sunnuntai 21. elokuuta 2016

Siri



Joskus ensin löytyy malli ja sen jälkeen hankitaan langat, joskus järjestys on toisinpäin.
Sen takin tarina alkoi langasta. Lankamaailmassa kiinnitin huomion ensin kauneisiin väreihin ja sitten huomasin senkin, että kyseessä on paljon kehuttu nokkoslanka.
Olin varma, että joku päivä tulee se oikea mallikin vastaan. Odotin rauhassa ja kun näin Sirin, tiesin heti, että se on oikea valinta. Itse asiassa ohje on hiukan paksummalle langalle ja otin pienen riskin, kun neuloin M-koon mukaan. Takki olisi voinut olla myös vähän leveämpi, mutta pituus on se, mitä odotin.
En tiedä, kuinka toimiva nokkoslanka on sukissa, mutta takkia oli erittäin miellyttävä neuloa ja   uusi projektikin on mielessä.

Mõnikord algab kõik mustrist ja seejärel ostetakse lõngad ja vahel on järjekord vastupidine.
Selle kampsuni lugu algas lõngast. Kõigepealt jäid mulle lõngapoes silma huvitavad värvitoonid ja siis märkasin, et tegemist on paljukiidetud nõgeselõngaga.
Olin kindel, et ühel päeval tuleb ka õige muster vastu ja jäin rahulikult ootama. Nii läkski: kui nägin Sirit, olin kindel, et tema see on. Tegelikult on õpetus veidi peenemale lõngale ja võtsin väikse riski, kui kudusin M-suuruse järgi. Eks ta võikski olla tsipa laiem, aga pikkus on küll see, mida tahtsin.
Ei tea, kui hästi nõgeselõng sokkide kudumiseks sobib, aga kampsunit oli küll mõnus kududa. Lausa niipalju, et mul mõlgub juba järgmine projekt meele peal.



Toivottavasti kaunis kuvio näkyy kuvissa.
Takki neulotaan ylhäältä alaspäin ja ohje on looginen ja selkeä.
Omasta puolestani lisäsin tummankeltaiset raidat ja joustimet alareunassa ja hihansuissa ovat vaihtelun vuoksi erilaiset mitä ohjeessa. Nii, ja kauluksessa myöskin.
Kamera huijaa välillä väreissä, sellainen isomman kuvan siniharmaa/tuhkanharmaa  tämä on.

Loodetavasti on ilus muster piltidel näha.
Kampsun on kootud ülevalt alla. Õpetus oli selge ja loogiline. Lisasin omalt poolt tumekollased triibud ja kõik servad on ka vahelduse mõttes oma leiutus.
Fotokas valetab vahel värvide osas, aga selle suuremal pildil on õigem, sihuke sinakashall/tuhkhall toon.


Malli/Muster: Siri by Linnéa Öhman

Lanka/Lõng: Onion Knit. Nettle Sock Yarn (70% wool 30% nettle fibers)

Puikot/Vardad: 3,0           Menekki/Kulus: 295 gr


tiistai 16. elokuuta 2016

Nukkeblogi/Nukublogi


Sateisten päivien innoittamana perustin blogin nukkekotiharrastukselleni. Suunnitelmissa on sellainen  ollut jo pari vuotta.
Rakastan pientä näpertelyä ja ihailen taitavia tekijöitä, vaikka olenkin niissä piireissä täysin amatööri.

Vihmased ilmad on andnud tõuke oma nukublogi loomisele. Olen harrastanud palju aastaid 1:12 mõõdus miniatuuride tegemist ja juba paar aastat mõlgutanud mõtteid oma blogist.
Selles valdkonnas on fantastilisi tegijaid, kellega võrreldes olen muidugi amatöör. 
Väikeste asjade meisterdamine on mõnus!





Jos siis kiinnostaa, blogi on tässä:

https://wilhelmjalily.blogspot.fi/

Kahden nukketalon tarinoita ja paljon muutakin.
Tervetuloa lapsenmieliset!

Kui kedagi huvitab, siis blogi leiab siit:

https://wilhelmjalily.blogspot.fi/

See on kahe nukumaja lugu ja palju muudki. 
Tere tulemast, lapsemeelsed!

P.S. Armsad Eesti lugejad: kui teate inimesi, kel on samasugune hobi, andke kuulda. Paljudes maades on see harrastus väga populaarne, aga kuivõrd Eestis?


tiistai 9. elokuuta 2016

Retkellä/Retkel


Uusin neuleeni ei ole vielä esittelykunnossa, loppukiri on kylläkin aika lähellä.

