Suomutakki/Soomustega kampsun

Takki on valmistunut jo jonkin aikaa sitten, harmaat säät ja huono valo eivät vaan ole houkutelleet kuvaamaan.
Työvaiheista olenkin jo kertonut. Takki on neulottu palasista, jossa aina uutta varten poimitaan silmukat edellisen kahdesta sivusta. 2 + 2 joustinta neuloessa syntyvät neliöiden sijasta vinoneliöt ja pinta kohoilee kivasti.
Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa kaksi etu- ja kaksi takakappaletta ja yhdistää ne ompelemalla. Minä yhdistin jo neuloessa etu-ja puolet takakappaleesta ja lopuksi yhdistin neulomalla, ei ompelemalla, keskitakaa yhteen.

Kampsun sai valmis juba tükk aega tagasi, aga ilm on olnud nii hall ja valgust vähe, et pildistamisel pole olnud mõtet.
Valmimisjärke olen juba kirjeldanud, tegemist on ruudukujuliste lapikestega, kus iga järgneva jaoks korjatakse  eelmise lapi kahelt küljelt silmad vardale. See, et kujund on pigem romb kui ruut, tuleb sellest, et kootakse 2 + 2 soonikut. Kokku kiskudes tekib huvitav kobrutav pind.
Õpetuse järgi oleks pidanud kuduma neli osa, kaks esi- ja kaks seljatükki ning kokku õmmeldes ühendama. Mina kudusin esi-ja pooled tagatükist koos ja lõpuks ühendasin selja keskosa kududes, mitte õmmeldes.

Sellaisilta kappaleet näyttivät ennen yhdistämistä. Hihoja varten poimin silmukat ja neuloin ne  ylhäältä alas. Jokaisen palasen kärki on neulottu vaaleamalla langalla, se ei näy hyvin, mutta tuo kuitenkin elävyyttä kokonaisuuteen.

Sellised nägid need kaks tükki välja enne selja pealt kokku kudumist. Seejärel korjasin üles silmad varrukate jaoks ja kudusin need ülevalt alla. Iga tüki teravam ots on kootud heledama lõngaga. Piltidel pole seda eriti näha, aga kampsuni teeb see elavamaks.

Värivalinnoista voi olla monta mieltä. Hiukan harmittaa, että ruskea reunalanka on aika karhea ja kutittaa hieman kauluksessa. Peruslanka on kyllä ihanan pehmoinen ja se on siis purettu toisesta, kertaakaan käyttämättömästäni neuletakista.
Kaiken kaikkiaan mukava neulomiskokemus, yllättävän helppokin. Voisin jopa ottaa uusiksi.

Muuten, tuosta kirjasta löytyy monia sentapaisia malleja.

Värvivalik on muidugi maitse asi. Olen veidike pettunud pruunis lõngas, see on üsna kare villane ja kõditab kaela ümber. Sinine on seevastu mõnusalt pehme. Tegemist on sellise kampsuni ülesharutatud lõngaga, mida ma ühtki korda ei kandnud.
Kokkuvõttes oli täitsa huvitav kogemus ja üllatavalt lihtne. Võiksin teha teisegi.

Muuseas, selles allpooltoodud raamatus on mitmeid põneva struktuuriga kudumeid. 

Malli/Mudel:Alison Ellen. Knitting. Colour, structure and design (Modular ribbed squares jacket)

Lanka/Lõng: Drops Baby Alpaca Silk (70% Alpaca 30% Mulberry Silk) ja jämälankoja/lõngajääke.

Puikot/Vardad: 3,0       Menekki/Kulus 400 gr

Dither

Dither on mainio sukkamalli lankavaraston pienentämiseksi. Helppo kirjoneulekuvio antaa myös pikkuvirheet anteeksi.
Sen pitempään pohtimatta otin syyslomamatkalle mukaan muutaman kerän Fabelia. Väritys näyttää aika imelältä, mutta olkoon ensimmäinen kokeilu sellainen. Näitä sukkia ja rohkeampia värileikkejä tulee varmasti lisää.

