aastale räägib selget keelt, et olen üsna vähe pühendunud käsitöödele. Peamine põhjus on ehk see, et kõike on juba nii palju, et ei ole motivatsiooni kududa jälle uus müts või sokipaar või kampsun või midagi muud. On teinegi põhjus, nimelt käsitööde jaoks  näpistatud aeg on sagedamini kulunud mu teisele hobile - nukumajade meisterdamisele.

Midagi olen ikka teinud. Siin on näha minu suuremad kudumid, kampsunid-džemprid:


Suurin saavutukseni oli alkuvuonna valmistunut ja 3,5 kuukauden ahertelun vaatinut neulemekko - alpakka-ja mohairisekoitteinen lämmin neulomus, joka on jopa monta kertaa ollut päällä.

Aasta algul sai valmis mu suurim saavutus - alpaka- ja mohäärisegu soe kleit, mille kallal nägin vaeva kolm ja pool kuud. Võin öelda, et olen teda ka mitmeid kordi selga pannud.


Olin ostanut hiljattain Jennifer Woodin Refined knits-kirjan aikomuksena neuloa siitä ainakin 3-4 puseroa. Victoria pullover syntyi nokkoslangasta.

Olin hiljaaegu ostnud ilusa kudumisraamatu Jennifer Woodi "Refined knits" ja kindel plaan oli (ja on) kududa sellest vähemalt 3-4 mustrit. Victoria pullover sündis nõgeselõngast.


Sitten tuli kesä ja jäännöslangat muotoutuivat ohueksi kesätakiksi.

Siis tuli suvi ja õhuke lõngajääkidest suvekampsun.


Toinen kesällä syntynyt neule.

Suvel jõudsin teha teisegi kampsuni.


Talven tuloon valmistuttiin Stephen Westillä - muunnelmani Askews Me Sweaterista pakkasta ei pelkää!

Vuosi oli sukkapainotteinen, yhteensä 15 paria, aikamoinen tulos minulta! Onneksi melkein kaikki ovat jo matkustaneet muualle eli voin hyvällä omallatunnolla ottaa ohjelmaani uusia sukkapareja.


Talve vastu hakkasin valmistuma Stephen Westi abil - Askews Me Sweater külma ei karda!

Kõige rohkem olen kudunud sokke, kogunisti 15 paari, mis on minu puhul märkimisväärne tulemus. Õnneks on nad peaaegu kõik läinud mööda maailma rändama, nii et võin selle aasta programmi võtta uued sokipaarid.
























Mitä muuta uusi käsityövuosi voisi tuoda mukanaan? Eletään tilanteiden mukaan, ilman suuria suunnitelmia. No joo,  yksi neuletakki on juuri päässyt puikoilta ja samana iltana piti aloittaa uusi... Siitä on suunta vain eteenpäin!

Tässä vielä itselleni tärkeitä lukuja: kulutin vuodessa lankaa 3418 gr ja ostin lisää 2475 gr. Langankulutukseni on siis 943 gr plussalla ja sitä linjaa on pakko jatkaa.


Mida muud uus käsitööaasta võiks pakkuda? Suuri plaane ei tee, elame tunde järgi, aga nojah, üks kampsun sai just valmis ja samal õhtul alustasin järgmisega... Suund on niisiis otse edasi!

Lõpuks panen veel kirja mu enda jaoks tähtsad numbrid: kulutasin aastal 2017 ära 3418 grammi lõnga ja ostsin juurde 2475 gr. See tähendab, et kulutus on 943 grammi võrra suurem. Ja seda suunda ma pean hoidma.



lauantai 30. joulukuuta 2017

Phuket Town


 Ollaan vielä hetki Thaimaan tunnelmissa. Phuket Townin vanha kaupunki oli yllätyksekseni niin viehättävä ja tunnelmallinen paikka, että oli pakko laittaa siitäkin kuvia blogiin.

Veel mõned Tai-reisi pildid. Phuketi väike pealinn Phuket Town on nii meeleolukas ja värvikirev koht, et pean ta lihtsalt blogisse jäädvustama.







