perjantai 16. tammikuuta 2015

Valkoisesta piposta, mutta ennen kaikkea ihmisenä olemisesta/ Lugu valgest mütsist, aga eelkõige inimeseks olemisest


Aioin tehdä postauksen uusimmasta neulomuksestani.
Toissailtana Oulussa tapahtui silmitön veriteko. Olin saman aikaan töissä tuon paikan läheisyydessä ja mieli pyörittää edelleen sen illan tuntemuksia.
Kun poliisi ilmoittaa, että ulkona liikkuu sekavasti käyttäytyvä mies, joka on tappanut juuri kaksi ihmistä ja jolla on teräase ja voitte poistua työpaikaltanne omalla vastuulla, niin tulee aika neuvoton olo. Sellainen, ettei tämä voi olla totta, ettei se minua jahtaa, että kyllä mun pitää nyt lähteä ja kävellä muutaman sata metriä bussipysäkille. Samalla on suojaton olo, kun ei tiedetä tekijän motiivia - jos se etsiikin seuraavaa uhria. Ihmiset ovat hämmennyksessään ja pelokkaita, joku asuu samalla alueella, missä veriteko tapahtui.
Minä sain kyydit kotiin ja nyt me tiedämmekin, miten tämä tilanne päättyi.

Seuraamme sekaisin ajatuksin Ranskan tapahtumia. Kun turvalliseksi mielletty lähimaailma järkkyy, olemme järkyttyneitä ja peloissamme. Korostan sanaa "lähimaailma". Käsi sydämelle: väkivalta, joka tapahtuu kaukana, tuntuukin kaukaiselta.
Minulla ei ole kristillista maailmankuvaa, olen uskonnoton. Olen lukenut paljon uskonnoista, koska se kiinnostaa minua kuin osa kulttuuria. Olen käynyt lukemattomissa kirkoissa, kappeleissa ja temppeleissä maapallon eri kolkissa. Olen viihtynyt kristittyjen ja muslimien, buddhalaisten ja hindujen, ei-uskovien ja uskovien seurassa. On käyty kaikenlaisia keskusteluja, puhuttu vakavia ja naurettu yhdessä.

Meillä on yksi maapallo, erittäin ainutlaatuinen. Tämä paikka universumissa  ja elämä siinä on todellinen ihme! En väitä, ettei muualla olisi älyllistä elämää, etäisyyksien vuoksi emme tulee sitä ehkä koskaan tietämään.
On täysin älytöntä, että älyllinen ihminen piirtää maapallon täyteen rajoja, etkä saa tulla minun tontilleni! Ihminen jakaa jumalia: minun jumala on parempi kuin sinun jumala. Minun ihoväri on kauniimpi kui sinun.
Vaikka yritän elää suvaitsevaisena, on välillä aika voimaton olo.
Eikö me ihmiset opi mitään? Tarvitseeko maapallo edes meitä?
Eläimet ja kasvitkin kilpailevat ja taistelevat, mutta eri syistä. He ovat säilyttäneet maapallon kehittymismahdollisuudet satojen tuhansien vuosien ajan. Mihin suuntaan me ihmiset kuljemme?

Mul oli kavas kirjutada uuest mütsist.
Üleeile toimis mu kodulinnas Oulus silmitu mõrv. Olin samal ajal  selle sündmuskoha läheduses tööl ja mõtted keerlevad endiselt juhtumi ümber.
Kui politsei teatab, et tänaval võib liikuda ohtlikult relvastatud mees, kes on  mõrvanud just kirvega kaks inimest ja võite lahkuda töökohalt ainult oma vastutusel, siis tekib üsna nõutu olek. Selline tunne, et kas see on ikka tõsi ja ega ta mind ei jahi ja ma pean nüüd minema ja kõndima mõnisada meetrit bussipeatusse. Ja samas on kaitsetu tunne, kuna ei teata tegija motiive - äkki ta otsibki uut ohvrit. Inimesed on ehmunud ja vapustatud, mõni elab selle koha lähedal, kus tapmine toimus.
Mind viidi autoga koju ja nüüd me teame ka, kuidas lugu lahenes. (Politsei võttis hilisõhtul mehe kinni. Mees lõi politseinikku kirvega pähe, kaitsekiiver päästis ta elu,  kurjategijat tulistati enesekaitseks ja ta suri haavadesse.)

Jälgime segaste mõtetega Prantsusmaal toimuvat. Kui turvalisena tunduvat lähimaailma kõigutatakse, oleme vapustatud ja ehmunud. Rõhutan sõna "lähimaailm", sest pangem käsi südamele: selline vägivald, mis toimub kusagil kaugel, tundubki kaugena.
Minul ei ole kristlikku maailmapilti, olen mitteusklik. Mind huvitavad usundid kui kultuuri osa ja olen lugenud neist palju. Olen käinud lugematutes kirikutes, kabelites ja templites maailma eri kohtades. Olen tundnud end hästi kristlaste ja moslemite keskel, budistide ja hindude keskel, uskumatute ja usklike keskel. Oleme vestelnud kõigil võimalikel teemadel, tõsistest ja lõbusatest asjadest.