Dither sobib suurepäraselt  lõngavarude vähendamiseks. Muster on lihtne ega juhtu midagi, kui mõni silm valesti läheb.
Haarasin sügispuhkusele minnes kaasa mõne kera Dropsi Fabelit. Värvid sattusid olema üsna lääged, aga olgu pealegi seekord. Neid sokke kavatsen juurde teha ja julgemate värvikombinatsioonidega.

Malli/Muster: Dither (ravelry)

Lanka/Lõng: Drops Fabel, 3 väriä (75 % wool 25 % polyamid)

Puiko/Vardad: 2,5

Lomareissu vei äidin luokse ja sen muistoksi muutama syyskuva hänen puutarhastaan.
Pitääkin soittaa, ovatko kinokset yhtä korkeat kuin meillä tänään.

Sügispuhkuse veetsin ema juures. Meenutuseks mõned pildid tema sügisesest aiast.
Peaksi helistama, kas hanged on täna sama kõrged kui meil siin põhjas, terve päev on lund sadanud.

Messutuliaisia/Käisin käsitöömessil

Kädentaitomessut on taas täällä Oulussa. Selailin etukäteen näytteilleasettajaluetteloa ja mietin, menenkö käymään. Tuntui, että viimevuotiseen verrattuna ei ole paljonkaan uutta. Kun tiirailen enimmäkseen lankakojuja, on turha ostaa kotikaupungin lankamyyjiltä samaa tavaraa, mitä saan kaupasta ilman kympin ovimaksua.
Onneksi menin. Oli paljon tuttua, samat myyjät samoissa paikoissa, mutta oli myös kaikenlaista uuttakin. Oli paljon laadukasta käsityötaitoa, upeita oivalluksia ja hienoja värejä. Tarvikkeita ja työväineitä tuntui olevan enemmän kuin aikaisemmin, mm. mosaiikkitöihin.
Kivoja askartelutarvikkeita löysin EMMA's & MAMA's tiskiltä.

Meil on sel nädalavahetusel iga-aastane käsitöömess. Kui uurisin eelnevalt müüjate nimekirja, jäin mõtlema, kas tasub minna. Tundus, et kõik on enam-vähem sama kui eelmisel aastal. Mina käin tavaliselt lõngamüüjate valikut silmitsemas ja pole ju mõtet maksta kümmet eurot sissepääsu eest, kui müüma on tulnud ainult oma linna lõngapoed.
Õnneks läksin. Oli palju tuttavaid müügikohti, aga ka täiesti uusi müüjaid üle Soome. Oli näha palju väga kvaliteetset käsitööd, müüjad on peamiselt inimesed, kellele käsitööde tegemine on elukutse. Oli palju rõivaid, näiteks mitmes letis müüdi linaseid tuunikaid, oli keraamikat, punutisi, metallitöid, puutöid ja kõike võimalikku. Sellist kudumite valikut, mida Eesti laatadel näeb, siin ei ole, neid tuuakse kindlasti müüki novembrilõpu jõulumessile.
Õnneks oli ka hea valik igasuguseid näputöö- ja meisterdamise tarvikuid. Sellised leidsin EMMA's & MAMA's osakonnast.

Lankaostoksiltakaan ei vältytty, vaikka myyjiä ei ollut kovin montaa. Tällainen dramaattinen väri pisti silmään Käsityökauppa ILO osastolla.

Ilma lõngata ma koju ei tulnud, kuigi müüjaid oli vähe. Selline dramaatiline värv hakkas silma ILO-lõngapoe osakonnas.

Upein helmi on kuitenkin tämä.
Omasta mielestäni en tee kovin hepposin perustein heräteostoksia. Tätä laukkua en pystynyt käsistäni laskemaan ja vasta kotona sitä ihaillessani ja tekijän sivuja selaillessani ymmärsin, kuinka hienon taidonnäytteen olin hankkinut. Ja muuten, siinä on kolme hihnavaihtoehtoja, pisin on jäänyt piiloon.

