perjantai 31. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen

...neuletakki on valmis.


Olen kerännyt Noro Silk Garden Lite-lankoja hartaasti 2-3 vuoden ajan. Niitä kun ei millään raaski ostaa koko satsia kerrallaan. Hämäystä tietenkin, ainakin ovat kaikki löytyneet alehinnoilla.

Kun kokoelmassani oli 8 kerää samanlaista ja 2 kerää sopivansävyistä lankaa, pääsin työn touhuun.
Alkusuunnitelmissa oli pitkä takki taskuineen. Taskuja varten olisin kuitenkin tarvinnut yhden lisäkerän ja nuukana ihmisenä  jätin ne pois.



Joistakin keristä (kumma kyllä, ei kaikista!) paljastui punasävyisiä osioita, jotka mielestäni antoivat turhan sekaavan vaikutelman tässä väripaletissa. Leikkasin ne pois, kai minä jonkun tarkoituksen niillekin keksin.


SELLE AASTA ESIMENE
...kampsun on valmis.
Olen juba 2-3 aastat kogunud andumusega Noro Silk Garden Lite lõngu. Neid  ei raatsi ju korraga kampsunijagu osta. Eks see üks enesepettus ole, aga olen vähemalt kõik leidnud allahindlusest.
Kui kollektsioonis oli 8 kera üht sorti ja 2 kera erinevat, aga ühtesobivat lõnga, oli aeg tööle asuda.
Plaanis oli teha pikk taskutega kampsun. Taskute jaoks oleksin siiski vajanud veel üht kera ja ihnuskoi nagu ma olen, jätsin taskud ära.
Mõnede kerade (tõepoolest, mitte kõikide!) sees oli ka punaseid värvitoone, mis minu arvates rikkusid ära värvide harmoonia. Lõikasin need välja, küll ma neilegi mingi otstarbe leian.



Takki sekä hihat on neulottu ylhäältä alas. Solmuja oli yllättävän paljon ja sävyjen kohdistaminen molemmassa hihassa oli välillä aikamoista temppuilua. Yläosa ja hihansuut ovat eri kuviota, muuten takki on sileää neuletta (+ joustin).
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, pituuskin riitti. Takki on lämmin ja  ihanantuntuinen päällä.

Mittarissa on tänäänkin - 20, mutta jospa nyt loppuisivat vilukissan valitukset!

Kudusin kampsuni ja varrukad ülevalt alla. Sõlmi oli üllatavalt palju ja sellega, et varrukate värvid asetuksid kohakuti oli päris mängimist. Ülaosa ja varrukaotsad on eri mustriga, muidu on kampsun parempidi-pahempidi koes (+ soonik).
Pikkuski on täitsa okei. Kampsun on väga ajakohaselt soe ja seljas mõnusalt pehme.

Tänagi näitab termomeeter miinus kahtkümmet, aga mina ütlen: näidaku pealegi!


Malli/Muster: oma

Lanka/Lõng: Noro Silk Garden Lite (45 % silk 45 % kid mohair 10% lamb's wool)
                   väri 2018 (8 kerää)
                         2051 (1 kerä)
                         2052 (1 kerä)

Puikot/Vardad: 4,0             Menekki/Kulus 460 gr


lauantai 25. tammikuuta 2014

Pitsikuvio lämmittää


Kauluri valmistui jo joulun paikkeilla. Helppoon pitsikuvioon ihastuin sen verran, että aion käyttää sitä jatkossakin, ehkä joskus puserossa tai takissa.

Tästä työstä jäävät mieleen ennen kaikkea neulomisolosuhteet: valoa, valoa! Kylven valossa!



Kaksinkerroin laitettuna se on aika tiukka, luulen, että venyy kuitenkin käytössä.



Malli: pitsikuvio virolaisesta kirjasta L. Lehimets "Pitsilised koekirjad" nro 197

Lanka: Novita Pikkusisko (75 % villa 25 % polyamidi)

Puikot: 3,0          Menekki 100 gr

PITSMUSTER SOOJENDAB
See kaelussall sai valmis enne jõule. Pitsmuster oli lihtne ja kaunis, tahaks kasutada seda kunagi sviitri või kampsuni juures. Mustri leidsin vanast tuttavast "Pitsilised koekirjad"- raamatust.
Selle kudumi juures jääb meelde ennekõike koht, kus kudusin: valgus, valgus! Kümblen valguses!