Meil on üks maakera, haruldaselt ainulaadne. See koht universumis ja elu sellel on tõeline ime! Ma ei väida, et mujalgi ei võiks elu olla, aga  me ei saa seda võib-olla meeletute vahemaade tõttu kunagi teada.
On täiesti absurdne, et teadlik inimene on joonistanud maakera täis piire,  mille üle sina ei tohi astuda. Inimene jagab jumalaid: minu jumal on parem kui sinu jumal. Minu nahavärv on ilusam kui sinul.
Kuigi proovin elada sallivana, saab vahepeal mõistus otsa.
Kas me inimesed tõesti ei õpi midagi? Kas maakeral on meid üldse vaja?
Loomad ja taimed ka võistlevad ja võitlevad, aga eri põhjusel. Nemad on suutnud säilitada sadade tuhandete aastate jooksul maakera arengu. Millises suunas me inimesed liigume?

*   *   *
Niin, olin siis aikeissa tehdä postaus uudesta piposta.
Nimittäin kun sain valkoisen kaulurin valmiiksi (edellinen postaus) ja kuvittelin, että se väri nyt ainakin passaa minkä tahansa kanssa, jouduinkin toteamaan, että vanha valkoinen pipo oli eri sävyä. Ja kaksi erilaista valkoista eivät tietenkään toimi yhdessä. Silloin toinen niistä näyttää varmasti likaiselta valkoiselta. Tarvittiin siis uusi valkoinen pipo.

No nii, ma kavatsesin kirjutada valgest mütsist.
Nimelt kui sain oma valge kaelussalli valmis (eelmine postitus) ja arvasin, et see värv sobib teadagi kõigega kokku, siis selgus, et mu vana valge müts on teist tooni. Ja kui kaks erinevat valget kõrvuti panna, siis üks neist paistab kindlasti määrdunud valgena. Seega pidin kuduma uue valge mütsi.



Päätin käyttää samaa kuviota kuin kaulurissa, lanka tosiaan on eri, jonkun verran paksumpi. Jotta pitsikuviolla olisi myös lämmittävä ominaisuus, neuloin reunukseen ja vähän pitemmällekin myös valkoista mohairlankaa, jota sattui nöttönen kotona olemaan.
Se oli hyvä ratkaisu, pipo on todellakin lämmin varsinkin korvien ympärillä.
Ensi silmäyksellä ei sanoisi, että kuvio on molemmassa sama. Se on tärkeä, että sävy on sama tai mitä mieltä olette kahden eri sävyä valkoisen yhdistämisestä?

Otsustasin kududa sama mustri nagu sallile, ainult et lõng on erinev, jämedam. Kuna pitsmustril on omadus lasta tuult läbi, kudusin  ääre ja natuke rohkemgi põhilõnga ja mohääriga. Terve mütsi jaoks mul mohääri ei jätkunud, aga seegi lahendus õnnestus, sest müts on tõesti soe ja kaitseb kõrvu hästi.
Esimesel pilgul polegi aru saada, et mõlemas on sama muster, lõngajämedus muudab nii palju. See on tähtis, et mõlemad on nüüd sama tooni valged või mida te arvate kahe erineva valge kasutamisest kõrvuti?

Malli/Muster: L.Lehismets. Pitsilised koekirjad nr 197

Lanka/Lõng: Wendy Merino (100% Super Soft Merino) + mohairia reunassa/mohääri servas

Puikot/Vardad: 3,0          Menekki/Kulus 66 gr


10 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja maailman turvattomuudesta. Täällä Belgiassa herättiin myös viimeistään eilen samoihin mietteisiin. En voi kuin ihmetellä että mitä noilla terroriteoilla kuvitellaan saavutettavan. Mutta hieno pipo, ja sopii hyvin kauluriin.