See ost on tõeline pärl!
Enda arvates olen küllaltki kaalutlev ostja. Materiaalne varandus omab mu elus üha vähemat tähtsust, sest tundub, et kõike on piisavalt.
Seda kotti ma ei suutnud käest lasta. Kui kodus teda lähemalt uurisin ja tegija veebileheküljel käisin, tundsin tõelist rahuldust - ost on meistriteos. Ja kas märkate, selles on kolm erinevat rihma (kõige pikem on jäänud peitu).

Tässä se on, Seija Ranttilan Ságat.

Kunstnik on Lapimaalt Inarist, Seija Ranttila ja sarja nimi on Ságat.

Asian vierestä/Kõrvalteema

Tällä kertaa en puhu käsitöistä. Asia kuitenkin askarruttaa mieltäni niin paljon, että kerron teillekin.
Olemme asuneet useita vuosia paritalossa. Pari vuotta sitten istutimme raja-aidan viereen koristepensaita. Muutama viikko sitten naapuri varoitti, että kun pensaat alkavat olla niin isoja, että joku oksa tulee heidän puolelle, niin he eivät tulee sellaista hyväksymään. Selitimme, että meitä ei haittaa, jos he leikkaavat heitä häiritsevät oksat omalta puoleltaan pois, lakikin sallii sellaisen.

Seekord ma ei kirjuta käsitööst. On üks asi, mis teeb mulle nii palju muret, et räägin sellest teilegi.
Me oleme elanud palju aastaid kahepereelamus. Paar aastat tagasi istutasime piiriaia äärde ilupõõsaid.
Mõni nädal tagasi hoiatas naaber meid, et nad on kategooriliselt selle vastu, et mõni oks kasvaks nii pikaks, et hakkaks ulatuma nende poolele. Vastasime, et nad võivad enda poolele kasvavad oksad ära lõigata, meil pole midagi selle vastu ja see on seadusega lubatud. 

Pari päivää sitten meitä kohtasi sellainen näky.
Kaikista viidestä pensaasta oli taitettu oksia ja jätetty kuolleena roikkumaan. Meidän puoleltamme kuten kuvista näkyy.
Olemme kestäneet ilkeilyt, nimittelyt, uhkailut, meluhaitat ja valittelut milloin mistäkin. Olemme ajatelleet, että esikuvallamme näytämme, että ihmiset voivat elää ilman riitelyäkin.
Keinot ovat vähissä.
Millainen naapurisuhde teillä on?

Paar päeva tagasi vaatas aias vastu selline pilt. 
Kõik viis põõsast olid niiviisi läbi töödeldud, oksad murtud ja  ripnema jäetud. Nagu piltidel näha, meie poolel.
Oleme välja kannatanud solvangud, hädaldamise, õelad kommentaarid, ülbitsemise ja lärmi. Oleme arvanud, et proovime oma käitumisega näidata, et inimesed võivad ka ilma tülitsemiseta elada.
Mõõt hakkab täis saama ja mõistus otsa lõppema.
Millised naabrid teil on?

Meillä on toisellakin puolella naapuri. Hänen puunsa roskaavat meidänkin pihaa, mutta mitä se haittaa, siivotaan pois. Varjostavat meidän kasvimaata, mutta mitäs siitä, se ei ole vaarallista. Ne ovat niin pieniä, epäolennaisia asioita ihmisen elämän kannalta, etten voisi ikinä alkaa sellaisesta valittamaan.
On paljon tärkeämpi, että naapuri on mukava ihminen.
On mukava olla mukava. Sitä paitsi, se ei ole edes vaikea.

