keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Välähdyksiä kesästä/Suvepildikesi

Olen sielultani kesäihminen, lämpö ja aurinko ovat rakkaita ystäviäni. Jopa kaukomaiden helteissä valitsen aina kadun aurinkoisen puolen. Rusketun jonkun verran, mutta koskaan en kärvenny punaiseksi.
Pohjois-Suomen epävarma kesä tekee minut levottomaksi. Tunnen jatkuvasti olevani väärässä paikassa (samaa tunnen tosiaan myös kaamoksen aikana). Onneksi on ollut mahdollisuuksia tehdä usean päivän kesätrippejä.

Olen läbi ja lõhki suveinimene. Sõbrustan soojuse ja päikesega. Valin isegi soojade maade lõõskavas kuumuses tänava päikselise poole. Päike annab mulle veidi pruunima kooriku, aga ei kõrveta kunagi.
Muutun Põhja-Soome suves elades rahutuks. Ebakindel suvi tekitab tunde, et olen alati vales kohas. (Nojah, sama tunne on mul talvekaamoses.)
Õnneks on aeg-ajalt võimalus teha  mitmepäevaseid suvetrippe.






Ensimmäinen pysähdyspaikka: Saarijärven kauniit maisemat, Keski-Suomi.

Esimene peatuskoht: Saarijärvi ilus ümbrus, Kesk-Soome.


Vastustamaton Titityy Jyväskylässä.

Vastupandamatu "Titityy" Jyväskyläs.


Tallinnan asukas.

Tallinnlane.


Rakkaani, Tartto ...

Tartu, mu arm ...


... unohtamatta Wernerin kahvilaa.

... Werneri kohvikut unustamata!

Toinen lankahamsterin magneetti: Liann Lõngad.

Teine lõngapood, millest ei saa mööda minna: Liann Lõngad.



Keski-Viron teillä.

Kesk-Eesti teedel.




Kaakkois-Viro, Vagulan järvi.

Kagu-Eestis, Vagula järve ääres.








Vihdoin perillä: kesäparatiisini Setunmaalla.

Lõpuks kohal oma suveparadiisis Setumaal.


Kivimunapesä.

Munakivid.




maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesätakki/Suvekampsun







Kaappeihin on kertynyt yksittäisiä ja puolikkaita huivilankoja. Niissä on monesti ihana koostumus: merinoa, silkkiä, puuvillaa. Takkikokoelmastani puuttui vielä pitkä ohut kesätakki ja näin siis päätin ottaa huivilangat käyttöön.
Varsinaista ohjetta ei ollut. Oikeastaan yritin seurata yhtä, mutta jouduin menemään pian omille teilleni. Sekä siitä että käsialastani johtuen kauluksesta tuli liian leveä ja syvä varsinkin selkäpuolella ja etureunastä venähtänyt. Monta kertaa aioin jättää asian kesken, mutta langat ja värit itse käskivät jatkamaan.

Kappidesse kipub aeg-ajalt kogunema üksikuid või poolikuid rätikulõngu, tihtipeale veel mõnusa koostisega: siidi, merinot, puuvilla. Olin mõnda aega pidanud plaani kududa üks pikk ja õhuke suvekampsun ja siia need lõngad nüüd ära kulusid.
Õpetust õieti polnud. Tegelikult proovisin ühe järgi alustada, aga valisin õige pea oma tee. Olin peagi probleemide ees: kaelus venis suureks ja seda eriti seljapoolt ja kinniseäär lainetas, kuna mu algussilmused on liiga lõdvad. Proovisin küll vormi hoida, aga rahule siiski ei jäänud. Mõtlesin mitu korda pooleli jättä, värvid ja lõngad ise käskisid siiski edasi minna.






Kaikkia raitoja neuloin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Oli muuten aika sotkuista hommaa, kun yhtä aikaa oli neulottava hihojakin. Sinistä lankaa oli eniten, siitä neuloin lopuksi muutaman rivin kaulusta, selättäen näin leveysongelman. Pysyin myös aikomuksessani käyttää vain kotoa löytyviä lankoja.
Reunasilmukoiden aaltoilun ratkaisin joustavalla nauhalla (ompelin käsin) ja neppareilla.
Tuli ihanantuntuinen takki ja ainakin vielä istuu kohtuullisen hyvin.