    VastaaPoista
  2. Oulun kupeessa asuvana tuli seurattua kyllä tuota juttua tarkasti. Ja täytyy taas todeta, että ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu...
    Mutta sievän pipon tein kaveriksi kaulurille :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis pipo- ja kaulurisetti! :)

    Oulun tapahtumissahan ei ollut kyse uskontojen tai kulttuurien välisistä riidoista, pelkästään yksittäisen mielenterveysongelmista kärsineen ihmisen ratkaisusta. On surullista, että teko yhdistettiin heti maahanmuuttajuuteen. Pelkään suunnattomasti muiden somalitaustaisten oululaisten puolesta, joutuvatko he kohtaamaan nyt vihaa ja väkivaltaa vain siksi, että tekijä sattui olemaan heidän kotimaastaan lähtöisin? Kun kuitenkin ajattelee näitä paria muuta Oulussa viime aikoina tapahtunutta isompaa juttua (vauvasurmat ja koulupuukotus), niin niissähän oli tekijänä ihan kantaväestön edustaja. Niissä tapauksissa riittää kyllä ymmärrystä siihen, että kyse oli vain yhden ihmisen mielenhäiriöstä, mutta heti kun osallisena on maahanmuuttaja, niin aletaan syyttää koko väestöryhmää.

    Minusta on rikkautta, että Oulu on monikulttuurinen kaupunki, ja täällä on tilaa erilaisille ihmisille. Meidänkin lasten koulussa puhutaan peräti 15 eri äidinkieltä oppilaiden keskuudessa, ja olen onnellinen, että lapseni saavat kasvaa erilaisuutta hyväksyvässä ympäristössä. Ja vaikka olen itse vakaumuksellinen kristitty ja luterilaisen kirkon työntekijä, niin kyllä minustakin maailmassa on tilaa myös eri tavalla uskoville. Kenenkään uskonnollista tai muuta vakaumusta ei saa pilkata, mutta ei uskonto kuitenkaan ole niin vakava asia, etteikö siitä voisi tehdä joskus myös huumoria. Joskus kuitenkin huumorin ja pilkan raja on häilyvä, joten itse mieluummin jättäisin ne toista uskontoa koskevat pilakuvat piirtämättä kuin ottaisin riskin, että se loukkaa jotakuta. Väkivalta ei kuitenkaan ole koskaan oikeutettua, asiat pitäisi aina saada soviteltua rauhanomaisin keinoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari! Minäkin toivon, ettei yhtä tiettyä väestöryhmää alettaisi syyttelemään, tosiaan tässä Oulun tapauksessa näyttää jonkunlainen motiivikin löytyvän. Haluaisin korostaa sitä, että väkivallan syynä on usein "minä ja muut", "me ja he"-ajattelu, vaikka meidän pitäisi nähdä elämä laajemmassa perspektiivissa: kaikki on yhtä!

      Poista
  4. Pipon ja kaulurin yhdistelmä on upea. Minä tuskailen talvi toisensa jälkeen, että on pipoja, kaulahuiveja ja lapasia, mutta miktään niistä eivät tunnu sopivan keskenään yhteen. Ja sitten on mukamas aina niin paljon "muuta" tekemistä, että tuota epäkohtaa ei edes ehdi korjaamaan. Vaikka toisaalta kukas muukaan sen sitten korjaisi ellei itse.. Nytkin tässä naputtelen koneella enkä heiluttele puikkoja uuden pipon toivossa:)

    VastaaPoista
  5. Väga ilus müts! Muster jookseb nii hästi pealaele kokku.
    Eestlased on üks kõige vähem religioonne rahvas maapeal ja meil on raske aru saada usufanaatikutest. Teaduse saavutused ei loe midagi, kui pimesilmi usutakse ainult üht igivana muinasjuttu.

    VastaaPoista
  6. Hurja käänne tavalliseen työpäivään - että varokaas sitä satunnaista murhaajaa kotimatkalla! :/ Vähän ahdistavaa ajatella, että jossain päin maailmaa vastaava on arkipäivää...

    Mutta pipo on kaunis ja varmasti lämmin. :) Se on hyvä.

    VastaaPoista
  7. Pipo on kaunis ja pohdiskelusi ajatuksia herättävää. Itse ympräistötieteitä opiskelleena olen sitä mieltä, että maapallo ei ihmistä tarvitse yhtään mihikään. Ihmisiä on täällä liikaa ja jossain vaiheessa tapahtuu väkisinkin jotain radikaalia, jotta populaatio pienenee. Se on puhdasta populaatioekologiaa. Ja mitä jumaliin tulee, niin jos jumala on olemassa (itse uskon että joku on), niin eiköhän niitä ole sitten vain se yksi ja ainoa, sama luoja meillä kaikilla. Ihmiset ovat vain keksineet eri nimiä tälle jumallalle ja eri muotoja palvella häntä. Hölmön hommaa riidella siitä, kenen usko tai tapa on oikea.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoisia ajatyuksia ja kaunis pipo. Haluaisin kommentoida enemmänkin, mutta rankan maanantaipäivän jälkeen en keksi yhtään viisasta ajatusta. Luin niitä vain.

    VastaaPoista
  9. Kunpa muutkin ajattelisivat sinun laillasi.

    Pipo on kaunis ja sopii hienosti kauluriin.

    VastaaPoista