Meil on teisel pool ka naaber. Tema puudest tuleb oksi ja lehti meie poolele. Mis sellest, koristame ära! Oksad varjavad valgust meie peenramaal. No mis sellest, see pole eluohtlik. Need on inimese elu seisukohast nii väikesed ja ebaolulised asjad, et ma ei läheks kunagi naabrile selle pärast kaebama.
Palju tähtsam on, et naaber on tore inimene.
On mõnus olla mõnus inimene. Pealegi, see pole üldse raske.

Lyhyt katsaus/Lühike ülevaade

Yhtään käsityötä ei ole valmistunut.
Tekeillä on kyllä sitä sun tätä.

Ühtki käsitööd pole valmis saanud. 
Mõningad asjad on pooleli.

"Suomu-takin" vartalo-osa on valmis. Nyt on hihojen vuoro.

"Soomustega" kampsuni kehaosa on valmis ja võin alustada varrukad.

Toisenkin isomman neuleen olen aloittanut. Se on vielä sellaisessa vaiheessa, etten pysty näkemään, tuleeko siitä sopiva tai sittenkin liian iso.

Olen alustanud teisegi kampsuni. Seda on alles nii vähe kootud, et ma pole sugugi kindel, kas suurus on paras või siiski liiga suur.

Pääsin pitkästä aikaa käymään Titityyssä. Ei mennyt montakaan minuuttia kun kävelin sellaisen kassillisen kanssa  ulos.
Silittelen niitä päivittäin ja haaveilen vapaapäivistä, jotka olisivat vain itseäni varten.

Käisin üle tüki aja Jyväskyläs Titityy lõngapoes. Ei läinud kuigi mitu minutit, kui kõndisin sellise saagiga välja.
Nüüd teen neile iga päev pai ja unistan puhkepäevadest, mis oleksid ainult enda jaoks.

Ympyröitä/Ümmargused

Juuri kun kirjoitin, etten tee sen kummemmin sisustusvirkkauksia, muistin, että kyllä minä olen tehnyt hiljattainkin.
Puro Batik on lanka, jota olen ostanut joskus alemyynnistä - ihan vain siitä syystä, että se oli alessa. Näinhän me teemme.
Olen välillä miettinyt, mitä ihmettä siitä keksisin, kun lanka on kuitenkin kokonaan keinokuitua. Toisaalta se tuntuu melkein puuvillalta ja olen nähnyt mitä kauniimpia Puro Batik asuja.

Kirjutasin  viimati, et heegeldan harva midagi sellist, mida võiks kodusisustuses esile sättida. Siis tuligi meelde, et tegin alles hiljuti  just nimelt selliseid kaunistusi.
Olen ostnud Puro Batik lõngad kunagi allahindlusest ja ainuüksi sellel põhjusel, et nad olid allahinnatud. Nii me ju teeme.
Vahetevahel olen proovinud nuputada, mida sellest välja mõtleks, lõng on nimelt sada protsenti akrüüli. Tegelikult tundub ta üsna puuvillana ja olen näinud sellest kootavat ja heegeldatavat kõikvõimalikke riideesemeid.

Kaikella on ilmeisesti aikansa ja tarkoituksensa. Pöytätabletteja siitä tuli, koristeena hartaasti haalittujen klipsien kiiltoa.

Kõigel on ilmselt oma aeg ja koht. Sellest lõngast tulid lauakatted. Kaunistuseks kaua ja kannatlikult kogutud plekkpurgi klõpsude sära.

Kuka matkii ketä?

Kes keda matkib?

Lehtikatsaus/Uued ajakirjad

Johtuu varmaan syksyn tulosta, että katsastan säännöllisesti kirjakauppojen ja markettien lehtihyllyjen käsityölehtien tarjonnan.
Kesällä ostan lehtiä vähemmän, jos ollenkaan. Silloin ne ovat sisustusvirkkauspainotteisia enkä ole kovin ahkera siinä.
Myös ennen joulua lehtiä en osta.  Ne pyörivät kuitenkin sen yhden aiheen ympärillä enkä jaksa kiinnostua yhden illan punavalkoisista lahjaideoista.