Kudusin igat triipu nii palju kui lõnga jätkus. Samal ajal kudusin ka varrukaid, nii et vahepeal oli käes üks suur susipusa. Sinist lõnga oli ainsana palju, sellega kudusin lõpuks mõne rea kaelusesse juurde ja lahendasin nõnda laiuseprobleemi. Ka see plaan pidas, et ühtki lõnga juurde ei ostnud.
Esiserva õmblesin käsitsi veniva trikoopaela ja nööpide rolli täidavad trukid. Tulemus sai üllatavalt mõnus, eks näe, kaua ta vormis püsib.



Takki on neulottu ylhäältä alas ja lankoina on  Hjertegarn Wool Silk, Dye For Yarn Tussah Silk, Holst Garn Goast ja  Schachenmayr Fine Wool. Käytin 4,0 puikkoja ja painoa tuli ei sen enempää kuin 174 gr.

Kampsun on kootud ülevalt alla nr 4,0 varrastega. Lõngad olid  Hjertegarn Wool Silk, Dye For Yarn Tussah Silk, Holst Garn Goast ja Schachenmayr Fine Wool. Kaalub õnneks kõigest 174 grammi.




On se kesä kyllä ihana aika! Kuistille mahtuu viileän sään neulenurkkaus.

Küll suvi on ilus aeg! Jahedamal hetkel mahub kudumisnurk enam-vähem verandale.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Saanko esitellä:Toila/Kas tunned maad...




Olin hiljattain käymässä Pohjois-Virossa Toila nimisessä pikkukaupungissa. Suomalaisille paikka saattaa olla tuttu hienosta kylpylästä, jossa minäkin vietin illan ja yön. En tosiaan ehtinyt hoitoihin, mutta tein pitkän kävelyn Orun puistossa, joka sijaitsee juuri kylpylän lähellä.
Minä olen kasvanut Etelä-Virossa ja vaikka välimatkat Virossa eivät ole pitkiä, lapsena tuntui, että pohjoisrannikko on jossain hyvin kaukana.
Olin seiskaluokalla, kun päiviä nähnyt neuvostoliittolaisella pikkubussilla teimme luokkaretken Pohjois-Viroon ja kävimme muun muassa tässä samaisessa puistossakin. Tuosta ajasta muistan vaan joitakin raunioita ja portaita. Olin todella yllättynyt nähdessäni puiston nyt kaikessa kauneudessaan.
Myöhäinen aika ei suosinut valokuvien ottamista, mutta laitan kuitenkin muutamia katsottavaksi.

Orun puisto on tunnettu siitä, että 1930-luvulla siinä sijaitsi upea linna, joka oli silloisen Viron presidentin Pätsin kesäasuntona, juuri niin kuin Kultaranta Naantalissa.

Mul oli hiljuti võimalus viibida üks õhtu ja öö Toila Spas. Saunad ja muud mõnusad protseduurid jäid seekord ajapuudusel proovimata, aga tegin pika jalutuskäigu Toila Oru pargis. Kui te pole käinud, siis soovitan soojalt, koht oli eriliselt võluv!

Tegelikult polnud see mul esimene kord Toilat külastada. Lõuna-Eestis kasvanuna on põhjarannik olnud üsna tundmatu piirkond, kuhu mõnikord suvel sai tehtud mõisatekülastusi. Toila Oru pargis aga olen käinud seitsmenda klassi klassiekskursioonil ja see oli väga-väga ammu. Mõned teist ehk mäletavad aegu, kus logiseva Paz-bussiga viidi koolilapsi  mõneks päevaks kodust kaugemale. Põhja-Eesti tundus meile tollal oh kui eksootilisena! Mäletan Oru pargist treppe ja mingeid varemeid ja seetõttu praegune ilu ja eelkõige korrastatus jättis sügava mulje.


Õhtune aeg ei soosinud pildistamist, aga panen siia siiski mõned fotod vaatamiseks.


Saksa sõdurite kalmistu - kui palju noori mehi, kui paljude perede traagika!

Saksan sotilaiden hautausmaa - kuinka paljon nuoria miehiä, kuinka paljon traagisia kohtaloita!





Muhklike ja kelmikate puude allee.

Kokonainen puistokäytävä veikeitä muhkuraisia puita.





Park ja loss on rajatud juba 19.saj. lõpul ja kingitud 1935.aastal president Pätsile suveresidentsiks. Kahjuks on hooned sõjas täielikult hävinud, aga park oma rikkalike puuliikidega laiutab 75 hektaril.

Puisto on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Linna tuhoutui kokonaan II maailmansodassa, mutta puistosta pidetään hyvää huolta. Alue on laaja, 75 hehtaaria ja pitää sisällään erittäin monipuolisen valikoiman kasveja ja puulajia.