lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pyöreitä muotoja/Ümmargused



Tupsuja on ollut niin mukava tehdä, että värkkäsin niitä lisää, varsinkin kun sopivat oikein hyvin tähän ajankohtaan.

Tutikesi on olnud nii lihtne teha, et meisterdasin mõned juurde - sobivad pühadekaunistuseks.








Sisällä on lämmintä ja aurinkoista. Ulkona on aurinkoista ja valtavasti lunta.
Hortensia on talvehtinut hyvin ja kurkistaa ikkunasta ulos. Turha toivo - et pääse vielä tuulettumaan!

Toas on soe ja päikseline. Õues on päikseline ja meeletult lund.
Hortensia on kenasti talve üle elanud ja piilub aknast välja. Ära looda, et pääsed niipea õueõhku nuusutama!






Virolaisen tavan mukaan kananmunat joko keitetään väriliemessä tai maalataan tai koristellaan keittämisen jälkeen. Sunnuntaina sitten syödään niitä yhdessä, lyödään yhteen ja katsotaan, kenen kananmuna on vahvin. Munien puhaltamista ja  kuorien maalamista koristeeksi käytetään mielestäni paljon  vähemmän, ainakin sillä alueella, missä itse olen kasvanut.
Turkoosinväriset munat ovat muovia.

Värvisin eesti kombekohaselt veidi mune, seekord toiduvärviga. Siin Põhja-Soomes pole see komme kuigi tuntud. Munade kaunistamisel puhutakse koored enne tühjaks ja seejärel värvitakse või kaunistatakse muud moodi. Munadekoksimist ei tunta minu tutvusringkonnas üldse.
Türkiismunad on plastmassist. Vana armas nõukaaegne linik on igal aastal korra laual.



sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pom Pom




Hiljattain tuli tehtyä heräteostos. Nappikaupan kassalla ostoksia maksaessani huomasin tiskillä tälläisen tupsuntekolaitteen, jossa on mukana neljä erikokoista kehikkoa.
Nyt siis tehdään television ääressä tupsuja ja tosi kätevä tämä laite onkin, parissa illassa askartelin niitä yli 50 kappaletta - istuinalustaa varten.

Olin hiljuti nööbipoe kassal ostude eest maksmas ja nägin letil sellist tuttide valmistamise komplekti. Ostsin pikemalt mõtlemata ära ja lasin tutitehase käiku - kui teeks õige toolipealse. 
Komplektis on neli eri suurusega vormi ja kasutamine lihtne ja kiire. Üle viiekümne tuti meisterdamiseks kulus kaks õhtut teleka ees ja ilmselt oleks ka ühe õhtu jooksul selle koguse valmis saanud.



Tupsujen kiinnittämiseen voi olla oikeaoppisempikin tapa, minä sitoin ne liukuesteverkkoon ja vahvistin vielä vaahtomuovilla.

Ma küll ei tea, kas nende kinnitamiseks on mingi parem süsteem, mina sidusin tutid vaiba-alusvõrgu külge ja õmblesin suurte pistetega veel vahtkummaluse tugevduseks.


Tässä kuvassa on kaverina muutama vuosi sitten neulottu puffityyny.

Sellel pildil on ka üks teine, mõned aastad tagasi kootud nn. puffpadi.(http://ingiknits.blogspot.fi/2013/05/puffeja.html)


Ja tässä yksi yhtä karvainen kaveri.

Üks sama pehme ja karvane sõber tuli ka pildile.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Papagena scarf



Aloitin tämän kivannäköisen huivin neulomisen joulukuussa. Kun alkukommellusten jälkeen tekniikka oli hallussa, tuli kyllästymisen vaihe ja huivi jäi odottamaan uutta innostusta. Helmikuussa mulla oli edessä muutaman tunnin junamatka ja keskeneräinen työ tuli mukaan. Kävikin sitten niin, etten pystynyt enää mitenkään muistamaan, miten ne mulle täysin oudot reunanirkot tehdään.