Ilmselt on sügise saabumine põhjuseks, miks ma olen hakanud regulaarselt  raamatupoodide ja marketite ajakirjaosakondi külastama.
Suvel ostan  harva käsitööajakirju. Tavaliselt keskenduvad nad sisustusteemalisele heegeldamisele, mina pole kuigi suur heegeldaja.
Ka enne jõule jäävad ajakirjad ostmata, kui põhirõhk kipub  olema punavalgetel ühe õhtuga valmivatel kingiideedel.

Verena-lehti on ollut yksi kestosuosikkeistani, vaikka sitäkään lehteä en osta ihan joka kertaa. Luulen ,että en ole varsinainen himo-ostelija, harkitsen kyllä aina, kun pyöritän lehteä käsissäni. Selailun kaupassa pitäisi herättää tunteen, että haluan toteuttaa ainakin 2-3 mallia. Ja jos koti pursuaa lehtikasoja,  niissä ei ole enää mitään järkeä, et kuitenkaan löydä sitä mitä etsit.
Mielestäni Verena on paljon monipuolisempi kuin muut saksankieliset lehdet (Sandra, Sabrina ym.) ja viime vuosina siinä on ollut myös taidokkaita kirjoneuleita.

Verena on üks mu lemmikajakiri, kuigi isegi seda ei osta ma iga kord. Mingi fanaatiline käsitööajakirjade kollektsionäär ma (enda arust) pole, keerutan teda ikka tükk aega käes enne kui ostan. Poes lehitsedes peab tulema selline tunne, et tahan teha vähemalt 2-3 mudelit, muidu pole mõtet seda koju viia. Ja kui kodus kasvavad hunnikud liiga suureks, pole ka sel mingit mõtet, nagunii ei leia seda üles, mida otsid.
Verena on minu meelest mitmekülgsem kui teised müügilolevad saksakeelsed ajakirjad (Sandra, Sabrina jm.) ja viimastel aastatel on selles avaldatud ka väga huvitavaid mitmevärvilisi mustreid.

Designer Knitting on ollut lempilehteni. Se tarjoaa aina haastavampiakin malleja ja sen moderni sekä klassinen tyyli on minun makuuni sopivassa tasapainossa.
Tällä kertaa se ei kummemmin yllättänyt, no, lähti kuitenkin mukaan.

Designer Knitting on mu kõige suurem lemmik. Selles on alati ka keerulisemaid mustreid ja mudeleid ning tema  klassikaline ja modernne stiil on minu jaoks sobivas tasakaalus.
Seekord ta erilisi värinaid ei tekitanud, aga noh, sai ostetud.

Moda-lehteä olen tilannut sen alkuajoista lähtien ja kantanut paljon kierrätykseenkin. Olen monesti miettinyt tilauksen lopettamista, varsinkin kun se ilmestyy nykyään niin usein ja minua kiinnostavaa on todella vähän.
Uusin lehti oli mukava yllätys. Vaikka enemmistö malleista on lainauksia maailmalta, on ihan hyvä, että joku on kääntänyt ohjeet minuakin varten suomeksi.
Ompelumallistokin oli tällä kertaa hyvin toteutuskelpoinen.

Ajakirja Moda olen tellinud selle ilmumisest alates. Olen viinud enamikku vanemaid numbreid  ringlusse. Mitmeid kordi olen kavatsenud tellimuse lõpetada, ajakiri ilmub tänapäeval tihti ja minu jaoks põnevat on vähe.
Seekord pakkus ta meeldiva üllatuse. Kuigi siia on kogutud peamiselt mustreid maailmast, on täitsa hea, et keegi on need minu jaoks soome keelde tõlkinud.

Käväisin pari viikkoa sitten Italiassa ja sieltä lähti mukaan virkkauslehti. Monenlaista mukavaa siinäkin ja voihan sen antaa vaikka virkkausta harrastavalle ystävälle.