Jos jättää huomioimatta sähkölinjojen hurjan sekasotkun (ihan oikeasti - kuka niistä saa selvää!), on tunnelma melkein kuin Espanjan tai Portugalin vanhoissa kaupungeissa.
Phuket Town onkin portugalilaisen ja kiinalaisen tyylin sekoitusta.

Kauniin julkisivun takana on varmasti myös paljon köyhyyttä. Ei tarvitse kun kävellä sivukaduille, kun näkee, kuinka vaatimattomasti suurin osa ihmisiä asuu.
Mietin usein, kuinka paljon niihin hymyileviin ja vieraanvaraisiin ihmisiin on piilotettu surua ja menetyksiä tsunamin traagisilta jäljiltä.

Elektriliinide uskumatu rägastik peidab enda taha palju ilusat (tõepoolest - kes küll neist sasipundardest sotti saab!), aga selle põhjal, mis näha on, võib öelda, et oleks nagu sattunud mõnda Hispaania või Portugali väikelinna.
Linn ongi tegelikult portugali ja hiina stiilide segu.

Loomulikult on ilusa fassaadi taga ka teistsugune maailm. Tais on palju vaesust ja räpasust. Selle nägemiseks piisab, kui astuda mõni samm peatänavatelt kõrvale.
Mõtlen sageli, kui palju need sõbralikud ja külalislahked inimesed kannavad endas tsunamikaotuste tekitatud  leina ja muret - kindlasti on igas peres selle traagika jälgi.









Aika boheemi meininki vai mitä?

Kas pole mõnusalt boheemlaslik?


Tässä komeassa rakennuksessa sijaitsee Viron konsulaatti. Lippu tosin on aika haalistunut, ehkä jo uusimisen tarpeessa.

Selles kenas majas asub Eesti konsulaat. Noh, lipp vajaks ehk uuendamist, värvid on juba üsna tuhmid.



Vietimme kaupungissa kolme yötä ja olimme ihan sattumalta valinneet majapaikaksi kaupungin vanhimman hotellin The Memory  at On On, joka on toiminnut kaupungin keskustassa jo vuodesta 1929. Beach-elokuva ja Leonardo di Caprio ovat tuoneet hotellille lisää suosiota.

Veetsime linnas kolm ööd ja olime täiesti teadmatult valinud selleks vanima hotelli The Memory at On On Hotel, mis on tegutsenud linna keskel juba aastast 1929.
Film "Beach" ja Leonardo di Caprio on lisanud omalt poolt hotelli tuntust.






Hotellissa näkyy ajan patina. Paikat ovat osittain rapistuneita ja siihen on tarkoituksella yhdistetty moderneja yksityiskohtia.

Mutta nyt siirrytään museoon! Samalta kadulta löytyy sellainen kaikille leikkimielisille: Phuket Trickeye Museum!

Hotellis on säilitatud palju vana ja ajahambast puretut ning just see annab siinviibimisele oma võlu. Keraamiline kraanikauss on huvitav modernne detail.

Aga nüüd on ees muuseumikülastus! Samal tänaval asub nimelt Phuket Trickeye Museum.




Hauskat 3D maalaukset kutsuvat hassuttelemaan ja leikittelemään - mikään ei ole sitä, mitä näyttää!

Siin saab lapsemeelsuse valla päästa! Kahemõõtmelised maalid ongi kolmemõõtmelised - ja sina oled osa sellest.


Yhden päivän pyhitimme meriretkelle. Lauttamatka Phi Phi saarille kestää n. 2 tuntia.

Pühendasime ühe päeva merereisile. Praamireis Phi Phi saartele kestis üle kahe tunni.





Jylhät kalliot ovat vaikuttava näky, mutta muuten ainakin pääsaari Phi Phi Don on täysin turistien valloittama ja matkamuistokojujen, baarien ja kahviloiden rivistöt ottavat vastaan heti satamaan saapuessaan.

Viereinen Phi Phi Ley saari on tullut sekin tunnetuksi Beach-elokuvasta ja sinne pääsee pikkuveneillä pääsaarelta. Tuo saari on ns. autio, ilman asukkaita ja majoituskohteita, mutta myöskin niin suuressa suosiossa, että tuskin sen pieneltä rannalta hiljaista paikkaa löytyy.