Laiust oleks võinud olla rohkem, kahekordselt kaela pannes istub ta üsna tihedalt, aga loodetavasti  venib pikapeale suuremaks.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

ELÄMYSMATKAILUA, OSA 3. KÄSILLÄ TEHTYÄ

Lämpimät Aasian maat eivät tunnetusti ole neuleharrastajien ostosparatiiseja. Korkeintaan jokunen nuhjunen akryylilankakerä saattaa sekatavarakaupan hyllyltä löytyä. Ajatellaan siis vaikka näinpäin, että ne maat ovat lankahamstereille oivallisia säästökohteita!:)

Sen sijan monenlaista muuta käsien taidetta on yllin-kyllin. Olen käynyt seitsemässä Aasian valtiossa ja jokaisessa on omat erikoisuutensa. Tämänkertaiselta Bali-Singapore reissulta jäivät mieleen ennen kaikkea Balin kiviveistokset. Niitä näkyi joka askeleella, riippumatta siitä, olitko maaseudulla tai kaupungissa, sisätiloissa tai jonkun kotipihalla. Niitä oli kaiken kokoisia, uudentuntuisia ja ajan patinoimia.
Verstaita, joissa patsaita valmistettiin ja myytiin, oli valtavasti. Veistoksia voi jopa rahtikuljetuksena lähettää Suomeen. Tosiaan, pahimmassa tapauksessa joudut ne itse hakemaan Hampurin satamasta.
Me tyydyimme valokuviin.





REISIELAMUSED, OSA 3. KÄSITSI TEHTUD
Teatavatel põhjustel pole soojad Aasia maad kudujate ostuparadiisid. Heal juhul võid leida marketiriiulilt mõne tolmunud akrüülilõngakera. Võib siis lausa tõdeda, et Aasia reis on lõngasõltlastele säästureis!:)

See-eest palju muud käsitsi tehtut on külluses. Olen käinud seitsmes Aasia riigis ja igaühel on oma eripära. Seekordsel Bali-Singapur reisilt jäid meelde ennekõike Bali kiviskulptuurid. Neid kohtas igal sammul, olid sa siis linnas või maal, siseruumides või kellegi koduõuel. Igas suuruses, värskelt valminuid ja ajahambast puretuid. Töökodasid, kus neid meisterdati ja müüdi, oli väga palju. Kuuldavasti võib neid lasta konteineriga saata Soome ja küllap Eestissegi. Tõsi, pahimal juhul pead ise Hamburgi sadamas järel käima.
Meie piirdusime fotodega.

Virkkuukoukkukin näyttää pysyvän naisilla hyppysissä. Turistikojuissa oli monenlaista myytävää ja eräs myyjäkin suostui kuvattavaksi.

Heegeldada naised oskavad. Turistidele pakuti mitmesugust ja üks müüjannagi nõustus pildile tulema.





Singapore on kulttuurien sulatusuuni. Siellä on kiinalainen kaupunginosa ja oma alue on intialaisilla ja muslimeilla. Minua kiinnostavat vaatteet, varsinkin upeanväriset intialaisten sarit.
Otin kuvia luvalla ja salaa.

Singapur on kultuuride sulam. Seal on hiinlaste linnaosa ja hindudel ja moslemitel on oma.
Mind huvitab rahvuslik riietus. Olen alati imetlenud india naiste värvikaid sarisid. Tegin pilte loaga ja loata.



Sain luvan kuvata intialaisessa juhlapukuliikkeessä. Tässä kauniissa asussa on käsityön jälki, hintakin sen muikainen, n. 3000 euroa. Miesten takin saisi tonnilla.

Indialaste peoriiete poes lubati teha pilte. Selles saris on käsitöö jälg. Hindki on vastav, umbes 3000 eurot. Meeste jaki saab kätte tuhandega.



Singapore ArtScience Museum'issa kävin mielenkiintoisessa valokuvanäyttelyssä. Muotiguru Karl Lagerfeldin valokuvissa poseeravat tunnetut ja vähemmän tunnetut ihmiset. Kaikille on yhteistä yksi rekvisiitta: Chanelin musta jakku.

Käisin huvitaval fotonäitusel Singapuri ArtScience Museum'is. Moelooja Karl Lagerfeldi fotodel poseerivad tuntud ja vähemtuntud inimesed. Kõiki fotosid ühendab üks rekvisiit: Chaneli must jakk.



"The Little Black Jacket. Chanel's classic revisited by Karl Lagerfeld and Carine Roitfeld"

Museorakennus itsekin on kuvauksellinen.

Muuseum ise on ka maaliline.