Käisin paar nädalat tagasi Itaalias, sealt ostsin ühe heegeldusajakirja. Ei tea, kas kasutaksin, annan ilmselt heegeldavale sõbrale.

Eestikeelset Käsitööd ei saa ka mainimata jätta, õnneks müüakse seda ka Soomes (soomekeelsena) ja mulle ta tavaliselt meeldib. Seekord, tõsi, jätsin  ostmata.

Neuletakkini edistyy verkkaisesti. Suunnittelin neulovani ainakin kolme "suomua" päivässä, mutta en ole pysynyt aikataulussani. Aika valuu muuhun, kolme seuraavaakin viikonloppua on varattu muille asioille.
Neulomistapa on kiva kuin palapeli, harvemmin takki tulee neulottua sukkapuikoilla!

Kampsun edeneb aeglaselt. Mõtlesin küll, et koon iga päev vähemalt kolm "soomust", aga ma pole püsinud graafikus. Aeg kulub kuhugi mujale ja kolm järgnevat nädalalõppu on ka juba paika pandud.
Töö on täitsa lahe nagu puzzle ja ega kampsunit kuigi sageli sukavarrastega ei koo!

Uusintakierroksella/Teisel ringil

Syyskuu tuo muistutuksen siitä, että elämässä on muutakin kuin pitkä lämmin kesäloma.
Arjen painopiste on nyt työasioissa. Uudessa rytmissä on totuttelua eikä käsitöille tahdo löytyä aikaa.

Päässä pyörii monenlaisia villatakkisuunnitelmia ja yhden projektin olen ehtinyt aloittaakin.

Septembrikuu seab su fakti ette, et elu ei koosne ainult pikast soojast suvest. Päevad keerlevad tööasjade ümber ja selles uues rütmis pole käsitööd veel oma kohta leidnud.

Peas keerleb küll kõikvõimalikke kampsunimustreid ja kudumisplaane. Ühe projektiga olen veidi algust teinud.

Joskus käy näin, että lankakaupassa tulee tehtyä virheostoksia, tiedätte kyllä! Joskus käy näinkin, että siitä väärän värisestä langasta tulee neulottua takki, jota et pidä kertaakaan.
Minulle kävi näin tämän kanssa: väärä väri, väärä malli (vaikka itse sen itselleni suunnittelin), väärä kiinnitys. Pari vuotta kaapissa. Ei kertaakaan käytetty.
Lanka vaan oli koostumukseltaan niin miellyttävä, etten raaskinut viedä työtäni kierrätykseen.

Mõnikord juhtub nii, et teed lõngapoes vale valiku, teate ju küll. Vahest juhtub niigi, et sellest vale värvi lõngast kood endale vale tegumoega kampsuni, mida sa kordagi ei kanna.
Minule juhtus nii: vale värv, vale tegumood, vale kinnitus. Paar aastat kapis. Kordagi kandmata.
Lõng ise oli mõnusa koostisega ja ma ei raatsinud  seda ringlusse anda.

Päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.

Andsin talle hoopis uue võimaluse.

Tätä muodotonta palasta sanotaan etukappaleeksi.
En ole vielä varma, sanooko toinen kerta toden - toivottavasti.

Seda kummalist moodustist kutsutakse esitükiks.
Ma ei ole veel kindel, kas kaks on kohtuseadus - loodetavasti.

Lopuksi kiitokset Barbie-postauksen kommenteista! Luultavasti tulette kuulemaan niistä hymytyttösistä jatkossakin.

Ja lõpuks tänan Barbie-kirjutise kommentaaride eest! Arvatavasti saate neist naerusuudest veel kuulda!