Muistan, että ohje oli siinä kohdassa mielestäni sekava ja jouduinkin aluksi katselemaan youtube videoita niistä stacked decrease-nirkosta. Omat merkintäni kyseisestä kohdasta olivat niin epämääräiset, ettei auttanut muu, kun kääntyä taas youtuben puoleen. Mutta kun juna puksuttaa jossain Keski-Pohjanmaan metsien keskellä, on puhelimen kenttä niin heikko, ettei se mitään videota pysty avaamaan. Tuhlasin kaksi tuntia siihen, että sain ohjeet auki ja ymmärrettyä ja pystyin jatkamaan huivia! Se on pitkä aika neulojalle - kuinka paljon olisin  siinä ajassa ehtinyt neuloa!

Võtsin selle rätiku kudumise ette kunagi detsembris. Algus tundus keerulisena, aga kui lõpuks sain tehnika selgeks ja töö hakkas sujuma, tuli tüdimus - muster ju kordub kogu aeg. Panin töö kõrvale ja tegelesin muude asjadega.

Veebruaris oli tulemas mõnetunnine rongisõit ja see on teadagi parim võimalus kudumisega aega kulutada. Võtsin rätiku rõõmsalt kaasa, aga peagi selgus, et olin täiesti ära unustanud, kuidas neid servades jooksvaid sakke (stacked decrease) tehakse. Juba alguses tundus see koht õpetuses  segasevõitu ja pidin selguse saamiseks asja youtubest järgi vaatama. Omad märkmed nende sakikeste kohta olid nii ebatäpsed, et pidin jälle youtube poole pöörduma. Aga kui rong loksub kusagil Kesk-Põhjamaa metsade vahel, siis pole telefonis levi ollagi, vähemalt mitte nii palju, et video lahti saaks. 
Nii ma siis kulutasin pusserdades, harutades ja kirudes tervelt kaks tundi, enne kui targaks sain! Kaks mõttetult raisatud tundi on ju kudujale katastroof!



Lankavalinnan kohdalla oli pientä epäilyä, malli nimittäin sopii ehkä parhaiten liukuvärjätylle langalle. Olin neulonut tästä pehmeästä silkkisekoitelangasta joskus neuletakin enkä keksinyt jäännöslangalle, jota oli kuitenkin yli 100 grammaa, mitään muuta tarkoitusta. Tulos on kuitenkin mielestäni hauska ja kuvio tulee sellaisenakin selkeästi esiin.


Lõngavaliku suhtes oli algul ebakindel, sest sellele mustrile sobib ilmselt paremini sujuvate üleminekutega lõng. Ma olen kunagi kudunud  sellest pehmest lõngast  kampsuni ja paar vihti ehk siis just rätiku jagu oli lõnga järel. Midagi muud ka ei mõelnud välja, aga tulemus on minu meelest täitsa lahe ja muster paistab ka piisavalt hästi välja.


Tässä ne molemmat yhdessä.
Ohje on muuten ilmaisohje!

Siin on need kaks kudumit koos.
Õpetus on muideks tasuta!

Malli/Muster: Papagena Scarf by Knitting and so on (rav)

Lanka/Lõng: Manos del Uruguay Silk Blend Fino, colour 9999 (30 % silk 70 % wool)

Puikot/Vardad: 3,5

Menekki/Kulus: 106 gr

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Misty Harbor Cardigan




Kuten minulle usein käy, tälläkin kertaa ensin oli lanka ja sitten vasta ohje.
Huomasin nimittäin kerran, että eräs ulkomainen nettikauppa myy loppulankoja pois ja kiirehdin ostamaan. Värivalikoima ei ollut suuri, mutta minun väri oli vielä myymättä. Lanka on muuten käsinvärjättyä Donegal Tweediä, jonka olemassaolosta olin tietonen, mutten koskaan kokeillut.