Tähän päätän matkakertomukseni. Toivottavasti elämä suo tulevaisuudessakin muun maailman makujen maistelua ja tuoksujen haistelua, levoton sielu kun olen.

Sellega lõpetan oma reisimuljed. Loodetavasti pakub elu edaspidigi võimalusi nuusutada maailma tuuli, rahutu hing nagu olen.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Akuuttiin tarpeeseen

Pakkanen on pysynyt visusti parissakympissä. Jo muutaman päivän. Väitettävästi muutosta ei ole vielä luvassa.
Hyvä puoli on se, että pääsee tuulettamaan (lue: käyttämään) villavaatteita. Huono puoli on, että minulla on kaksikin punasävyistä villahuivia, muttei yhtään samanväristä pipoa.
Ja sellainen ei käy.
Pipon neulominen on tiettävästi pikkujuttu. Ilta tai kaksi ja valmista on. Lankaakin sen verran  on aina. Palmikkomalli löytyy mallikirjasta saman tien. Helppoa.
Mutta ei olekaan.
Kun joustinreuna on valmis, ensimmäinen lankakerä on käytetty. Minulla on vielä yksi. Eikä kiinnosta eikä ole aikaa selvittää, saako sitä jostain lisää. Haluan niin kovasti kaksinkertaisen joustimen korvia lämmittämään.

Jatkan neulomista ja pohdiskelen vaihtoehtoja, mitä teen, kun lanka loppuu kesken. Tällä kertaa ei voi puhua neulomisen ilosta. Tiedättehän sen kalvavan tunteen: riittää - ei riitä?


No riitti nipin-napin. Puolta senttiäkään ei olisi saanut olla lyhyempi.
Huomenna testaan, pysyykö korvillani.



Ainakaan ei tarvitse pähkäillä, mihin langanjämät käyttäisin.

Malli: oma säätö
Kuvio mallikirjasta "The essential stitch collection"

Lanka: Drops You4 (55 % alpaca 40 % wool 5 % linen)

Puikot: 3,5         Menekki 100 gr

HÄDAVAJALIK
Termomeeter näitab miinus kahtkümmet kraadi. Juba mitu päeva. Kergendust pole lähipäevil lubatud.
Olukorra hea pool on see, et nüüd on suurepärane võimalus tuulutada (loe: kanda) kõikvõimalikke villaseid asju, halb on see, et minul on küll kaks sooja punasetoonilist villast rätikut, aga mitte ühtki sama värvi mütsi.
Ja see ei lähe.
Mütsikudumine on teadupärast imelihtne. Õhtu või paar ja valmis ta on. Nii palju satub ikka lõnga kodus olema. Muster leidub ka kiire lehitsemise järel mustriraamatust. Lihtne.
Aga võta näpust!
Kui servasoonik saab valmis, on üks lõngakera otsas. Minul on teine veel. Pole aega ega huvi hakata selgitama, kust lõnga juurde võiks saada. Kiire on, külm ju.
Tahan nii väga teha kahekordse serva kõrvade soojendamiseks.
Jätkan kudumist ja käin läbi erinevaid variante, mida teen, kui lõng otsa lõpeb. Seekord ei saa küll rääkida kudumisrõõmust. Vastupidi, teate küll selle ärritava tunde: piisab - ei piisa?
No piisas piiri pealt. Poolt sentimeetrit ka poleks saanud lühem olla.
Homme testin, kas püsib kõrvade peal.

Vähemalt pole vaja nuputada, mida lõngajääkidega teha.

tiistai 14. tammikuuta 2014

ELÄMYSMATKAILUA, OSA 2. RUOKA


Olemme matkoillamme käyttäneet aika ennakkoluulottomasti hyväksemme paikallista ruokakulttuuria. Ilmeisesti vatsamme bakteerikanta on sellainen, ettei ripulilääkkeitä eikä maitohappobakteereja ole tarvittu.
Monesti ostamme katukojuista naposteltavaa mukaan, syömme sivukatujen kuppiloissa ja pyydämme autokuskeja viemään meidät paikkaan, jossa he itsekin syövät.
Kerran, kun teimme näin Intiassa, kuppilan väki katsoi meitä pitkään epäilevästi, ihan kuin ajatellen, että kohta ne turistit tajuavat, minkä virheen ovat tehneet ja häipyvät pika-pika. Kun he lopulta ymmärsivät, että olemme tosissamme, alkoi aikamoinen tohina. Tarjoilijapojat riensivät hymyissä suin täyttämään toiveitamme, jostain löytyi ruokalista hintoineen ja palvelu pelasi kuin parhaassa ravintolassa. Ainoastaan peltimukissa tarjottua vettä en uskaltanut juoda. Jopa maksu perittiin tasan ruokalistan mukaan ja vaihtoraha palautettiin, mikä Intiassa ei olekaan aina tavallista. Lopuksi poistuimme kiitollisten kumarrusten saattelemana. Ruoka maistui tietenkin hyvälle.