Barbeja pelastamassa/Barbie-nukke päästmas

Oletteko nähneet joskus sellaista kuvaa?
Kirpputoreja kierellessä näkee usein, että nuket on heitetty sikin-sokin hyllylle tai laatikkoon, ilman mitään kunnioituksen häivää!
Siinä sitten käy joskus näin, että sydän heltyy ja "pelastan" jonkun niistä parempaan kotiin.
Minä en tajuaa Barbeista paljon mitään. Tiedän kyllä, että niiden selässä lukee Mattel ja patenttivuosi, mutta niiden mielenlaatua ja luonnetta en tunne. Minä olen neuvostoajan lapsi ja nukkeni olivat ihan erinäköisiä eikä niillä yleensä ollut kammattavia hiuksia. Sitäpaitsi ne  näyttivät samanikäiseltä kuin omistajakin.
Minun elämääni Barbiet tulivat, kun tyttäreni alkoi niillä leikkimään. Silloin sain harjoitella Barbie-vaatteiden ompelua. Harmiksemme yhtään senaikaista nukkea ei ole enää tallessa. Ehkä ne jaettiin sukulaislapsille tai joutuivat kirpputorin hyllylle  odottamaan pelastajaa...

Kas olete juhtunud  nägema sellist pilti? 
Soome taaskasutuskeskustes ringi vaadates näeb sageli, kuidas Barbied on ilma mingi lugupidamiseta lihtsalt visatud riiulile või kasti sisse. Kuna nad ei maksa palju, läheb mul vahel süda härdaks ja võtan mõne kaasa, et annan talle õige parema kodu.
Tegelikult ei tea ma Barbiedest suurt midagi. Tean küll, et selja peale on trükitud Mattel ja patenteerimisaasta, aga nende hingeelu ma ei tunne. Mina olen nõukogudeaja laps, minu nukud olid hoopis teistsugused, kõvast plastmassist ja nende juukseid ei saanud kammida. Lisaks nägid nad välja samaealised nagu nende omanikudki.

Hienoimmat nukkeni olivat nimeltään Kristiina ja Grete ja koska sain ne vasta kymmenen vuotiaana, kun kiinnostus leluihin oli jo lopahtamassa, ovat ne säilyneet hyvin alkuperäisissä vaatteissaan.

Minu kõige uhkemad nukud olid Kristiina ja Grete. Kuna sain nad alles kümne-aastaselt, vanuses, kus huvi nukkude vastu on nõrgenemas, on nad säilinud tänapäevani kenasti ja kannavad endiselt originaalrõivaid. Need nukud olid juba pehmemast materjalist, silmad käisid kinni-lahti ja mis kõige tähtsam - juukseid sai kammida. Neid kutsuti saksa nukkudeks (eks nad DDR-ist tulid) ja nemad olid meil defitsiit. Minu onunaine töötas kaubabaasis, eks ma sealtkaudu selle suure mustade juustega Kristiina sain. (Selle lõigu jätan soome keelde tõlkimata, liiga keeruline seletada!)
Barbied tulid mu ellu, kui tütar hakkas nukkude vastu huvi tundma ja mina sain nende peal oma õmblusoskusi proovida. Kahju, et ühtki tolleaegset nukku alles pole, eks nad said tasapisi  sugulastele jagatud või siis läks mõni taaskasutuskeskuse riiulile päästjat ootama...

Mutta ne Barbiet. Ne kaipaavat vaatteita.
Olen näperrellyt jo muutaman vuoden 1:12 miniatyyreja ja kuvittelin, että siihen verrattuna Barbien vaatteiden ompelu on leikkiä. Kuinkas ollakaan, yhden vaatesetin tekoon meni pari päivää, tuntikaupalla hermojen kiristystä, enkä ole vieläkään tyytyväinen! Eikä niiden raukkojen epämuodostuneet vyötäröt ja törröttävät tissit mitenkään edesauttaneet työtä.

