Maailmankansalaisen haaveilua/Maailmakodaniku unistused

Sellainen se on - kotimme. Ihmeellinen paikka nimeltään Maa. Missään ei näy viivoja eikä rajoja.

Selline ta on - meie kodu, mille nimi on Maa. Kusagil pole näha pealejoonistatud piire.

En ole ehtinyt vielä vastaamaan kahteen Liebster Award haasteeseen.
Kiitos teille tunnustuksesta, Saturnina Tuluskukkaro-blogista ja Heidi H Keskeneräisiä neuleita-blogista!
Koska kyseinen haaste on pyörinyt blogeissa pitkään, ratkaisen omalla kohdallani tehtävän näin, että nappaan molemmalta yhden itselleni mielenkiintoisen kysymyksen.
Saturnina: Oletko asunut jossain muualla kuin Suomessa ja jos, niin missä?
Heidi: Parasta Suomessa?

Aihe lähtee ilmeisesti rönsyilemään, mutta olkoon näin.
Olen syntynyt ja koulut käynyt Virossa. Suomessa on asuttu jo yli 20 vuotta. Tulimme tänne aikoinaan vuodeksi, kun miehelleni tarjottiin mahdollisuutta kokeilla työskentelyä suomalaisessa koulussa eräässä Pohjois-Pohjanmaan kunnassa. Hän olisi ehkä tullut yksin, mutta kun olin juuri hoitovapaalla, päätimme tehdä sen  seikkailun koko perhe yhdessä.
 Olemme ilmeisesti sopeutunut hyvin, kun yhdestä vuodesta on tullut 24. Syitä on monia: hyvä koulujärjestelmä, toimiva yhteiskunta, mukavan ystäväpiirin rakentuminen, turvallisuus, rehellisyys ja paljon muuta. Synnyinmaa on lähellä eikä tarvi potea koti-ikävää. Rakastan työtäni, jota en sellaisessa muodossa voisi tehdä Virossa.
Minua ei haittaisi muuten yhtään, jos elämä tarjoaisi vielä mahdollisuuden muuttaa uuteen maahan. Lähtisin innolla, tutkisin ja tutustuisin, opettelisin kieltä...

Olen saanud jälle kaks korda Liebster Award tähelepanuavalduse, mille juurde kuulub 11 küsimustele vastamine. 
Kõigepealt tänan Saturninat blogist "Tuluskukkaro" ja Heidit blogist "Keskeneräisiä neuleita"!
Teen seekord sellise valiku, et võtan mõlemalt ainult ühe küsimuse.
Saturnina: Kas oled elanud kusagil mujal kui Soomes, ja kus?
Heidi: Parim Soomes?

Kipun ilmselt teemast kõrvale kalduma, aga olgu peale.
Olen sündinud ja koolis käinud Eestis. Oleme elanud Soomes üle 20 aasta. Tulime siia üheks aastaks, kui mu mehele anti võimalus töötada ühes Soome koolis Põhja-Soome väikses vallas. Ta oleks tulnud üksi, aga kuna ma olin just lapsepuhkusel, otsustasime teha selle seikluse koos.
Ühest aastast on saanud 24, nii et oleme ilmselt kohanenud hästi. Põhjuseid on palju: hea koolisüsteem, hästitöötav ühiskond, toreda sõprusringkonna kujunemine, turvalisus, ausus ja palju muud. Sünnimaa on nii lähedal, et koduigatsuse all pole vaja kannatada. Üks oluline põhjus on mu töö, mida ma ei saaks Eestis päris sellisel kujul teha.
Tegelikult poleks mul midagi selle vastu, kui elu pakuks veel võimalusi kolida uude maasse. Läheksin rõõmuga, tutvuksin uue kultuuriga, õpiksin keelt...

Maapallo on mielenkiintoinen paikka

Maakera on huvitav koht

ja maailmankartalla on paljon tutkittavaa.

ja maailmakaart on uurimist väärt.

Haaveilen maailmankartasta ilman rajoja. On yksi maapallo ja yksi ihmiskunta. Piste. On paljon kieliä ja kulttuureja, muttei "sinä vastaan minä" - vastakkainasettelua. On "me kaikki"-ajattelu.
Joku voisi epäillä, olemmeko silloin juurettomia?

Minu unistustes on maakera ilma piirideta. Üks maakera, üks inimkond. Ja punkt: On palju keeli ja kultuure, aga puudub "mina-sina" vastandamine. On "me kõik"-mõttelaad.
Mõni võib kahelda: kas oleme siis ilma juurteta?
Kus on maailmakodaniku juured?
Võib-olla pigem peas kui konkreetses kohas. Maakera mullas.
Minu lapsed väidavad, et nad ei ole juurteta, kuigi emakeel ja kodumaa on eri mõisted. Nad ei vaeva oma pead sellisega. See on pigem vabastav rikkus, et on mitmeid tähtsaid kohti sind kujundamas ja arendamas.
Inimene võib olla ka sünnimaal ilma juurteta. Suurem osa meist kisub end lahti sünnikodu mullast ja proovib juurduda kusagil mujal. Ja nõnda mitmeidki kordi.

Missä ovat maailmankansalaisen juuret?
Ehkä ne ovat enemmän pään sisällä kuin konkreettisessa paikassa. Maapallon mullassa.
Lapseni väittävät, etteivät koe juurettomuutta, vaikka äidinkieli on eri kuin kotimaa. Se on pikemminkin vapauttavaa rikkautta. Tärkeitä paikkoja kasvamisen ja kehittymisen kannalta on enemmän kuin yksi.
Sitä paitsi ihminen voi olla juureton myös synnyinmaassa. Revimme elämämme aikana useita kertoja juuret irti muuttaessamme uuteen paikkaan.

Asko Valtaoja osaa laittaa parhaiten sanoihin sen, mitä tarkoitan.

Soome täheteadlane Asko Valtaoja on osanud selle kenasti sõnadesse panna. Minu kohmakas tõlge võiks olla selline:
"Pikapeale võib maailmas olla ainult üks kultuur, inimese kultuur. Sellesse on koondunud eelnevate kultuuride parimad omadused, ja selle rohkusest võib igaüks valida elemendid oma elu jaoks".

On synnyinmaa ja juuret siellä.

On sünnimaa ja juured selle mullas.

On maa, missä asut ja juuret sielläkin.

On maa, kus sa elad ja juured ka seal.

Kunnioitetaan sitä, mistä olemme tulleet, missä olemme ja mitä olemme. On yhteys ja suhde kaikkeen olemassaolevaan.
Luonto ei toimi vastakkainasettelun tai kilpailumentaliteetilla emmekä me pääse kovin pitkälle jos väheksymme  yhteistyötä ja yhteyttä. Loppujen lopuksi kaikki on yhtä.

Kõige tähtsam on lugupidamine selle vastu kust oled tulnud, kus sa oled ja kes sa oled. Side ja suhe kõige olemasolevaga. Põimumine.
Looduses ei ole vastandamist ja võistlusmentaliteeti. Meie edasiminek ei õnnestu, kui alahindame  koostööd ja seda, et kõik on lõppude lõpuks üks.