REISIELAMUSED, OSA 2. TOIT
Oleme reisidel sageli ilma eelarvamusteta tarbinud kohalikku söögikultuuri. Ilmselt on meil nii karastatud nõukogudeaegsed kõhud, et kõhukinnisteid ja piimhappebaktereid pole vaja läinud. Ostame sageli toitu tänavalt ja sööme kitsastel kõrvaltänavatel kohalike inimeste söögikohtades. Vahel palume taksojuhil viia meid kohta, kus ta isegi sööks.
Korra Indias kui tegime nii, vaatasid söögikoha töötajad meid tükk aega umbusklikult nagu mõeldes, et küllap  need turistid kohe taipavad, kuhu on tulnud ja lasevad kiirelt jalga. Kui nad lõpuks uskusid, et meil on tõsi taga, algas kiire askeldamine. Ettekandjapoisid jooksid naeratuste saatel täitma meie soove, kusagilt leiti menüü, kus hinnadki kirjas ja teenindus sujus nagu parimas restoranis. Ainult plekktopsist pakutud vett ma ei julgenud juua.
Lõpuks võeti hindki täpselt menüü järgi ja vahetusraha anti õieti tagasi, Indias pole see nimelt päris tavaline. Kummarduste saatel jäeti meiega hüvasti ja toit maitses teadagi hästi.

 Balilla esitimme samanlaisen toiveen ja pysähdyimme kadun varteen pieneen kojun eteen, jota ei ruokapaikaksi olisi arvannut. Katoksen alla oli vain yksi matala pöytä, istuttiin lattialla. Ruokalistaa ei ollut, mutta tarjolla oli riisiä, kanaa, vihanneksia ja chilikastiketta. Näin kyllä kauempaa haarukaitakin, mutta kun kuskimme ehdotti, että söisimme maan tapaan sormin, niin sekin kävi. Tarvitseeko edes sanoa, että ruoka ei tuottanut nytkään pettymystä.
Harmi, kun en muistanut ottaa kuvia.

Balil olles esitasime samasuguse soovi ja peatusime tänava ääres väikese ehitise ees, mida söögikohaks küll poleks arvanud. Lahtise katuse all oli vaid üks madal laud ja istusime põrandal. Meile pakuti riisi, kana, aedvilju ja tsillikastet. Nägin küll kaugemal kahvleidki, aga kui autojuht soovitas, et sööksime maa kombe kohaselt sõrmedega, siis seegi sobis. Pole vist vaja öeldagi, et toit ei valmistanud pettumust.
Kahju, et ei tulnud meelde pilte teha.

Hedelmiä syömme aina paljon ja ostamme niitä hotellihuoneeseenkin iltapalaksi. Niin aidoista mauista ei voi kotimaassa nauttia.



Dragonfruit = lohikäärmehedelmä maistuu kiiville.

Ostame alati puuvilju kaasa hotellis söömiseks. Selliseid maitseid ju kodus ei leia.
Draakonivili maitseb nagu kiivi.

Jopa pahamaineista durian-hedelmää tuli maistettua Singaporessa.


                               Durian (kuva internetistä)

Durianista kirjoittaa Markus Lehtipuu Bali-kirjassaan näin: "Legendaarinen haiseva jättihedelmä on kaikin puolin hankala tapaus. Durian haisee pahalle ja makuun täytyy totutella, mutta lopulta siihen tulee lähes riippuvuussuhde. Maku on hienostuneen elegantti, jos pahalle haisevaa mössöä uskaltaa maistaa. Monet hotellit ympäri Kaakkois-Aasiaa kieltävät durianin tuomisen hotellin tiloihin."
Vielä ankarampi on Wikipedian mukaan kuuluisa keittiömestari Anthony Bourdain:" Se haisee siltä kuin olisi haudannut jonkun, joka pitelee kokonaista stiltonjuustoa sylissään, ja kaivanut hänet esiin pari viikkoa myöhemmin."
Höh-höh.
Duriania kutsutaan Singaporessa hedelmien kuninkaaksi. Sen kieltokylttejä näkyi tosiaan sekä hotelleissa että metrossa. Herkkua se ilmeisesti paikallisille oli, koska juuri jouluaattona hotellikatumme täyttyi durian-myyjien tiskeistä ja kaupungin yllä leijui erikoinen lemu.
Kaikista varoituksista huolimatta hedelmä pieneenä annoksena oli ihan maistelukelpoinen, mutta makua on erittäin vaikea kuvailla: ei makea eikä hapan, ei voimakas eikä mieto. Imelä ja outo kylläkin.