Aga tagasi Barbiede juurde. Neile oli riideid vaja.
Ma olen tegelenud mitu aastat 1:12 miniatuuride nikerdamisega ja selline näputöö peaks mul käpas olema, aga võta näpust: mässasin kaks päeva, närvid pingul, ja rahul pole veelgi. Ja kuna neil vaesekestel on täiesti väljakujunemata taljekohad ja ebaloomulikult esileulatuvad tissid, siis on väga raske saada riideid normaalselt istuma.

Ensimmäinen nukke on bisnesnainen ja hän tarvitsi jakkupukua. Vaaleanpunainen (keino)nahkableiseri ja vanhasta solmiosta ommeltu silkkihousut ovat riittävän edustavia.

Esimene nukk on bisnesleedi ja tema soovis pükse ja bleiserit. Roosa (kunst)nahast pintsak ja vanast lipsust õmmeldud siidpüksid peaksid olema küllalt esinduslikud.

Taustoilla voi leikkiä ja kokeilla erilaisia.
Hiuksille täytyy tehdä jotain, miten onkin antanut kasvaa näin pitkäksi!

Taustadega saab mängida, proovida erinevaid.
Juustega peab midagi ette võtma, kuidas ta nad nii pikaks on lasknud kasvada?

Toisen kanssa oli helpompaa. Hän toivoi juhlamekkoa ja juhlapukeutumiseen löytyy kaavoja kätevämmin.

Teisega läks lihtsamalt. Tema soovis õhtukleiti ja neid lõikeid onn kergem leida.

 Ovat näköjään pastellisävyjen ystäviä.

Nagu näha, armastavad mõlemad pastellvärve.

Kesälangasta/Suvelõngast

Blogi on ollut viime aikoina  kaikkea muuta kuin neuleblogi. Yhden neuletyön olen  saanut jopa valmiiksikin. Tämän tunikan tilannekuvia olen pitkin kesää esitellyt ja alkuvaiheessa valitellut langan riittämättömyydestä. Noh, lankaa riitti ja hyvinkin, mutta kun olin jo asennoitunut siihen, että teen yläosan erilaisen, pysyin suunnitelmassani. Löysin Virosta samaa lankaa harmaanvärisenä ja kun tein vielä samasta langasta pienet napitkin, niin lopputuloksesta on tullut ehkä eläväisempi. Lanka itsehän mitään kuviota ei kaipaa, pinta on sen verran monivivahteinen.

Blogis on viimasel ajal olnud kõike muud kui kudumeid. Ühe töö olen siiski valmis saanud ja sellest olen suve jooksul juba paaril korral rääkinud. Kurtsin algul, et lõngast ei tule ilmselt välja ja pean midagi välja mõtlema. No lõnga jagus piisavalt ja jäi ülegi, aga kuna mul oli juba kinnisidee teha ülemine osa teistsugune, siis hoidsin sellest kinni. Leidsin Eestist sama lõnga hallina, tegin sellest ka paar nööbikest ja nii  tuli tuunikast vast veidi elavam kui ühevärvilisena. Lõng ise ju mingit mustrit ei vaja, on teine seevõrd huvitava pinnaga.

Tunika on neulottu kahtena kappaleena alhaalta ylöspäin, hihoja varten poimin silmukat kädentien reunasta ja ne neuloin ylhäältä alaspäin.
Helppo yksinkertainen neule, joka aivoille ei paljon työtä anna. Päiväkin on ollut lämmin ja aurinkoinen, ei sen paksumpaa vaatetta tarvittukaan.

Kudusin tuunika kahes osas klassikaliselt alt üles, varrukate jaoks korjasin silmad käeaugult vardale ja kudusin ülevalt alla. Allääre muster on auguline.
Lihtne töö, kus vead välja ei paista. Päev oli täna soe ja päikseline, polnudki paksemat vammust vaja.

Malli/Mudel: oma

Lanka/Lõng: Online Linie325. Sunlace (40% cotton 33% polyakryl 27% polyamid)

Puikot/Vardad: 3,0           Menekki/Kulus: 195 gr