Ohjeen löytämisessä meni muutama kuukausi. En muistanut, että välillä voisi selailla Dropsin sivuja, onhan siellä huikea valikoima kaikenlaista. Tästä mallista ei ole kovin montaa Ravelry merkintää, mutta ne vähäisetkin antoivat osviittaa, millainen neuleesta voisi tulla.
Ohjeen selostus oli ihan ok. Joitakin kohtia piti lukea useamman kerran enkä ole varma ymmärsinkö kaiken oikein. Neulomistapa oli esitetty minulle hieman kummallisella tavalla, yläosa ylhäältä alas kainaloihin asti ja sen jälkeen taka-ja etukappaleet erikseen. Ilmeisesti siksi, että takkiin kuuluivat myös halkiot. Minä jätin ne pois ja neuloin yhtenä kappaleena alas asti.

Nagu minuga tavaliselt juhtub, ostsin ka seekord kõigepealt lõngad ja hakkasin alles siis õpetust otsima.
Nimelt märkasin kord, et ühes välismaises netipoes on lõngade lõpumüük ja kiirustasin ostma. Värve ja lõngu polnud enam palju, aga minu omad olid veel müümata. Lõng on muide käsitsivärvitud Donegal Tweed, nime poolest mulle tuttav, aga polnud kunagi enne proovinud.

Õpetuse otsimise peale läks mitu kuud. Ei tulnud meelde, et on ju olemas näiteks Dropsi mustrid igavesti suure ja kõikvõimaliku valikuga. Vaatasin Raveryst järgi, mida selle mustri kohta on öeldud. Ega palju midagi polnud, aga sain mingi ettekujutuse, milline kampsunist võiks tulla.
Õpetus oli pikk jutt, aga enam-vähem loogiline. Mõnda kohta lugesin küll mitu korda ja ega ma päris kindel pole, kas sain kõigest aru. Kudumisviis oli mulle võõras. Kampsun kootakse ülevalt alla kuni kaenlani, aga seejärel esi-ja tagatükid eraldi. Ilmselt seetõttu, et külgedel olid ette nähtud lõhikud. Mina neist ei hoolinud ja kudusin kõik ühes tükis alla välja.



Kauluksen korkeutta on jossain kritisoitu. Näin tapahtuu usein malleissa, joihin ei suunnitella edestä syvempää kaulaaukkoa. Minä hyväksyn sen tässä takissa juuri ja juuri.
Resoreita varten olisi pitänyt lisätä silmukoita, minä päinvastoin vähensin ja käytin niissä pienempää puikkokokoa.

Kaeluse kõrguse kohta on antud kriitikat. Selliseid mustreid näeb sageli, kus kaelus on eest ja tagant sama kõrge ja muidugi tõuseb siis esiosa liiga üles. Selle kampsuni kaelus on just piiri peal, võiks muidugi olla eest veidi sügavam.
Allääre soonikus kästi silmuseid lisada, mina tegin vastupidi, võtsin vähemaks ja vahetasin ka vardad peenemate vastu.



Eriväristen viskoosinyppyjen ansiosta langassa on kiva tweed-efekti ja tykkään, että siinä on juuri sinisiä farkunnvärisiä pilkkuja. Lankaa oli todella miellyttävä neuloa, vaikka tuntui ettei neule valmistu ikinä, sen verran ohutta  tämä lanka on - 100 gr =400 m. Ohuempaa neuletta pystyy pitämään kesälläkin, se oli tässäkin tapauksessa taka-ajatuksena.

Värvilised viskooslõnga täpikesed annavad kudumile tviidiefekti ja mulle meeldib, et hulgas on ka teksavärvi siniseid täppe. Lõng on meeldiv ja hea kududa, kuigi tundus, et töö edeneb jube aeglaselt, on ju lõng üsna peenike - 100 gr = 400 m. See-eest sain endale õhema kampsuni, mille võib ka suveõhtutel peale visata.

Malli/Muster: Misty Harbor Cardigan, Drops 171-23

Lanka/Lõng: Donegal Tweed, Pink Pop (85 % superwash merino 15 % Donegal nepp)
                     Hand dyed by Knitting in France

Puikot/Vardad: 3,0 ja 3,5

Menekki/Kulus: 265 gr