Sen sijaan on kulutettu aikaa kestitsemällä virolaisia vieraita. Juuri näinä päivinä sääkin suosi ja saimme mm. hienon retkikokemuksen vierailemalla Ranuan eläinpuistossa.
Edellisestä käynnistäni on vuosia ja paikka on kyllä sellainen, että jos olisi vähän lähempänä, asukkeja voisi käydä tervehtimässä paljon useammin.

Mu uus kampsun ei ole veel näitamisvalmis, aga õnneks peagi lõpusirgel.

Aeg on kulunud hoopis Eesti külaliste seltsis. Ilmad olid just nendel päevadel soodsad ja nii tegime toreda päevaretke Ranua loomaparki. See on üks põnev koht Põhja-Soomes, kus asuvad Arktikas ja Põhjas elutsevad loomad-linnud. Territoorium on suur ja metsa sees, nii et neil on õhku hingamiseks ja maad ringi jooksmiseks.
Olen käinud seal viimati  aastaid tagasi ja koht on selline, et kui elaksin lähemal, käiksin neid palju sagedamini tervitamas.






Eikö olekin tyytyväistä porukkaa!

Kas polegi rahulolevad tüübid!



Tuskin kukaan sattuu näkemään ahmaa luonnossa. Harvoin on myös mahdollisuus seurata ahmanpentujen väsymätöntä leikkiä.

Ahmi kohtamine looduses on haruldus. Ka ahmipoegade väsimatut mängu on harva võimalus jälgida.





Tässä on itsetietoista väkeä: katsomme sinua ylhäältä päin! Vielä kun saisi verkot pois.

Siin on tähtsa ilmega seltskond: vaatame sulle ülevalt alla! Kui saaks ainult selle võrgu ära.




sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hienostuneita neuleita/Peened kudumid


Blogini viettää edelleen hiljaiseloa ja edelleen  aikani kuluu äidistä huolehtien.
En voi kuitenkaan olla hehkuttamatta uudesta neulekirjasta, joka juuri tupsahti postiluukusta. Neulekirjojen kanssa tahtoo olla näin, että ensin on kova innostus, sitten neulot siitä yhden mallin jos sitäkin ja koko kirja painuu unohduksiin. Aika hintavaksi tuo malli tulee.
Olen viime aikoina pystynyt hillitsemään intoani, mutta kun näin jossain kuvia tästä kirjasta, hurahdin heti. Jopa niin, etten tehnyt edes hintavertailua.

Blogi kipub endiselt olema puhkusel, veedan palju aega ema eest hoolitsedes.
Avasin nüüd hetkeks arvuti, et kiita uut raamatut, mis hiljuti mu postkasti libises.
Kudumisraamatutega kipub olema sedapsi, et ostad ta suurte plaanidega, siis teed sealt ühe asja kui sedagi ja seejärel vajub ta unustuste hõlma. Riiul muudkui täitub ja täitub ja tegelikult oled ostnud selle ühe mustri kõva hinnaga.
Olen suutnud end viimasel ajal kenasti tagasi hoida, aga kui nägin kusagil pilte sellest raamatust, andsin alla. Olin nii vaimustuses, et ei tulnud meelde  isegi hinnavõrdlust teha.






Jos teitä inspiroivat naiselliset hienostuneet pitsi- ja palmikkoneuleet, niin kirja on juuri sitä. Ainakin ne kolme mallia ovat  "haluan tehdä"-listallani, muuten top-down neuleita kaikki.
Ostospaikka minulla oli Book Depository.

Niisiis kui olete huvitatud naiselikult peentest kudumitest, soovitan seda raamatut soojalt. Igatahes need kolm mudelit on minu "tahan kududa"-nimekirjas. Kõik on muideks top-down kampsunid. Mina hankisin raamatu Book Depository kaudu.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Brioche


Ensimmäinen brioche-kaulaliinani on valmis.
Siinä on paljon pieniä ja isompiakin virheitä, mutta onneksi kuvio antaa paljon anteeksi.
On se kyllä mielenkiintoinen neulomistapa ja todennäköisesti tulen tekemään tällä tekniikalla vielä jotain.
Jos joku teistä omistaa Designer Knitting-lehtiä, niin Nancy Marchantin hyviä ohjeita on ainakin niissä: Winter 2010/11, Early Winter 2014. Sieltä minäkin omani otin.

Lõpuks on mu esimene brioche-sall valmis.
See on täis väikesi ja suuremaidki veakesi, aga õnneks peidab muster üsna palju.
Tehnika on igal juhul väga huvitav ja arvan, et see ei jää mu viimaseks tööks.
Kui teil satub olema ajakirju Designer Knitting, siis Nancy Marchanti häid briochetehnika õpetusi leidub vähemalt nendes: Winter 2010/11 ja Early Winter 2014. Mina võtsin oma ka sealt.