Maitsesime ka kurikuulsat durianit.
Markus Lehtipuu kirjutab "Bali"-reisiraamatus sellest umbes nõnda: "See legendaarne puuvili haiseb pahasti ja maitsega peab harjuma, aga lõpuks võib sellest jääda lausa sõltuvusse. Maitse on peen ja elegantne, kui seda ebameeldivalt haisvat püdelat massi julged üldse maitsta. Paljud Kagu-Aasia hotellid keelavad duriani hotelli ruumidesse toomise".

Wikipedia väidab, et kuulus meisterkokk Anthony Bourdain olevat kirjeldanud durianit nõnda: " Se haiseb nagu keegi, kes on maha maetud stiltonjuustu kera süles, ja kahe nädala pärast välja kaevatud".
Nojah.
Durianit kutsutakse Singapuris puuviljade kuningaks. Keelusilte nägime nii hotellides kui metroos. Hõrgutis ta ilmselt on, näiteks jõuluõhtul täitusid meie hotellitänava kõnniteed durianilettidega ja linna kohal hõljus kummaline lehk.
Kõigist kommentaaridest hoolimata durianit võib väikeses koguses julgelt maitsta. Maitset ennast on raske kirjeldada: ei magus ega hapu, ei tugeva ega nõrga maitsega. Imelik ta küll on. 

Ruokakokemuksia tältä reissulta:



Indonesialaista.


Kiinalaista.


Korealaista.



Intialaista, lempiruokaani. Mangomehua tai mangolassia en voi vastustaa koskaan.


Siitä ei näköala parane. Bali, Batur-tulivuori.

Lopuksi vielä kuvia uudenvuodenaaton buffetillallisesta: pitää sitä joskus mässäilläkin!



Mõned pildid eri maade toitudest.

Lõpuks paar fotot vana-aastaõhtu pidulikust õhtusöögist hotellis: mõnikord võib ju priisatagi!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Yhteenveto 2013

Sattuneista syistä olen vuoden 2013 katsauksen kanssa myöhässä.
Kolme viikkoa vierähti maailmalla ja vasta nyt alan tajuamaan, minkäänlaista arki täällä kotona on.

Tapani mukaan teen yhteenvedon vain isommista töistä eli takeista ja puseroista.
Niitä valmistui viime vuonna 9, yksi tyttärelle ja 8 itselleni.

Isotöisin ja eniten kärsivällisyyttä vaatinut oli tämä:


Ja sitten ne muut:





En ole aikaisemmin laskenut langankulutusta tai -ostoksia enkä siis tiedä, minkäänlainen lankahamsteri olen: himohamstraaja tai sellainen maltillinen.
Viime vuonna päätin pitää kirjaa niistäkin ja nyt tiedän, että ostin lankaa 7200 gr (olisinko näin keskivertohamsteri?) ja kulutin 6650 gr, kiitos Afrikan peiton, joka painoi kokonaiset 1300 gr.

Vuoden 2014 neule on jo puikoilla, kuinkas muuten!


Antoisaa neulevuotta kaikille!

KOKKUVÕTE 2013
Teatud põhjustel olen oma kokkuvõttega hiljaks jäänud. Rändasin kolm nädalat mööda maailma ringi ja alles nüüd hakkan tajuma, et argipäev on alganud.
Nagu varemgi, toon välja vaid suuremate tööde pildid. Kampsuneid ja sviitreid sündis eelmisel aastal 9, neist üks tütrele ja kõik ülejäänud mulle endale. 
Esimesel fotol on kõige aeganõudvam ja nojah, kannatustki nõudev kampsun. Ülejäänud olid selle kõrval kukepea!
Ma ei ole kunagi varem pidanud arvet lõngakulutuse või -ostude üle, aga nüüd olen needki numbrid üles kirjutanud. Tulemus on selline, et ostsin lõnga 2013.aastal 7200 gr ja kulutasin 6650 gr. Kõige rohkem kaalus Aafrika tekk: 1300 gr. Ilmselt ma ei olegi megalõngasõltlane, vaid selline keskpärane?!
Ja uue aasta kudum on varrastel, kuidas siis muidu.

Head kuduaastat kõigile!