Ürgsed põnevad kaljud on omaette vaatamisväärsus. Peasaar Phi Phi Don on turistide poolt täielikult vallutatud ja sadamasse jõudes pead kõigepealt tungima läbi suveniirilettide, baaride ja kohvikute rivide.

Väiksema saare, Phi Phi Ley, on kuulsaks teinud seesamune "Beach" ja sellele võib teha paadisõidu peasaarelt. Saar on ns. asustamata ehk elaniketa ja ilma majutuskohtadeta, aga turistidele nii suur tõmbenumber, et vaevalt selle väiksel rannal rahulikku platsi leiab.


Ja lopuksi, käsityöblogi kun ollaan, kuva kahvipussilaukusta. Aivan upeat, harmittaa, etten katsonut niitä tarkemmin enkä tajunnut kysyä hintaa.

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!

Lõpuks, kuna on tegemist  ikkagi nagu käsitööblogiga, lisan foto kohvipakkidest punutud kottidest. Mul on kahju, et ei taibanud  neid paremini uurida või hinda küsida - minu meelest igavesti kihvtid.

NÜÜD AGA ILUSAT UUT AASTAT TEILE KÕIGILE!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Toisenlainen joulu ja Phuketin rannat/Teistmoodi jõulud ja Phuketi rannad


Tuntuu melkein pyhäinhäväistyksenä laittaa joulutunnelmaisten blogien sekaan aurinkoa ja palmukuvia. Meitä on kuitenkin moneksi ja joulua on monenlaista.
Tämä artikkeli sai miettimään, kuinka monella jouluaikaan liittyy ikävää stressiä. Haluaisi huutaa, että päättäkää nyt hyvät ihmiset itse, miten ne pyhät vietätte, mutta ymmärrän hyvin, että jos kyse on esim. perhesuhteista, asioita ei ole helppo lähteä muuttamaan.

Meillä on puolisoni kanssa ollut tapana tehdä joulukuussa pitempi reissu aurinkoon. Joskus siinä on mukana joulupäivät, joskus vuoden vaihtuminen, joskus vaan on ihanan rauhoittavaa olla ennen joulua täysin tietämättömänä jouluhässäkästä ja kaikesta kiireestä. Tänä vuonna vietimme kaukolomaa kaksi viikkoa ennen joulua ja saavuimme kotiin sopivasti aatonaamuna. Lapset ovat niin isoja, että päättävät itse omista menoistaan, tällä kertaa huolehtivat ihanasti yhteisestä joulupöydästämme.

Phuket on Thaimaan kävijöille tuttu paikka. Me teimme sinne omatoimimatkan eli valitsimme majapaikat ja rannat itse. Tällä kertaa ajoissa ostettu Finnairin suoralento oli aika edullinen - me kun seuraamme budjettiamme tarkkaan.
En osaa sanoa mitään Phuketin suosituimmista turistirannoista (esim. Patong Beach), mutta ne, missä olimme, saavat meiltä vain parhaita kehuja.

Nüüd kui blogid on täis kauneid talve- ja jõulupilte, tundub palmide ja päikeserandade näitämine peaaegu pühaduse rüvetamisena. Eestis, tõsi, on lumega vist lood kehvakesed, aga siin Põhjamaal on teda  parasjagu.
Inimesed on erinevad ja jõule veedetakse mitut moodi. Meil mehega on tavaks teha detsembrikuus pikem reis kuhugi päikselisele maale. Mõnikord me veedame jõulud kaugel, mõnikord aastavahetuse ja mõnikord on enne jõule sobivaim aeg võtta end vabaks stressist ja kiirustamisest.
Sel aastal olime kodust ära just enne jõule ja tulime tagasi  jõuluhommikul. Lastel on oma minekud ja plaanid, aga sel aastal korraldasid nad meile jõululaua ja oligi väga tore koos olla.