Lanka on kauniin kiiltävää ja pehmeää, mutta ehkä turhan ohutta tällaiseen huiviin.
Aioin tehdä  siitä oikeastaan pitemmän ja langastakin jäi puolet käyttämättä, mutta mitäs teet kun kärsivällisyys loppuu. Vähän harmittaa, nyt se on sellainen just ja just kaulaliina.

Lõng on mõnusalt läikiv ja pehme, aga peenikesevõitu sellise salli jaoks. Pikkust oleks võinud kududa  rohkem, lõngagi jäi palju alles, aga mis teha, kannatus sai otsa. Olgu ta siis selline peaaegu pikk sall.

Malli/Muster: Champagne Bubbles Brioche Lace Scarf  by Nancy Marchant, Designer Knitting Early Winter 2014

Lanka/Lõngad: Malabrigo Baby Silkpaca Lace (70% baby alpaca 30% silk)

Puikot/Vardad: 3,0

Menekki/Kulus: 54 gr

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Yötön yö/Öötu öö


En yleensä välitä sen kummemmin juhannuksesta, se on päivä muiden joukossa. Tänä vuonna kuitenkin muutama hyvä ystäväkin viettää viikonloppua kaupungissa ja näin kokoonnuttiin eilen meidän pihalla.

Jaanipäev ei ole minu jaoks mingi eriline sündmus. Teen sageli sel ajal tavalisi koduseid töid. Seekord aga selgus, et mõned meie eestlastest peretuttavad polegi veel linnast jalga lasknud ja nii me otsustasime meie õuel kokku saada.




Sää hellii kerrankin meitä pohjoisen asukkaita, jopa sääsket olivat hävinneet jonnekin.
Kuuntelimme nuoruudenaikamme musiikkia ja muistelimme ensimmäisiä tansseja kylän seuratalolla, Voi sitä nostalgiaa! Ruoka maistui ja lauluakin yritettiin.

Juhlan kunniaksi mieheni viritteli maailman pienimmän kokon.

Ilm oli kordki meile, põhjamaalastele, lausa võrratu. Isegi sääsed olid peitu pugenud. Kuulasime oma noorusaja muusikat(teadagi keda: Ivo Linna, Jaak Joala ja Tõnis Mägi, noh Urmas Alenderit ikka ka) ja meenutasime esimesi tantsupidusid küla rahvamajas. Oh seda nostalgiat! Toit maitses ja lauluhäältki sai proovitud.

Pühade puhul süütas mu mees maailma väikseima lõkke.




Toimii!

Toimis!

Kokosta oli iloa vain pari sekuntia, mutta ei hätää. Oululaisten iloksi oli pystytetty kunnon kokko mahtavissa maisemissa ja sen ympärilläkin tunnelma oli huipussa.

Kuna rõõmu oli sellest vaid paar sekundit, võtsime rattad alla ja sõitsime natuke suuremat vaatama. Linna lõkketuli oli püstitatud mere äärde, imetlejaid oli palju ja meeleolu kõrgel.



Rakastan pohjoisen yöttömiä öitä! Olen niin valoriippuvainen, että voisin asettua lokakuussa talviunille ja herätä maaliskuussa. Valo lataa mun energiapatterit.

Kaksi viimeistä kuvaa on otettu samaan aikaan. Nautin!

Valged ööd - neid ma naudin siin Põhjamaal kogu südamest! Olen valgusesõltlane ja võiksin oktoobrist märtsini magada talveund. Valgus laadib mu energiapatareid.

Kaks viimast pilti on tehtud samal ajal. Nii võiks jätkuda!



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Pieni peitto/Väike tekk


Muiden käsitöiden rinnalla on hyvä kuljettaa jotain ikuisuusprojektia ja usein sellaiseksi muodostuu virkattu peitto. Samalla pääsee eroon jämälangoista ja langanpätkistä.
Minulla oli iso kerä valkoista puuvillalankaa ja vielä isompi määrä farkkusinistä. Kuvittelin tekeväni niistä ainakin 70 palan peiton. Kävi kuitenkin näin, että valkoista ei ollutkaan niin hurjasti kuin kuvittelin ja koska olin ostanut sen kirpparilta, ihan samanlaista en uskonut mistään löytäväni.

Väiksemate käsitööde kõrval jookseb sageli üks suurem ja aeglasem projekt ja tihtipeale on selleks lappidest heegeldatud tekk. Samas on see suurepärane võimalus vähendada lõngavarusid ja rahustada endas pesitsevat lõngahamstrit.
Mul oli suur kera valget puuvillast lõnga ja veel suurem kogus teksasinist lõnga. Plaanis oli heegeldada vähemalt 70 ruudust koosnev tekk. Juhtus aga nii, et valget polnudki  nii palju nagu lootsin ja kuna see oli leitud teise ringi poest, polnud samasugust kuskilt võtta. Servades kasutasingi teistsugust valget, aga siin vahet ei märka.



Näin siis syntyi pieni peitto, 49 palaa ja kokoa 85 x 85 cm. Onneksi on riittävän iso vauvanpeitoksi, vaikka saajaa ei olekaan tiedossa. Oli kiva virkkausprojekti ja aikaa meni 10 kuukautta.
Mallin löysin Moda-lehdesta 4/2008 pienine muokkauksineen.


Suure teki asemel sündis väike tekk, 49 ruutu ja mõõdud 85 x 85 cm. Õnneks  on see täitsa piisav suurus beebitekiks, kuigi ühtki tulevat beebit silmapiiril veel ei ole. Heegeldada oli mõnus ja aega kulus 10 kuud.
Mustri leidsin ajakirjast Moda 4/2008, väikeste muudatustega.



Aloitin saman tien seuraavan. Tällä kertaa väreissä ei pihistellä, lankojenkaan ei pitäisi loppua kesken, mutta tuleeko siitä kaunotar tai hirviö, on todellinen arvoitus. Katsotaan vuoden päästä. Tai kahden.

Võtsin kohe järgmise projekti käsile. Seekord värvidega kokku ei hoia ja lõnga peaks ka piisama, aga kas sellest tuleb kaunitar või koletis, selgub alles aasta pärast. Või kahe pärast.



torstai 16. kesäkuuta 2016

Pyöreä kuin sitrus/Ümar nagu tsitrus




Pieni virkkaustyö, yksinkertainen istuintyyny matalalle korituolille.
Yksi isompikin virkkaus on valmistunut, en vaan ole ehtinyt vielä kuvata.

Oikeastaan halusin arkistoida blogiin kuvia toisesta oranssista ilonaiheesta. Miten ihminen voikin iloita niin pienestä asiasta!

Üks lihtne heegeldatud padi, madalale korvtaburetile.
Suurem heegeldusprojekt on ka valmis, aga pole jõudnud veel pildistada.

Tegelikult tahtsin jätta blogisse mälestuseks ühe teise oranži saavutuse. Vahel pakuvad pisiasjad nii suurt rõõmu!


Olisiko siitä pari vuotta, kun ostimme marketista sitruspuun. Sellainen se oli kaikessaan upeudessaan! Hinta oli muistaakseni vain 8 euron paikkeilla ja se vaikutti ostopäätökseen: ei ole paljon menetettävää, kun  kasvi  tuskin menestyy pitkään.

Sellaisenaan se riemastutti meitä muutaman kuukauden. Kirpeät hedelmät ovat syötäviä ja napsin niitä pikkuhilja pois ja käytin ruuassa kuin sitruunamehua.

Sellest on vast paar aastat, kui ostsime marketist tsitruspuu. Nii uhke nägi ta tookord välja! Hind oli vist 8 euro ringis ja mõtlesin, et pole väga suur kaotus, kui taim peakski varsti otsad andma.

Selline välimus püsis tal mitu kuud. Vahel naksasin mõne vilja küljest, need on nimelt söödavad. Hapud küll, aga sidrunimahla asemel võib julgelt kasutada.


Ja sitten kävikin näin! Kukissa on muuten taivaallinen tuoksu.

Ja siis juhtuski nii! Õied on muideks lummava lõhnaga.





Seurasin sen kehittymistä onnellisena kuin pikkulapsi uutta lelua. Kaikkia pallukoita se ei jaksanut ruokkia, siitä huolimatta annan sille kunnon kehut.

Jälgisin puukese kasvamist õnnelikuna nagu laps uut mänguasja imetledes. Ega ta kõiki pallikesi ei jaksanud suureks kasvatada, neid leidus ikka aeg-ajalt vaiba pealt. Sellegipoolest ütlen talle suured kiitused.


Tällä hetkellä sitrus on hyvinvoivana kuistilla. Siinä on myös pari uutta kukkaa ja se tässä kasvissa on viehättävää, että se kasvattaa yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä.
En ole selvittänyt, miten sitä oikeaoppisesti hoidetaan. Vettä annan riittävästi ja kahviporoja sirottelen aina joskus mausteeksi. Ja tietenkin jutella sille pitää!

Praegu olen tõstnud ta verandale, paistab  end hästi tundvat. Lehtede vahele on ilmunud ka paar uut õit. See on selle taime puhul nii kena, et samaaegselt on nii õisi kui vilju.
Ega ma polegi uurinud, kuidas tema eest peaks hoolitsema. Juua annan piisavalt ja vahel riputan mulla peale magustoiduks kohvipuru. Ja lausun talle muidugi meelitusi!