Reis viis seekord Tai turistidele tuttavasse kohta Phuketi saarele. Meie reisime tavaliselt omapead, korraldame ise ööbimised ja ringirändamised. Seekord läksime lausa Finnairi otselennuga, mis aegsasti ostes oli meie jaoks soodne pakkumine - hinnapoliitika on meil väga läbi mõeldud!

Phuketi tuntuim turistipiirkond on ilmselt Patongi rand ja selle ümbrus. Sinna me ei suundunud, vaid valisime puhkamiseks rahulikumaid kohti, selliseid, millele võin  jagada kamaluga kiitust.






Nai Harn sijaitsee saaren eteläkärjessä ja on matkaoppaiden mukaan Phuketin kauniimpia rantoja. Siitä voi vain olla samaa mieltä. Paljon on erilaisia hiekkarantoja testattu, mutta niin puhdasta hiekkaa, jopa ilman kiven kiveä ei ole tullut muualla vastaan.
Ehkä joulun jälkeen kun sesonki on kiivaimmillaan, sekin ranta vilisee väkeä, mutta joulukuun puolivälissä kaikki Phuketissa nähdyt rannat olivat aika hiljaisia.

Nai Harn on külake ja liivarand Phuketi lõunatipus, u. 50 km lennuväljalt. Sealt me alustasime. Reisijuhid kirjeldavad seda kui Phuketi ilusaimat randa ja olen nendega sama meelt. Olen palju erinevaid randu testinud, aga nii peent liiva võib näha ainult kodukandis Piusas. Nai Harnis saime kauba peale selge ja sooja  merevee ning 30 kraadise päikesepaiste.

Osa pilte on tehtud telefoniga ega ava randade ilu, aga võin öelda, et avarust oli palju ja inimesi vähe. Turismi kõrgperiood ei olnud veel alganud.



Lähellä Nai Harnia on pienempi Yanuin ranta, hyvin viehättävä sekin. Molemmassa vesi on niin kirkasta, että myös snorklaajille löytyy mielenkiinnon kohteita.

Naabruses on väiksem rand, Yanui. See on samuti kaunis ja rahulik ning vesi on nii selge ja puhas, et snorklikasutajad tundsid kindlasti oma merevaadetest suurt mõnu.





Phuketin eteläisin piste Laem Prom Thep on paikka, jonne iltakuuden jälkeen kokoonnutaan ihailemaan auringonlaskua. Huikea näköala!

Randadest veidi lõuna pool saare tipus (Laem Prom Thep) on vaateplatvormid, kuhu õhtuti pärast kella kuut koguneb rahvas päikeseloojangut imetlema. Vaatepilt on oh kui maaliline.


Toinen rantakohteemme oli n. 50 kilometrin päässä ensimmäisestä - Nai Yang saaren pohjoisosassa. Se on hyvin pitkä ranta, joka jatkuu vielä lentokentän pohjoispuolelle. Kuvat ehkä kertovat siitä idyllistä, jota varten pimeän pohjoisen ihmiset säästävät rahaa ja istuvat yli kymmenen tuntia lentokoneissa...

Meie teine rannapuhkuse koht oli saare põhjaosas, päris lennujaama juures. Nai Yangi rand on väga-väga pikk, puhas ja ilus seegi ning meeldivalt rahulik. Pildid ehk räägivad enda eest, miks inimesed on nõus raha säästma ja tundide kaupa lennukis istuma...










Joillakin on kotinsa aina mukana.

Mõnel on kodu alati endaga kaasas.




Kaunista tilataidetta.

Kunstiteos liival.


Taiteilija itse on hyvin ujo.

Kunstnik ise on väga häbelik.


Nai Yangin ranta on muuten Phukettiin tulevien lentokoneiden laskeutumisreitillä. Laskeutumisrata on juuri pensaiden takana. Se houkuttelee tietenkin paikalle innokkaita valokuvaajia.


Nai Yangi rand on päris lennuvälja kõrval. Sealt põõsaste tagant algab maandumisrada. Fotograafidele on see põnev pildistamisobjekt, oli näha, et mõned passivad tundide kaupa heade kaadrite ootuses.



Paljon muutakin tehtiin ja nähtiin. Siitä kohta lisää.

Tegime ja nägime palju muudki. Kirjutan varsti sellestki.